Monen arvosijoittajan sijoitusstrategian ytimenä on sijoittaa osakkeisiin jotka maksavat hyviä osinkoja tai osakkeisiin joissa osinkotuotto on kasvava. Mutta onko sijoitustuottojen kannalta mitään väliä sillä, maksaako yhtiö osinkoja vai ei?
Monen arvosijoittajan sijoitusstrategian ytimenä on sijoittaa osakkeisiin jotka maksavat hyviä osinkoja tai osakkeisiin joissa osinkotuotto on kasvava. Mutta onko sijoitustuottojen kannalta mitään väliä sillä, maksaako yhtiö osinkoja vai ei?
Sijoitustuotot muodostuvat kahdesta osasta, sijoituksen arvonnoususta ja tulevien osinkojen nykyarvosta. Tätä taustaa vasten vaikuttaisi siis ilmeiseltä että osinko-osakkeita kannattaa metsästää.
Mitä rahoitusteoria sanoo osinkojen merkityksestä?
Asia ei kuitenkaan ole noin yksiviivainen. Rahoitusteoria nimittäin ilmaisee osinkojen merkityksen selkeästi näin; osingoilla ei ole merkitystä. Tämän yksinkertaisen väitteen takana on ns. Modigliani-Miller -teoria. Tämä teoria väittää, että sillä, jakaako yhtiö osinkoja vai ei, ei ole vaikutusta sijoittajan saamiin tuottoihin yhtiöstä.
Tämän yllättävän väitteen loogisuus perustuu siihen, että yritykset jotka maksavat osinkoja, tarjoavat omistajille vähemmän mahdollisuutta osakkeen hinnan nousulle, mutta tarjoavat saman tuoton. Kun omistajan tuotto siis riippuu osakkeen arvon muutoksesta ja osingoista, lisää osingonmaksu tuoton osinko-osaa ja pienentää tuoton arvon muutos -osaa. Lopputulos kokonaistuotoissa ei muutu.
Tämän havaitsemme käytännön sijoitusmaailmassa siten, että kun yhtiön osinkolappu irtoaa, tippuu osakkeen arvo välittömästi. Osingot pienentävät yhtiön nettovarallisuutta. Yhtiön kirjanpidossa oma pääoma ja kassavarat laskevat.
MM-teoria perustuu kuitenkin seuraaviin yksinkertaistaviin oletuksiin:
- osakkeiden myymiseen ei liity transaktiokustannuksia
- osakkeiden myyntivoitoitot ja osingot ovat verottomia
- yhtiön investointipäätökset eivät riipu osinkopäätöksistä
- vähän osinkoja maksavien yhtiöiden johto ei käytä yhtiö varoja omien intressiensä optimointiin, eli esim. yli-investointeihin
- osingoilla ei ole vaikutusta yhtiön liiketoiminnan rahavirtaan
Nämä ovat siis oletukset, mutta reaalimaailmassa ne eivät pidä täysin paikkansa, ja siksi osingot saavatkin uuden ulottuvuuden kun MM-teorian oletukset joutuvat happotestiin käytännön elämässä.
Osingot ovat signaali
MM-teoria ei ota huomioon sitä, että osingot (ja varsinkin kasvavat osingot) ovat johdon antama signaali omistajille. Tämän signaalin viesti on seuraava: kun johto päättää esim. kasvattaa maksettavia osinkoja, viestittävät he tällä päätöksellä omistajille, että yhtiön taloudellinen tila ja tulevaisuuden näkymät ovat positiivisia. Konkurssikypsä yhtiö ei maksa osinkoja.
Osingot estävät yli-investoinnit
Osingot myös kontrolloivat johtoa. Yksi perusdilemma yhtiön omistajien ja johdon välillä on, että omistajat eivät voi koskaan olla varmoja siitä, tekeekö johto todellakin päätöksiä omistajien intressien mukaisesti. Tämä dilemma pätee tietenkin vain niissä tapauksissa joissa johto ja omistajat eivät ole samoja henkilöitä. Näinhän on tilanne suurimmassa osassa pörssiyhtiöistä.
Jos johto ei toimi omistajien intressien mukaan, on olemassa vaara, että johto hukkaa yhtiön (siis omistajien) varat kannattamattomiin kohteisiin. Johto saattaa esimerkiksi yli-investoida tai kasvattaa yhtiötä hallitsemattomasti ylihintaisilla yrityskaupoilla. Johto saattaa saada henkilökohtaisia etuja kovasta kasvusta tai massiivisista investointiohjelmista. Omistajille tämä voi tarkoittaa vain heidän varojensa tuhlausta tehottomiin kohteisiin.
Maksamalla osinkoja yhtiö jakaa ylimääräiset, investointeihin tai yritysjärjestelyihin tarpeettomat varat omistajille. Näin osingot kontrolloivat yhtiön varojen käyttöä.
Osingot ja verot
Kuitenkin on myös muistettava, että osingot aiheuttavat sijoittajille usein turhia veroja ja transaktiokustannuksia (saadut osingot on sijoitettava uudelleen). Siksi esimerkiksi Yhdysvalloissa suositaan omien osakkeiden ostoja osinkojen sijaan. Tätä käytäntöä soisi käytettävän Suomessakin nykyistä enemmän.
”Kuitenkin on myös muistettava, että osingot aiheuttavat sijoittajille usein turhia veroja ja transaktiokustannuksia (saadut osingot on sijoitettava uudelleen).Siksi esimerkiksi Yhdysvalloissa suositaan omien osakkeiden ostoja osinkojen sijaan. Tätä käytäntöä soisi käytettävän Suomessakin nykyistä enemmän.”
Johan vitsin murjaisitte.
Kyllähän kaikki osingot mielellään ottaisi verottomana, mutta ei tuota vaikeuksia ottaa vastaan osinkoja, vaikka 21 prosenttia summasta veroihin meneekin.
Osinkojen uudelleen sijoittaminenkaan ei ole ongelma, jos niistä saatua rahaa ei sillä hetkellä muuhun elämiseen tarvitse.
Tällöinhän alkaa toimia korkoa korolle – efekti, mikä vuosien saatossa toteutettuna aina vaan kasvattaa varallisuutta.
Jos sattuu olemaan sen verran pääomaa osakkeissa, että osinkotuloilla voi elämisensä kustantaa, kannattaa visusti pitää rahansa kaukana yrityksistä, jotka eivät osinkoa maksa.
Ja muutenkin..
Et selvästikään ymmärtänyt mikä on omien osakkeiden oston verohyöty suhteessa osinkoihin. Ósingoista maksetaan heti tuo mainitsemasi 21 prosenttia. Omien osakkeiden ostoista ei makseta mitään. Verot siirtyvät maksettavaksi vasta hamaan tulevaisuuteen. Verotetu omien osakkeiden ostoissa on siis merkittävä verrattuna osinkojen maksuun.
Pertti K., oletko tosissasi sitä mieltä että osingot ovat verotuksellisesti parempi tapa palauttaa pääomia omistajille kuin omien osakkeiden ostot?
Itseasiassa tämä hallituksen verouudistus taitaa tehdä omien osakkeiden hankkimisesta entisestäänkin houkuttelevampaa verrattuna osinkojen maksuun. Sen verran raju on se osinkoverotuksen kiristyminen