Sijoittajat ihmettelevät usein pörssikurssien aaltoliikettä, jatkuvia nousuja ja laskuja. Yksi syy tähän ilmiöön on voittojen kotiuttaminen nopean kurssinousun jälkeen.
Kurssit ”vetävät henkeä”, kun osa sijoittajista myy tuottoa kerryttäneitä osakkeita. Tämä ilmiö on osa tavanomaista pörssien käyttäytymistä, eikä siinä ole mitään ihmeteltävää ellei kysymyksessä ole yli- tai alireagointi. Ammattisijoittajat kyttäävät usein juuri näitä osto- ja myyntitilaisuuksia, kun muut nukkuvat.
Voittojen kotiuttaminen on suositeltavaa aika ajoin, vaikka täydellisesti onnistunut ajoitus on mahdoton tehtävä. Nousevilla osakemarkkinoilla, kuten esimerkiksi vuonna 2013, jolloin nousua riitti lähes koko vuoden ajan, vaarana oli hätiköity toiminta. Hyvässäkään markkinatilanteessa eivät kaikki osakkeet nouse. Niinpä, kun tilanne on yliostettu, voittojen kotiutus olisi ollut järkevä toimenpide. Se ajoittuu usein osinkojen irtoamiseen kevään korvalla. Yrityksillä, joilla odotettavissa olevat osingot aiheuttavat osakkeiden hintojen ”ylisuurta” nousua hetkellisesti, voittojen kotiuttaminen on tuottavampaa kuin osingon nostaminen. Jokainen valistunut sijoittaja osaa kyllä laskea, mikä on kulloinkin paras ratkaisu ennen osinkojen irtoamista.
Teknisen analyysin hyödyntäminen
Tekninen analyysi on työkalu, jonka avulla voi mitata osakkeeseen kohdistuvaa kiinnostusta ja päätellä sen perusteella voittojen kotiuttamisen ajankohtaa. Ylimyydyn osakkeen kohdalla voittojen kotiuttaminen ei tunnu järkevältä, koska silloin ostajia on myyjiä vähemmän liikkeellä. Teknisen analyysin ongelmana on se, että informaatio koskee mennyttä aikaa ja että sen kyky ennustaa tulevaa hintakehitystä on kyseenalainen. Niinpä tärkeämpää on seurata tulevaisuuteen suuntautuvaa trendiä, kuin tuijottaa vain menneeseen aikaan.
Tavallisen osakesijoittajan on vaikeaa päättää, milloin ajankohta voittojen kotiuttamiselle on sopivin. Vuosien kokemus opettaa, mutta markkinat voivat käyttäytyä usein niin oikullisesti tai yllättävästi, että mitään selviä sääntöjä on mahdotonta esittää. Vuodenaikojen vaihtelun on todettu vaikuttavan osakkeiden hintoihin melko säännöllisesti, vaikka poikkeuksia siitäkin on melko paljon. Jenkkien vanha ohje koskee huhti – toukokuuta: ”In May Sell and Go Away”. Tätäkin sääntöä on kritisoitu voimakkaasti, vaikka salkun keventäminen kesää kohden saattaa olla perusteltua ainakin syklisimpien osakkeiden osalta.
Menestyvän sijoittajan exit-strategia
Menestyvän ja tulosta tekevän sijoittajan pitää kotiuttaa voittoja aika ajoin. Passiivinen sijoittaja ei yleensä tee mitään muuta kuin nostaa osinkoja, koska hänellä ei ole exit-strategiaa. Hän on osakemarkkinoiden ujo ”seinäkoriste”, jota ”voitot” eivät kiinnosta. Passiivisuus ei useinkaan ole sijoittamisen tuottavin strategia, koska voitoillakin on aikansa. Menestyvä sijoittaja on aktiivinen hyödyntämään edullisia osto- ja myyntitilaisuuksia, sillä molemmilla tavoilla voi tehdä hyvää tulosta.
Kultainen keskitien ohje on voittojen kotiuttaminen silloin, kun tunnelmat pörssissä ovat liian ”korkealla” ja markkinat ovat yliostetut ja/tai osakkeet ovat ylihinnoiteltuja. Osakemarkkinoiden keskimääräinen P/E-luku (hintakerroin eli voitto osaketta kohden) on länsimaissa 15 – 16, jonka ylittäminen kertoo usein liiallisesta innostuksesta eli euforiasta. Vastaavasti kun osakkeita hinnoitellaan P/E-luvulla alle 14, ostajia alkaa ilmestyä markkinoille. Tietysti on olemassa myös hyvin eri tavoin hinnoiteltuja maita. Osakkeet ovat kalliita Sveitsissä ja halpoja Venäjällä. Näissä maissa yritysten asiat ovat joko hyvässä tai huonossa jamassa, mistä myös arvostustason erot kertovat.
Vuodenaikojen vaihtelu, esimerkiksi tammikuun anomalia, kertoo sijoittajien käyttäytymisestä, mikä myös näkyy teknisessä analyysissä yliostettuna tilanteena. Tällöin on syytä kotiuttaa osa voitoista, koska ne saattavat sulaa hetkessä. Voitoilla on siis aikansa, koska kesäkaudella ei niillä juuri pysty juhlimaan.
Ahneella on huono ”loppu”
Passiivisen sijoittajan vastakohta on liian aktiivinen voittojen metsästäjä, joka saattaa olla hätäinen myymään liian herkästi silloin kuin ei pitäisi. Exit-strategian puute johtaa helposti yliherkkään ”liipaisusormeen” voittojen kotiuttamisessa.
Johdannaiskaupan riskinä on se, että voittojen kotiuttamisen ajankohta saattaa mennä liika nopeasti ohi ja ne muuttuvat yllättävän nopeasti tappioiksi. Mitä suurempi vipuvaikutus tuotteeseen on leivottu sisään, sitä vaikeampaa on voittojen kotiuttaminen oikealla hetkellä.
Käytännön näkökohtia
Tavallisen sijoittajan kannattaa harkita voittojen kotiuttamista, kun osakekurssit ovat nousseet pitkään. Usein riittää jo parin kolmen kuukauden nousujakso, kun ammattisijoittajat alkavat myydä ja osakekurssit ovat kääntymässä laskuun. Sijoittaja ei saa ”rakastua” mihinkään osakkeeseen, vaan markkinoiden heiluntaan vastataan salkkua keventämällä silloin, kun kaikki tuntuu olevan ”liian hyvin”.
Exit- strategiasi voi olla seuraava: Kuorin ”kermaa” silloin tällöin, kun voittoni ylittävät 25 %. Pidän huolta ettei realisoitumattomia voittoja kerry salkkuuni liiaksi. Myyn voittojen vastapainoksi myös tappiolla olevia sijoituksia, niin voin säästää tulevissa veroissa.
Katso eteenpäin ja pyri vuosittain tasaisen tuloksen tekoon, mutta älä yritä vältellä veroja, koska ne tulevat maksuun ennemmin tai myöhemmin. Voitot ovat sijoittamisen kermaa, joka pitää kuoria ajallaan, muutoin markkinat vie ne ja loput menee verottajalle.
Tapio Haavisto on Suomen Sijoittajaopastus Oy:n toimitusjohtaja ja kokenut sijoittaja. Yritys on neuvonut ja kouluttanut yksityissijoittajia noin 12 vuotta. Haavisto on suorittanut kaksi sijoitusalan ammattitutkintoa eli sijoituspalvelututkinnon sekä sijoitusneuvojan erikoistutkinnon.
1. Keskimäärin osakkeet nousevat. Se tarkoittaa, että keskimäärin henkilö, joka realisoi aina X prosentin nousun, alisuoriutuu, sillä hän on poissa markkinoilta, vaikka ei pitäisi. Ajoitus ei onnistu ammattilaisilta, eikä se onnistu tämän artikkelin lukijalta.
2. Veroja ei tarvitse maksaa ikinä. Suuri tuottoetu saadaan nimenomaan sillä, että verojen maksua lykätään olemalla myymättä osakkeita. Näin verojen osuus tuottaa salkussa. On edesvastuutonta suositella säännöllistä myymistä – ainakin jos siitä seuraa veroseuraamuksia. Samasta syystä passiivisen rahaston kasvuosuudet olisivat usein paras vaihtoehto.
3. On lukematon määrä tutkimuksia, joiden pohjtalta voidaan todeta, että ajoittaminen ei onnistu. En ymmärrä, miksi kirjoittaja ensin toteaa, että ajoittaminen on hyvin vaikeaa, ja sitten kuitenkin keksii säännön, jolla pyritään ajoitukseen: 25%:n strategia.
4. Jos TA näyttäisi luotettavasti trendejä, sillä olisi luotettava ennuste- ja ylituottovoima. Mutta kun ei ole. On ristiriitaista väittää, että TA näyttää trendejä ja samaan aikaan todeta, että ennustevoima on kyseenalainen.
Itse olen huomattavasti indeksejä edellä vain sen takia, että EN ole realisoinut voittoja ikinä. Ostin 2002 rajusti noussutta osaketta, joka on tuottanut karkeasti 1500% tähän mennessä. Voi vain kuvitella, kuinka typerää olisi myyminen ollut. (Ja tässäkin kyse oli vain tuurista, ei taidosta).
Suurin osa menestyisi paremmin kun EI yrittäisi päihittää markkinoita ja lukisi Malkielin kirjan Sattuman kauppaa Wall Streetillä. Olen vahvasti sitä mieltä, että yksinkertaisilla säännöillä ei saada ylituottoja. Jos markkinoilla epätehokkuuksia esiintyy, ne ovat pieniä, paikallisia ajassa ja paikassa, niitä ei voi hyödyntää tuollaisialla nyrkkisäännöillä tai yksinkertaisilla MACD- tai RSI-indikaattoreilla, vaan paljon spesifimmillä räätälöidyillä yhdistelmillä eri strategioita, joista ei kirjoitella nettiin.
Onhan se voitollisten myyminen tuskaa, kun pitää myyntivoittoverot maksaa. Mutta voittojen kotiuttaminen on myös osa salkun riskienhallintaa.
http://www.salkunrakentaja.fi/2013/05/sijoitussalkun-rebalansointi-on-ilmainen-lounas/
Siitä olen samaa mieltä! Riskienhallinta on yksi tärkeimmistä syistä myydä kasvanutta osaketta. Se on perusteltavissa ja hajautus on halpoja ilmaisia lounaita. Silloinkin kannattaa hyödyntää kaikki mahdollisuudet verojen välttämiseen.
Mutta tässä oli kyse myynnistä vain nousum takia. En kannata.
Kaikki me taidamme tietää, että vaikeinta on olla tekemättä mitään. Ilman transaktiokuluja ja veroja veivaaminen saattaisi kannattaa, muuten ei.
Totta kyllä. Ja silloin kun jotain tehdään, niin tehdään jotain muuta kuin oman sijoitusstrategian toteuttamista.