EVA eli taloudellinen lisäarvo (engl. economic value added) kuvaa yrityksen toiminnasta omistajille syntyvää lisäarvoa.
Lisäarvo on saavutetun voiton ja asetetun voittovaatimuksen erotus. Se siis mittaa sitä, kuinka paljon yritys pystyy tekemään voittoa omistajien tuottovaatimusta enemmän.
EVA:n laskentakaava
EVA laskenta voidaan tehdä periaatteessa kahdella tavalla.
Tapa 1:
Oikaistusta liiketuloksesta vähennetään verot ja oman ja vieraan pääoman kustannukset. EVA lasketaan tällöin seuraavasti:
EVA = oikaistu liikevoitto verojen jälkeen – WACC * sijoitettu pääoma
Missä
WACC = keskimääräinen pääomakustannus (engl. Weighted-Average Cost of Capital)
Sijoitettu pääoma = taseen loppusumma – korottomat velat
Käytännössä WACC lasketaan ottamalla vieraan ja oman pääoman kustannusten painotettu keskiarvo. Vieraan pääoman laskennassa täytyy ottaa huomioon verojen vaikutus, koska vieraan pääoman korot voidaan vähentää verotuksessa.
Tapa 2:
EVA = tilikauden tulos – (oman pääoman tuottovaatimus * oma pääoma)
Oheisessa laskentakaavassa siis liikevoitto on korvattu tilikauden tuloksella. Koska tilikauden tuloksesta on jo vähennetty vieraan pääoman korkokulut ja verot, ei pääomakustannuksena käytetä pääoman keskimääräistä kustannusta vaan oman pääoman tuottovaatimusta. Lisäksi sijoitettu pääoma on korvattu omalla pääomalla.
Tulkinta
Luku kertoo, kuinka paljon yritys on tuonut omistajilleen lisäarvoa yli omistajien vaatiman tuottovaatimuksen. Luvun jääminen negatiiviseksi tarkoittaa, että yritys ei ole tuottanut niin paljon voittoa, että pääoman kustannukset olisi katettu. EVA:n ideana on että yritys tuottaa taloudellista lisäarvoa vasta kun kaikkien sidosryhmien vaateet on täytetty, mukaan lukien osakkeenomistajien vaatima riskikorjattu tuotto.
EVA:n avulla siis mitataan yrityksen kykyä tyydyttää pääomasijoittajien vaatimukset.
Edellä mainittu EVA:n laskukaava osoittaa yhden vuoden taloudellisen lisäarvon. Yrityksen teoreettinen arvo EVA:n avulla saadaan diskonttaamalla tulevien vuosien vuosittaiset taloudelliset lisäarvot yhteen ja lisäämällä siihen oman pääoman kirja-arvo. Saatu yrityksen arvo jaetaan osakkeiden lukumäärällä, jolloin saadaan osakekohtainen taloudelliseen lisäarvoon perustuva arvo osaketta kohden.
EVA:n edut
EVA:n etu arvonmäärityksessä on, että sillä on mahdollista pienentää arvonmäärityksen ennustevirheitä. Tämä johtuu EVA:n laskutavasta, sillä suuri osa lopputuloksesta muodostuu yrityksen oman pääoman kirja-arvon mukaan, ja tulevaisuuden diskontattavat arvot vain muodostuvat tuloksen ja vaaditun tuloksen erotuksesta. Diskontattavina muuttujina ovat siis vain kunkin vuoden ylituotot.
Malli ei ole myöskään yhtä herkkä kassavirtojen tai pääomarakenteen muutoksille kuin esimerkiksi kassavirtaperusteinen DCF-malli (diskontattujen vapaiden kassavirtojen malli).
EVA on mittarina erityisen sopiva juuri sijoittajien tarpeisiin. Taloudellinen lisäarvohan kuvaa nimenomaan sitä, onko yritys pystynyt täyttämään osakkeenomistajien vaatimukset. EVA myös korreloi positiivisesti osakekurssien kanssa. On toki muistettava että yhdelle vuodelle laskettu EVA ei huomioi tulevaisuuden odotuksia, odotukset tulee huomioitua vasta kun diskontataan myös tulevien vuosien arvioidut EVA:t.
EVA:n ongelmat
Koska EVA on euromääräinen eikä suhteellinen mittari (kuten ROI tai ROE), taloudellisen lisäarvon euromääräinen luonne heikentää sen vertailtavuutta erityisesti suurten ja pienten yritysten välillä. Lisäksi EVA suosii suhteettoman paljon yrityksiä joilla ei ole taseessa juurikaan pääomia. Tällaisia ovat esimerkiksi monet palvelualan yritykset. Lisäksi yritysten toisistaan eriävät laskentaperiaatteet heikentävät EVA:n vertailtavuutta.
Lähde: YRITYKSEN ARVON MÄÄRITTÄMINEN, CS90A0050 KANDIDAATIN TYÖ JA SEMINAARI(2008), Mikko Halkilahti ja Petri Pitkänen
