Yleisen käsityksen mukaan odotettu korkea sijoitustuotto tarkoittaa myös korkeaa riskiä. Toisinpäin käännettynä: jos sijoittaja haluaa tuottoa turvallisesti on hänen tyydyttävä mataliin tuottoihin.
Mutta asia ei ole välttämättä näin yksioikoinen.
Yleisen käsityksen mukaan odotettu korkea sijoitustuotto tarkoittaa myös korkeaa riskiä. Toisinpäin käännettynä: jos sijoittaja haluaa tuottoa turvallisesti on hänen tyydyttävä mataliin tuottoihin.
Mutta asia ei ole välttämättä näin yksioikoinen.
Yksi sijoitusmaailman kuumista perunoista on tällä hetkellä matalan riskin sijoitusstrategiat. Niissä käännetään päälaelleen totuttu myytti tuoton ja riskin lujaan niitatusta riippuvuudesta. Tämän vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan sijoittajalla on mahdollista löytää tuottavia sijoituskohteita myös alhaisella riskillä.
Amerikkalaiset Chuck Joyce ja Kimball Mayer sijoitusyhtiö GMO:sta pyrkivät osoittamaan, että avain korkeisiin sijoitustuottoihin piilee kannattavissa yrityksissä. Markkinat alihinnoittelevat kannattavat yritykset, ja siten ne tarjoavat mahdollisuuden ylituottoihin.
Joyce ja Mayer ovat myytinmurtajia. He pyrkivät osoittamaan taloustilastoilla vääriksi totutun valtavirta-rahoitusteorian ydinväitteet kannattavuuden, riskin ja sijoitustuottojen kolmiyhteydestä. Heidän teesinsä ovat seuraavat:
1. Kannattavuus pysyy: aiemmin kannattavat yritykset pysyvät kannattavina
Jos yritys on ollut aiemmin kannattava, on se sitä todennäköisemmin myös tulevaisuudessa. Kannattavuus on merkki oligopolivoimasta markkinoilla, eli yritykset jotka toimivat rajoitetun kilpailun markkinoilla, pystyvät ylläpitämään korkeaa kannattavuutta. Joyce ja Mayer osoittivat 1000 suurimman amerikkalaisen yhtiön aineistolla, että kannattavat yritykset pysyvät todennäköisemmin kannattavina myös jatkossa.
2. Kannattavat yritykset ovat riskittömämpiä
Rahoitusteorian yksi kulmakiviä on Modigliani-Miller-teoria, joka väittää muun muassa että yritykset voivat saavuttaa korkeammat voitot suuremmalla riskinotolla. Riskinotto tarkoittaa tässä velkavivun käyttöä, eli että yritykset pyrkivät kasvamaan ja investoimaan velalla. Jos sijoitusten tuotto on suurempi kuin velanhoitokulut, kannattavuus paranee.
Jos MM-teoria pitää paikkansa, tulisi siis velkaisempien yritysten olla kannattavampia.
Mutta Joycen ja Mayarin mukaan näin ei ole. Heidän tutkimallaan suuryritysten aineistolla vähemmän velkaantuneet yhtiöt olivat itseasiassa kannattavampia kuin velkaisemmat yhtiöt.
3. Markkinat alihinnoittelevat kannattavat yritykset
Koska markkinoilla odotetaan riskinoton kasvattavan tuottoja, on tästä seurauksena, että riskisempien yhtiöiden osakkeet hinnoitellaan korkeammalle. Tällöin sijoittajille syntyy tilanne, jossa kannattavat, vähäriskiset yhtiöt alihinnoitellaan.
4. Kannattavat yritykset tarjoavat korkeampia sijoitustuottoja
Koska siis kannattavia ja vähäriskisiä yrityksiä ei hinnoitella markkinoilla riittävän korkealle, tarjoavat nämä parempia tuottomahdollisuuksia. Joycen ja Mayarin analysoimalla aineistolla korkean oman pääoman yritykset tarjosivat parempia tuottoja kuin alhaisemman oman pääoman tuoton yritykset.
Johtopäätös siis yksinkertaistaen on, että sijoitustuottojen kannalta keskeinen mittari on yrityksen kannattavuus. Kannattavuus ei pelkästään lisää yhtiön osingonmaksukykyä vaan se suojaa myös yritystä konkurssilta. Kannattavien yritysten ei ole pakko turvautua velkarahoitukseen esimerkiksi rahoittaessaan kasvun vaatimaa käyttöpääomatarvetta.
Jos markkinat toimisivat tehokkaasti, ne osaisivat hinnoitella tämän, jolloin kannattaviin yrityksiin ja alhaisen konkurssiriskin yrityksiin sijoittamalla ei olisi mahdollista saada ylituottoja.
Kannattavat ja velattomat yhtiöt saattavat olla sijoituskohteina tylsiä – ja mahdollisesti juuri siksi tuottavia.
