Osakemarkkinat romahtivat kaikkialla. Tämä herättää tietenkin kysymyksen, onko sijoitussalkun hajautuksesta eri markkinoille ylipäätänsä enää mitään hyötyä?
Kansainvälisen hajautuksen hyötyjä epäilevien mukaan finassikriisi osoitti, että kansainvälinen hajautus toimii vain silloin kun sitä ei tarvita. Mutta kurssiromahduksissa hajautuksen hyöty häviää, koska osakemarkkinoiden romahduksissa eri osakemarkkinoiden tuottojen korrelaatio eli keskinäinen riippuvuus kasvaa. Näin juuri tapahtui finanssikriisin aikana.
Finanssikriisi oli kuitenkin äärimmäisen poikkeuksellinen tapahtumasarja. Lisäksi tappioiden tarkastelu lyhyellä aikavälillä voi johtaa virheellisiin tulkintoihin. Johtopäätös, että kansainvälinen hajauttaminen olisi menettänyt merkityksensä saattaa olla siksi ennenaikainen.
Tutkimus kansainvälisen hajautuksen hyödyistä
Näin voi ainakin päätellä rahoitustutkimuksesta, jonka laativat tutkijat Clifford Asness, Roni Israelov ja John Liew. Tutkijat selvittivät, ovatko kansainvälisten osakemarkkinoiden tuotot jo keskenään niin korreloituneita (riippuvaisia toisistaan), ettei hajautus enää toimi.
Jos eri markkinat ovat vahvasti korreloituneita, ei hajautus lisää osakesalkun tuotto-riski –suhdetta, eikä se anna riittävää suojaa kurssiromahduksien varalle.
Aineisto sisälsi 22 maan osakemarkkinoiden tuottoja vuosilta 1950 – 2008. Maiden joukossa oli myös Suomen osakemarkkinat.
Tutkijat vertasivat kahden sijoitussalkun tuottoja: kansainvälisesti hajautetun, ja kansainvälisesti hajauttamattoman, yhdelle markkinalle kohdennetun sijoitussalkun tuottoja.
Tutkijoiden johtopäätös oli, että hajautus ei toimi lyhyellä tähtäimellä, mutta toimii pitkällä tähtäimellä. Eli: kun osakekurssit romahtavat, kansainvälinen hajautus ei suojaa sijoitussalkun tuottoja niinä päivinä jolloin osakemarkkinat romahtavat eniten. Eikä se suojaa salkun tuottoja myöskään kuukausi- eikä edes vuositasolla.
Mutta pitemmällä aikavälillä kansainvälinen hajautus toimii.
Hajautus toimii – pitkällä aikavälillä
Tutkijoiden mukaan yksittäisen osakemarkkinan romahtaessa kansainvälisesti hajauttamattoman, yhdelle markkinalle kohdennetun sijoitussalkun tuotto laski markkinaromahduksessa siten, että romahduksen jälkeen ensimmäisen kuukauden tappio oli -27,5 %, ensimmäisen kvartaalin -38,8 % ja ensimmäisen vuoden -54,5 %.
Vastaavasti kansainvälisesti hajautetun sijoitussalkun tuotto laski romahduksen jälkeen ensimmäisen kuukauden aikana -17 %, ensimmäisen kvartaalin aikana -28,3 % ja ensimmäisen vuoden aikana -35,5 %.
Yhden markkinan pahin vuositappio oli -54,5 % kun eri markkinoille hajautetun salkun pahin vuositappio oli huomattavasti alhaisempi -48,7 %.
Lisäksi kansainvälisen sijoitussalkun kyky suojata tuottoja kurssiromahduksilta oli sitä parempi mitä pitempi oli aikahorisontti. Eli mitä enemmän aikaa oli kulunut osakemarkkinan romahduksesta, sitä pienemmät olivat kansainvälisesti hajautetun salkun tappiot verrattuna hajauttamattoman salkun tappioihin.
Tutkimuksen mukaan noin kuuden vuoden kuluttua osakeromahduksesta hajautetun salkun keskimääräiset vuosituotot olivat jo nollassa, eli tappioita ei enää ollut. Sen sijaan hajauttamattoman salkun tappiot olivat vielä yli 50 prosenttia.
Eli kansainvälinen hajautus ei turvannut sijoitussalkun tuottoja osakemarkkinan romahduksessa. Mutta: sijoitusten hajautus eri markkinoille pienensi tappioita selvästi. Lisäksi kun tuottoja tarkasteltiin pitemmällä aikavälillä, hajautuksen hyöty kasvoi selvästi (tappioero kasvoi).
Parhaiten kansainvälinen hajautus turvasi salkun tuottoja silloin kun romahdus tapahtui vain yhdellä osakemarkkinalla. Hajautuksen hyöty oli luonnollisesti vähäisempi jos markkinaromahdus tapahtui globaalisti.
Johtopäätös on siis, että kansainvälisestä hajautuksesta on sitä enemmän hyötyä (hajautuksen kannalta), mitä pitempi on sijoittajan sijoitushorisontti.
