Suomen lähihistorian kaksi rajua talouskriisiä eivät johdu markkinataloudesta, vaan sen puutteesta.
Suomi on kokenut viimeisten 25 vuoden aikana kaksi talouskriisiä, 90-luvun alun talouskriisi ja finanssikriisi vuosina 2007 – 2009.
Kriisien taustalla on yleensä aina jokin ulkoinen shokki, joka laukaisee taantuman tai jopa laman. Seligsonin salkunhoitajan, Anders Oldenburgin mukaan kriisien taustalla on usein myös se, ettei markkinoiden anneta toimia vapaasti.
”Kuten jotkut muistavat, vuosien 1991-92 talouskriisin pääsyy oli, että Ruotsin kruunu ja Suomen markka pidettiin keinotekoisesti kytkettyinä muihin valuuttoihin aivan liian vahvalla tasolla. Samaan aikaan valuuttasäännöstely oli kummassakin maassa juuri loppunut ja monet yritykset, kunnat ja jopa yksityishenkilöt olivat ottaneet ”halpaa” valuuttalainaa – osoitus pankkien ammattitaidottomuudesta ja puutteellisesta riskienhallinnasta uudessa ympäristössä”, Oldenburg toteaa blogissaan.
Kun markkinoille valkeni, että Ruotsin ja Suomen teollisuus eivät pärjäisi keinotekoisen vahvoilla valuutoilla, näiden valuuttojen riskipreemiot (korot) nousivat taivaisiin, Oldenburg toteaa. Korkojen raju nousu johti sitten talouksien voimakkaaseen taantumaan. ”Se helpotti vasta, kun valuuttojen annettiin kellua ja markkinat löysivät oikean tasapainon.”
90-lamassa Suomea kohdannut ulkoinen shokki oli Neuvostoliiton romahtaminen ja siitä aiheutunut viennin romahdus.” Mutta se ei ollut kriisin pääsyy, vaan tärkein virhe tehtiin, kun markkinoiden ei annettu päättää valuuttakursseja.”
Myös 2007 alkaneen finanssikriisin pääsyy oli siinä, että markkinoiden ei annettu toimia vapaasti, Oldenburg uskoo.
”USA:ssa syntyi 2005-2007 melkoinen asuntosijoitusbuumi. Sitä vauhditti se, että puolivaltiolliset hypoteekkipankit (Federal National Mortgage Association eli ”Fannie Mae” ja Federal Home Loan Mortgage Corporation eli ”Freddie Mac”), jotka ostavat liikepankeilta pääosan näiden myöntämistä asuntolainoista, alkoivat kasvattaa riskejään.”
Näiden hypoteekkipankkien sääntely oli erittäin tiukkaa, mutta siitä huolimatta viranomaiset eivät huomanneet pankkien kasvavaa riskinottoa
Oldenburgin mukaan esimerkiksi Warren Buffett myi jo vuonna 2000 kaikki Berkshire Hathawayn omistukset Freddie Macissä ja Fannie Maessa miljardien dollarien edestä, koska hän omien sanojensa mukaan ”ei enää ymmärtänyt niiden riskejä”.
Pankkien liikkeelle laskemien lainojen riskipreemiot eivät silti nousseet ja se johtui Oldenburgin mukaan siitä, että valtion koettiin antaneen implisiittisen takuun pankkien varainhankinnalle.
Jos Fannie Mae ja Freddie Mac olisivat olleet aidosti yksityisiä, korkeampi riskinotto olisi nopeasti näkynyt niiden varainhankinnan kallistumisena. ”Se taas olisi rajoittanut niiden mahdollisuuksia kasvattaa liiketoimintaansa, eikä asuntokuplaa olisi koskaan syntynyt”, Oldenburg päättelee.
”Tässäkin tapauksessa kriisin perimmäinen syy oli siis se, että markkinoiden ei annettu toimia vapaasti”, salkunhoitaja kiteyttää.
