Sijoituskohteiden etsinnässä kohdemaan talouskasvun analysointi ja seuraaminen on usein keskeisessä roolissa – erityisesti kehittyviin markkinoihin sijoittavien keskuudessa. Yleisen käsityksen mukaan kohdemaan vahva talouskasvu on yhteydessä myös osakemarkkinoiden myönteiseen kehitykseen. Mutta onko maan talouskasvulla merkitystä sijoitusten tuottojen kannalta?
Yllättäviä havaintoja
Amerikkalainen sijoitusyhdistys, CFA Institute kyseenalaistaa tämän lähestulkoon yleiseksi lainalaisuudeksi muodostuneen käsityksen. Seeking Alpha -verkkolehdessä yhdistyksen jäsen Gregg Fisher esittää vankkoja perusteita miksi talouskasvun ja osakkeiden osinkotuottojen yhteys ei aina toimi. Fisher myöntää kyllä että pitkällä aikavälillä maan talouskasvu ruokkii yritysten tuloskasvua, mutta lyhyemmällä aikavälillä näin ei välttämättä ole.
Vuosien 1994-2011 välisellä aineistolla CFA Institute havaitsi, että talouskasvun ja osakemarkkinoiden tuottojen riippuvuus oli yhdistyksen tekemän tutkimuksen mukaan varsin heikko Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Esimerkiksi Kiinan keskimääräinen vuosittainen talouskasvu oli tutkimusajanjaksolla vakuuttaga 16,9 prosenttia, silti osakkeiden markkina-arvot laskivat 3,63 prosenttia samaisella aikajaksolla!
Myös Brasiassa ja USA:ssa havaittiin vastaava ilmiö, tosin USA:ssa siten että osakemarkkinoiden tuotot olivat selvästi korkeammat kuin talouskasvu.
Miten talouskasvun ja osakemarkkinoiden tuottojen ero voidaan selittää?
Fisher löytää useita hyvin perusteltuja syitä, miksi maan talouskasvun ja osakemarkkinoiden tuottojen välillä ei aina havaita positiivista yhteyttä.
Ilmeisin syy liittyy osakkeiden arvostustasoon. Osakkeiden arvostustaso riippuu, ei toteutuneesta, vaan odotusta kansantalouden talouskasvusta. Jos sijoittajat odottavat maan talouskasvun kiihtyvän, alkaa tämä odotus näkyä osakkeiden hinnoissa jo ennen toteutunutta talouskasvua. Jos kasvu sitten jääkin odotettua heikommaksi, on osakemarkkinoiden kehitys ollut vahvempaa kuin talouskasvun. Fisher antaa esimerkin Japanista, missä osakemarkkinat olivat kovassa nousussa vuonna 1989 johtuen ylioptimistisista Japanin talouskasvun odotuksista. Kun talouskasvua ei sitten tullutkaan, osakemarkkinat romahtivat.
Talouskasvun ja osakkeiden tuloskasvun ristiriita saattaa syntyä myös silloin kun kiihtyvä talouskasvu lisää osakeanteja ja yritysten listautumisia. Talous ja pääomat kasvavat mutta osakekohtaiset tulokset eivät kasva osakkeiden dilutoitumisen vuoksi (pääomat kasvavat osakemäärien kasvun vuoksi, mutta tulokset per osake eivät nouse).
Osakemarkkinat saattavat myös tuottaa hyvin heikon talouskasvun tilanteessa jos osakemarkkinoilla hallitsevat oligopolit. Oligopoli on yritys, joka toimii epätäydellisesti toimivilla markkinoilla ja jossa yrityksellä on vain muutamia saman tuotteen tai palvelun kilpailijoita. Tästä johtuen oligopolille on tyypillistä täydelliseen kilpailuun verrattuna suhteettoman korkea hinnoitteluvoima ja siksi myös epäluonnollisen korkea kannattavuustaso.
Oligopolimarkkinoilla yritysten tulokset saattavat siis kasvaa riippumatta siitä mikä on maan taloustilanne. Esimerkki oligopolimarkkinoista aiheutuvasta löytyy Meksikosta ja Etelä-Afrikasta, joissa talouskasvu on useina vuosina ollut vaatimatonta, mutta joissa erittäin kannattavat oligopolit kontrolloivat useita toimialoja.
Lopuksi, talouskasvun ja osakemarkkinoiden kehityksen erkaantuminen toisistaan voi johtua yksinkertaisesti globaalisaatiosta. Alati kiihtyvässä ulkomaankaupan kasvussa yritysten tulokset eivät enää riipu sen maan talouskasvusta jossa yritysten osakkeet noteerataan. Yritysten tuloskehitys riippuu niiden kansantalouksien talouskasvusta joissa yritysten myymien tuotteiden ja palveluiden markkinat sijaitsevat.
Johtopäätös sijoittajan kannalta on ilmeinen: uusia sijoitusmarkkinoita analysoitaessa on talouskasvun lisäksi kiinnitettävä huomiota osakemarkkinoihin – ja erityisesti niiden arvostustasoon. Kovat odotukset markkinan talouskasvusta yhdistettynä maltilliseen arvostukseen tarjoaa paremmat edellytykset koviin sijoitustuottoihin.
