Vaihtoehtoinen riskimalli: ”beta-pulma”

sijoittaminen, osakkeet, rahastot, osakesijoittaminen, rahastosijoittaminen, säästäminen, talous, etf, talouspolitiikka, markkina-analyysit, markkinat, makrotalous, salkunrakentaja, sijoittaminen, osakkeet, rahastot, osakesijoittaminen, rahastosijoittaminen, säästäminen, talous, etf, talouspolitiikka, markkina-analyysit, markkinat, makrotalous, salkunrakentaja,

Modernin rahoitusteorian mukaan sijoitusten tuotto-odotus on suoraan verrannollinen systemaattiseen riskiin. Siis siihen osaan  sijoitussalkun riskistä jota ei voida eliminoida hajauttamalla.

Systemaattisen riskin mittarina käytetään beta-kerrointa joka kuvaa sijoituskohteen riippuvuutta koko markkinasta. Mitä korkeampi beta sitä enemmän sijoituskohde korreloi koko markkinan tuottojen kanssa. Tällöin siis riskisiä sijoituskohteita ovat ne sijoitukset joiden beta on korkea. Teorian mukaan myös tällaisten sijoituskohteiden tuotto-odotuksen pitäisi olla korkeampi kuin alhaisen betan sijoitusten.

Mutta entäpä jos systemaattisen riskin ja tuotto-odotusten välillä ei havaitakaan positiivista riippuvuutta? Uusimmat empiiriset sijoitustutkimukset ovat osoittaneet että alhaisen riskin osakkeet (siis alhainen beta) tuotot ovat olleet korkeammat kuin korkean betan ja siis korkean riskin osakkeet. Tätä empiiristen havaintojen ja teorian välistä ristiriitaa GMO-sijoitusyhtiö kutsuu ”beta-pulmaksi” (beta puzzle). Salkunhoitajat David Cowan ja Sam Wilderman osoittavat aineistolla joka kattaa 1000 suurinta amerikkalaisyhtiötä vuosilta 1969-2011 että matalan betan yhtiöiden keskimääräinen vuosituotto oli korkeampi kuin korkean betan yhtiöiden. Samoin tuottojen hajonta oli matalan betan yhtiöillä alhaisempi. Samanlainen tulos saatiin globaaleilla markkinoilla testatulla aineistolla.

Miten tällainen tulos on mahdollista? Cowan ja Wilderman ovat sitä mieltä että kyseessä ei ole markkinoiden anomalia. Selitys jonka he esittävät on varsin mielenkiintoinen. Osa sijoittajista haluaa saada vipua tuotoilleen. Koska rahoittajat eivät halua rahoittaa kaikkien sijoittajien toimintaa velkapääomalla (tai sijoittajat eivät halua velkapääomaa), joutuvat tällaiset sijoittajat hakemaan vipua sijoituksilleen muulla tavalla.  Tämä tapa on sijoittaminen korkean betan osakkeisiin. Korkean riskin osakkeisiin kohdistuu täten ylimääräistä kysyntää, mikä johtaa – kuinkas muuten – hintojen nousuun ja tuottojen laskuun. Tuoton vivuttaminen korkean betan osakkeilla on myös turvallisempaa (siis vähemmän riskisempää) kuin vivuttaminen velkapääomalla, koska voimakkaassa karhumarkkinassa velkapääomalla vivutettu sijoituspääoma voi kadota kokonaan mutta luultavimmin korkean betan sijoituskohteet eivät menetä kokonaan arvoaan laskumarkkinassa.

Tärkein johtopäätös lienee kuitenkin että riskin käsite rahoitusteoriassa ei ole helppo tai yksiselitteinen. Sijoittaja ei näe riskiä ainoastaan odotettujen tuottojen vaihteluna vaan riskiin liittyy myös muita elementtejä (kuten esim. velkaan liittyvät riskit). Näitä muita tekijöitä pyrkii huomioimaan Stephen Rossin kehittämä arbitraasihinnoitteluteoria (APT).

LInkki alkuperäiseen GMO:n artikkeliin löytyy ohesta:

https://www.gmo.com/America

Tilaa uutiskirjeemme

Kolmesti viikossa lähetettävä uutiskirje sisältää SalkunRakentaja-sivustolla julkaistut uusimmat artikkelit.
Katso kommentit (2) Katso kommentit (2)
  1. Riskikäsitteen rajaaminen todellakin pelkkään volatiliteettiin tuntuu rajoittavalta. Käytännössä riski on sijoittajalle varsin kokonaisvaltainen juttu. Siihen kuuluu velka ja sen vakuudet, työttömyysriski yms.

  2. Työttömyysriski on todellakin luutavasti varsin oleellinen sijoittajariskin osanen. Burton G. Mankiel esittää tästä yksinkertaisen esimerkin klassikkokirjassaan Sattuman kauppaa Wall Streetilla. General Motorsin tehtailla työskentelevälle työntekijälle on erityisen riskialtista omistaa GM:n osakkeita. Jos yhtiö kaatuu, lähtee työntekijältä sekä työpaikka että rahat. Sama ongelma lienee Suomessa Nokian työntekijöillä.

    Ongelman voi esittää myös siten että beta ei ehkä ole tarpeeksi hyvä riskin mittari. CAP-mallin etuna on kuitenkin sen yksinertaisuus ja selkeys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Edellinen artikkeli
sijoittaminen, osakkeet, rahastot, osakesijoittaminen, rahastosijoittaminen, säästäminen, talous, etf, talouspolitiikka, markkina-analyysit, markkinat, makrotalous, salkunrakentaja,

Salkunrakentajan osakepoiminta: analyytikoiden suosikit

Seuraava artikkeli
sijoittaminen, osakkeet, rahastot, osakesijoittaminen, rahastosijoittaminen, säästäminen, talous, etf, talouspolitiikka, markkina-analyysit, markkinat, makrotalous, salkunrakentaja,

Salkunrakentajan osakepoiminta: arvo-osakkeissa ei yllätyksiä