
Suomalaiset pelialan yritykset houkuttelevat sijoittajia ympäri maailmaa etsimään Suomesta seuraavaa Rovioa tai Supercelliä.
Pelialasta puhuttaessa erityisessä kasvussa on verkkopeliteollisuus ja sen alahaarat, kuten sosiaalisen median pelisovellukset ja mobiilipelit. Näiden lisäksi kovassa nousukiidossa on myös vähemmälle huomiolle jäänyt kasinopeliteollisuus, jonka kasvua vauhdittaa erityisesti pelaamisen siirtyminen yhä enemmän mobiililaitteille.
Sijoittaminen pelialaan on riskibisnestä
Samalla kun monet perinteisen savupiipputeollisuuden alat kangertelevat taantuman kourissa, piensijoittajien mielenkiinto kohdistuu hyvässä kehityksessä olevaan peliteollisuuteen. Pelialalla kaikki tuntuu olevan mahdollista, kuten Fingersoftin ja Supercellin kaltaiset kotimaiset menestystarinat osoittavat.
Pelitalojen tehokkuus perustuu pieniin tiimeihin, hyviin ideoihin ja ennen kaikkea itse tuotteen jakelun helppouteen. Pelialalla ei tarvita massiivista jakelukoneistoa tai markkinointiosastoa, vaan ideat muuttuvat peleiksi suhteellisen pienillä investoinneilla. Tosin sijoittaminen ja pääoman tarve astuu kuvaan jo alkuvaiheessa, ennen kuin mitään konkreettista kassavirtaa tuottavaa tuotetta on saatu markkinoille.
Juuri tämän vuoksi peliala voi olla asiantuntevalle sijoittajalle todellinen kultakaivos. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että nopeasti kehittyvällä markkinalla tuotteiden on uusiuduttava jatkuvasti, eikä tämän vuoden menestys takaa jatkoa enää ensivuonna. Peliala on riskibisnestä, jossa sijoittajat elävät veitsen terällä korkeiden tuottojen ja korkeiden riskien kanssa.
Soveltuuko peliala piensijoittajien salkkuun?
Pelien tekeminen on hittibisnestä, jossa kylmä fakta on, että suurin osa peleistä ei tule menestymään halutulla tavalla. Sijoittajien on lähdettävä mukaan jo silloin kun idea on vasta paperilla, sillä Supercellin ja Rovion kaltaiset suuryritykset eivät enää sijoittajien rahoja tarvitse – enemminkin päinvastoin.
Tämän vuoksi alaa on ymmärrettävä ja seurattava tarkasti, sillä rahoitusta kaipaavia pieniä pelitaloja on Suomessakin jo satoja. Tärkeää on myös pystyä ymmärtämään pelialan erilainen luonne perinteiseen teollisuuteen verrattuna. Pelitalojen ei tarvitse investoida kiviseiniin ja kipsisakka-altaisiin, vaan jokainen euro käytetään käytännössä peliä kehittävän henkilökunnan palkkaan.
Ehkä juuri kovat riskit ja pieniriskisten sijoitusmuotojen puute tekee pelialasta tällä hetkellä vaikean piensijoittajien salkkuun. Toki erilaiset joukkorahoitusmallit tarjoavat varmasti mielenkiintoisen mahdollisuuden lähteä pelialan siemenrahoittamiseen mukaan ”koettamaan kepillä jäätä”.
Vaikka Suomi tuntuu olevan pelialalla kiinnostava maa, ei se näy kuitenkaan kotimaan pörssilistoilla. Osakesijoittajien kannattaakin suunnata Ruotsiin, jossa markkinoilla on enemmän tarjontaa myös keskisuurista ja suurista peliyhtiöistä. Mainittakoon esimerkkinä Tukholman pörssiin listautunut casinopelivalmistaja Net Entertainment ja peliyhtiö Betsson, joiden molempien tulosnäkymät ovat edelleen hyvät