Kiinnostaisiko yksinkertainen sijoitusstrategia, jolla on mahdollista saada hyviä tuottoja, alhaisella riskillä, helposti ja vieläpä vähäisillä kaupankäynneillä?
Voiko sellaista sijoitusstrategiaa ylipäätänsä olla olemassa? Pysyvän portfolion strategia pyrkii tähän. Tulokset ovat vakuuttavat.
Sijoitustutkimuksen mukaan suurin pitkän aikavälin tuottoihin vaikuttava tekijä on allokaatio, eli siis sijoitusten hajautus eri omaisuuslajeihin. Tämä empiirinen havainto viittaa siihen, että sijoittajan tärkein haaste ei muodostu saman omaisuuslajin eri sijoituskohteista, vaan varojen oikeasta kohdentamisesta eri omaisuuslajeihin. Pelkkä hajautus esimerkiksi useisiin osakkeisiin ei tuo riittävää hajautusta, koska osakkeet ovat usein keskenään korreloituneet – erityisesti suurten makrotalouden kriisien aikana.
Jotta hajautus olisi tehokas, tulee salkun sisältää omaisuuslajeja joiden välinen korrelaatio on mahdollisimman alhainen. Tällöin sijoittaja saa ilmaisen lounaan: tehokkaan riskin hajautuksen alhaisilla kaupankäyntikuluilla.
Pysyvän allokaation sijoitusstrategia
Sijoitusstrategia joka nojaa mahdollisimman tehokkaaseen ja yksinkertaiseen eri omaisuuslajien väliseen allokaatioon, on pysyvän portfolion strategia (permanent portfolio strategy). Tämän strategian ideana on kohdentaa varat vain neljään omaisuuslajiin joiden välinen korrelaatio on alhainen. Tällöin saavutetaan kaksi etua: hajautus on tehokas ja kaupankäyntikulut ovat pienet.
Pysyvän sijoitussalkun strategian esitteli Harry Browne vuonna 1998 kirjassaan Fail-Safe Investing. Browne jakaa sijoitusvarat kahteen kategoriaan, niihin varoihin joita sijoittaja ei saa hävitä ja niihin joiden häviämiseen sijoittajalla on varaa.
Ne varat joita ei ole varaa hävitä, tulee Brownen mukaan sijoittaa ”pysyvään sijoitussalkkuun”. Tämän salkun ominaisuuksia ovat: turvallisuus, stabiilisuus ja yksinkertaisuus. Tämän pysyvän sijoitussalkun rakenne on sellainen, että siinä sijoittajan varat ovat turvassa kaikissa olosuhteissa ja kaikenlaisissa taloudellissa kriiseissä. Sen tulisi tarjota myös tasaista tuottoa, ja sen rakentaminen tulee olla yksinkertaista.
Pysyvän portfolion strategian taustalla on oletus, että talous aina yhdessä neljästä tilasta. Nämä neljä tilaa ovat vaurauden tila, inflaation tila, taantuma ja deflaatio tila (=rahan arvon nousu).
Strategiassa pyritään muodostamaan yksinkertainen sijoitussalkku omaisuuslajeista, joista kukin tuottaa jossakin näistä neljästä talouden tilasta. Salkku muodostetaan neljästä tasan allokoidusta omaisuuslajista seuraavasti:
- 25 prosenttia osakkeisiin, jotka tuottavat erinomaisesti silloin kun talous on vaurauden tilassa
- 25 prosenttia pitkäaikaisiin valtion joukkovelkakirjoihin, jotka tuottavat hyvin talouden ollessa joko vaurauden tai deflaation tilassa
- 25 prosenttia käteiseen (esim. rahamarkkinarahastot), joka suojaa salkkua taantuman tilassa
- 25 prosenttia arvometalleihin (erityisesti kultaan), jotka antavat suojaa korkean inflaation tilanteissa.
Joka vuosi sijoitussalkun allokaatio päivitetään. Mikäli jonkin omaisuuslajin osuus koko portfoliosta on laskenut alle 15 prosentin tai noussut yli 35 prosentin, tulee allokaatio korjata takaisin tasasuuriin 25 prosentin osuuksiin. Tämä takaa myös sen, että myynnit toteutetaan silloin kun yksittäisen omaisuuslajin arvo on noussut, ja ostot silloin kun omaisuuslajin arvo on laskenut.
Oleellisinta on kuitenkin strategian todellinen, laaja ja tehokas hajautus – ja vain neljällä sijoituskohteella. Koska kaikki sijoituskohteet edustavat eri omaisuuslajeja ja koska niiden välinen korrelaatio on mahdollisimman alhainen (esim. kullan ja osakkeiden välinen korrelaatio on usein negatiivinen), johtaa strategia mahdollisimman suureen salkun hajautukseen.
Pysyvän sijoitussalkun strategia on erittäin passiivinen sijoitusstrategia.
Sijoitusstrategian tulokset
Alla olevassa taulukossa on verrattu pysyvän portfolion strategian pitkän aikavälin (vuodet 1972-2011) vuosituottoja 10 000 dollarin alkuperäiselle sijoitukselle. Pysyvän portfolion strategian keskimääräinen tuotto on samaa luokkaa kuin puhtaan osakeindeksin tuotto (osakeindeksi on amerikkalainen total stock market -indeksi, joka sisältää laajan kirjon erisuuruisten yritysten osakkeita).
Mutta pysyvän portfolion strategialla tuotto on saatu huomattavasti alhaisemmalla riskillä. Osakeindeksin vuosituottojen vaihtelu on tarkasteluaikana vaihdellut rajusti, alhaisimmillaan tuotto oli -37 prosenttia. Sen sijaan pysyvän portfolion strategian alhaisin tuotto oli vain -4,1 prosenttia, ja vain kolmena vuotena strategia antoi negatiivisen vuosituoton. Myös strategian riskisyyttä mittaava betakerroin oli alhainen, eli 0,58.
Joukkovelkakirjojen keskimääräinen vuosituotto oli selkeästi alhaisempi kuin osakemarkkinoiden ja pysyvän sijoitussalkun strategian.
| Sijoitusstrategia | Keskim. vuosituotto | Salkun arvo lopussa (dollaria) |
| Pysyvä portfolio | 9,7 % | 401 903 |
| 100% osakemarkkinoilla | 9,7 % | 403 271 |
| 100% velkakirjoissa | 7,7 % | 197 596 |
| 50% osakkeissa, 50% velkakirjoissa | 9,1 % | 328 000 |
Tuloksiin tulee suhtautua sikäli varovaisesti että kyseisellä ajanjaksolla kullan hinta on noussut rajusti vuoden 1971 jälkeen. Vuoteen 1971 asti kullan arvo oli kiinnitetty dollarin arvoon. Pysyvän portfolion strategiaa ei tässö ole myöskään verrattu mihinkään aktiiviseen osakestrategiaan, vaan pelkästään indekseihin. Näin ollen jää avoimeksi, onko passiivinen pysyvän portfolion strategia toimivampi kuin esimerkiksi jokin osakepoimintaan perustuva sijoitusstrategia.
Lähde ja lisätietoja strategian backtesting-tuloksista:
http://crawlingroad.com/blog/2008/12/22/permanent-portfolio-historical-returns/
Siinäpä järkevästi perusteltu sijoitusstrategia. Tosin tällainen tyyli on vähän tylsää. Kun se helmien poimiminen (lue: osakkeet) on niin jännää puuhaa.