Tilastokeskus julkaisi tietoja Suomen pitkän aikavälin kansantalouden tuottavuuskehityksestä. Tilasto paljastaa karun ongelman.
Tilastokeskus julkaisi perjantaina 29.11. kansantalouden tilinpidon ennakkotietoihin perustuvan työn tuottavuuden kasvua kuvaavan trendikehityksen vuosilta 1976 – 2012.
Yksi kuvaaja kertoo selkeästi keskeisen ongelman Suomen talouden suunnasta.
Pitkän aikavälin trendikasvu osoittaa, että koko kansantalouden työn tuottavuuden kasvuvauhti on hidastunut voimakkaasti 1990-luvun puolivälin 3,5 prosentista -1,0 prosenttiin vuonna 2012.
Kokonaistuottavuuden keskimääräinen vuosikasvu oli 1,5–2 prosentin luokkaa ennen vuotta 1993. Vuodesta 1993 vuoteen 2000 kokonaistuottavuuden vuotuinen kasvuvauhti oli keskimäärin noin 2–2,5 prosenttia. Vuoden 2000 jälkeen kokonaistuottavuuden trendikasvu on kääntynyt laskuun.
Tilastokeskuksen johtopäätös Suomen viime vuosien tuottavuuskehityksestä on karu.
”Vaikka yksittäisten vuosien (2000, 2004, 2007 ja 2010) vuosikasvut ovat olleet 3–4 prosentin luokkaa, on työn tuottavuuden trendi silti ollut aleneva 1990-luvun puolivälin jälkeen.”
Suomen talouskasvun keskeinen piirre, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, on ollut tuottavuuden kasvun suuri merkitys.
Tuottavuuden muutos on se osa tuotoksen kasvusta joka ei selity panoksen/panosten käytön muutoksesta tai panosten korvautumisesta. Kokonaistuottavuuden kasvu kuvastaa teknisen kehityksen ja tehokkuuden lisääntymisen lisäksi sekä panosten laadun, työnjohdon, logistiikan että organisaation parantamisen vaikutuksia.
Suomi näyttää siis 2000-luvulla hukanneen sen keskeisen kasvu- ja kilpailutekijän, johon se on voinut nojata aiemmin.
