Sijoittaminen on muutakin kuin kassavirtalaskelmien laadintaa tai yritysten osavuosikatsausten tavaamista. Se on myös oman mielen hallintaa.
Sijoittaminen on muutakin kuin kassavirtalaskelmien laadintaa tai yritysten osavuosikatsausten tavaamista. Se on myös oman mielen hallintaa.
Usein väitetään, että pahimmat virheet sijoittaja tekee silloin kun ahneus tai pelko iskee. Jälkimmäisessä tilanteessa on kyse siitä, että sijoittajan on vaikea hyväksyä epäonnistumista. Tällöin hiipii mieleen myös pelko, ja siitä seuraa hätäisiä osto- tai myyntitoimeksiantoja?
Mutta mitä tappiokammo sitten on käytännössä? Ohessa muutama esimerkki.
Tapaus 1: Ostot laskevaan kurssiin
Sijoittaja on tutkinut yhtiön arvostuslukuja, kasvunäkymiä ja markkinatilannetta. Analyysinsä perusteella hän päättää sijoittaa mielestään aliarvostettuun osakkeeseen.
Kun rahat on laitettu likoon, antaa yhtiö tulosvaroituksen. Osakkeen hinta tippuu välittömästi 10 prosenttia. Tappiokammoinen sijoittaja ei myy, vaan alkaa ostaa lisää, jotta saisi ostojen keskihinnan alas – ja samalla todistelee itselleen, ettei sijoitus ollut virheellinen.
Huonot uutiset kuitenkin usein ennakoivat lisää huonoja uutisia.
Kurssi laskee lisää, ja sijoittaja tankkaa edelleen osaketta. Jossain vaiheessa sijoittaja on tilanteessa jossa hänellä on salkussaan ylipaino pääomaa yksittäisessä osakkeessa.
Tapaus 2: Maltillisten tuottojen hyväksyminen
Kuten edellisessä esimerkissä sijoittaja on löytänyt mielestään aliarvostetun osakkeen. Yhtiö ilmoittaa nyt ennakoitua myönteisemmistä tulevaisuudennäkymistä.
Yhtiön kurssi kipuaa 10 prosenttia ylöspäin. Nyt tappiokammoinen sijoittaja myy osakkeen heti kun kurssi on noussut hiukan. Motiivina sijoittajalla on pohjimmiltaan se, että hän pyrkii varmistamaan ettei sijoituksesta tule tappiollista. Tappiokammoiselle sijoittajalle on tärkeämpää välttää tappioita kuin saavuttaa kovia tuottoja.
Molemmat esimerkit saattavat äkkinäisesti vaikuttaa järkeviltä. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Tappiokammo johtaa sseuraaviin sijoitussalkun tuottoa rapauttaviin ongelmiin:
- positiivisen momentumin hyödyntämättä jättäminen (esimerkissä 2)
- salkun hajautuksen joutuminen epätasapainoon
- turhat kaupankäyntikulut
- tappioiden verohyödyn menettäminen
Tappioiden välttäminen siis saattaa tuntua turvalliselta riskinkarttajan strategialta. Riskinkarttamisella on kuitenkin aina hintansa – lopullinen, verojen ja transaktiokustannusten jälkeinen salkun tuotto laskee. Mutta välttihän sijoittaja tappion karvaan kalkin syömisen.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
