Onko hajauttaminen hyvää riskienhallintaa?

Ajatus hajauttamisen suojavaikutuksesta on vaarallinen, koska laaja hajautus ei vielä kerro paljoakaan sijoittajan salkun riskitasosta.

Ensiksi on kuitenkin väärinkäsitysten välttämiseksi määritellä, mitä tarkoitan riskillä. Minä tarkoitan riskillä sitä, että oikeasti häviää rahaa.

Sopivassa noususuhdanteessa kaikki osaavat ”tehdä” rahaa sijoittamalla, mutta sijoittajan riskitaso paljastuu vasta huumaan laannuttua. Suurin osa sijoittajien yleisesti käyttämistä riskimittareista perustuvat sijoituskohteen historiallisen heiluntaan eli volatiliteettiin. Heilunta ei kuitenkaan mittaa pitkäjänteisen osakkeenomistajan salkun riskiä. Pikemminkin hän toivottaa suuren heilunnan tervetulleeksi, koska näin uusia edullisia ostomahdollisuuksia on tarjolla useammin.

Minulla ei ole valmista vastausta vaikeaa kysymykseen riskienhallinnasta, mutta asian pohtiminen on nyt ajankohtaista ennen riskien realisoitumista. Mietitään hetki seuraavia kysymyksiä:

Onko sijoittajan riski alhaisella tasolla, jos salkku on hajautettu kaikkiin mahdollisiin omaisuuslajeihin?

Pieneneekö salkun riski raaka-aineisiin sijoittamalla? Mitä käy salkun tuotto-odotukselle?

Pieneneekö osakesalkun riski hajauttamalla kehittyville markkinoille?

Yleinen mielipide näyttää olevan, että hajauttaminen eri omaisuusluokkiin todella pienentää sijoittajan riskejä. Uskallan olla asiasta toista mieltä. Miten ihmeessä raaka-ainerahaston omistaminen voisi pienentää sijoittajan riskiä. Vanhan (ja toimivan) periaatteen mukaan sijoittajan kannattaa ostaa vain sellaisia arvopapereita, joiden arvon hän ymmärtää. Vain siten hän osaa määritellä sijoituksen tuotto-odotuksen vertaamalla sen arvoa hankintahintaan ja samalla on mahdollista haarukoida sijoituksen pitkän aikavälin arvonnousuun liittyvää riskiä. Miten ihmeessä sijoittaja arvioi raaka-ainekorin arvoa? Tai sen tappiotodennäköisyyttä eli riskiä?

Ei sijoittajan riski siitä pienene, että ostaa jotain sellaista mitä ei ymmärrä. Ennemminkin eri omaisuusluokkiin hajauttaminen tekee sijoittamisen riskien arvioimisen entistäkin hankalammaksi. Hieman kärjistäen väitän, että raaka-ainesijoittaminen lisää sijoittajan tappioriskiä eikä suinkaan pienennä sitä. Suurista pankeista korkeimmalle arvostamani Handelsbanken ei aikaan vielä ole sijoitusrintamalla juuri kilpailijoitaan parempi väittäessään:

”Raaka-aineisiin sijoittaminen on paitsi tuottoisaa myös keino hajauttaa riskejä.”

Jos sijoittaja haluaa lyödä vetoa jonkun raaka-aineen hinnanmuutoksen puolesta, niin ei minulla mitään sitä vastaan tietenkään ole. Mutta raaka-ainerahastoja myydään pitkäjänteisillekin sijoittajille hajautuksen nimissä. Hajautusta raaka-ainesijoittamisella kyllä saakin, sillä oletettavasti raaka-ainekorin hintakehitys on ainakin hieman osakekorista poikkeavaa.

Itse kuitenkin haen sijoittamisella hyvää tuottoa järkevällä riskitasolla. En osaa arvioida raaka-ainesijoitusten tuotto-odotusta enkä arvioida tappiotodennäköisyyttä, joten niillä ei hajautushyödystä huolimatta ole sijaa omassa salkussani.