Osakemarkkinoiden kurssiromahdukset eivät tapahdu ilman syytä. Kurssiromahdusten taustalta löytyy yleensä selkeä osakemarkkinoiden ulkopuolinen tekijä, väittävät jättipankin analyytikot.
Maailman keskeiset osakemarkkinat ovat toipuneet hämmästyttävän hyvin vuoden 2008 finanssikriisistä aiheutuneesta kurssiromahduksesta. Esimerkiksi Yhdysvaltojen S&P 500 -osakeindeksi on viidessä vuodessa noussut lähes 77 prosenttia.
Kurssinousu on nostanut myös osakkeiden arvostustasoa. S&P 500-indeksin 12 kuukauden toteutuneilla tuloksilla laskettu P/E-kerroin on nyt 20,8, mikä on selvästi yli historiallisen keskiarvon.
Kova kurssinousu ja arvostuskertoimien nousu on herättänyt jo pelkoja uudesta kurssiromahduksesta.
Pelko saattaa kuitenkin olla aiheeton, mikäli on uskominen jättipankki J.P. Morganin analyysia kurssiromahduksista.
Pankin analyytikot James Liu ja Abigail Dwyer julkaisivat artikkelissaan mielenkiintoisen kuvaajan S&P 500 -indeksin kurssiromahduksista vuosilta 1926 – 2011.
Kuvaaja kertoo prosentuaalisen kurssiromahduksen suhteessa viimeisimpään indeksihuippuun.
Ajanjaksolla on nähty 10 yli 20 prosentin kurssiromahdusta. Suurimpaan osaan näistä romahduksista on liittynyt jokin pörssin ulkoinen tekijä, kuten sota, taloustaantuma tai rahapolitiikan muutos.
Pelkkä korkealle noussut osakkeiden arvostustaso ei siis ole ollut katalyyttina romahdukselle.
Mikä voisi olla sellainen shokki joka laukaisisi kurssiromahduksen? Yhdysvalloissa se tuskin tulee reaalitalouden puolelta, analyytikot pohtivat. Maan talouskasvu on vakaata, työllisyys kohenee, kuluttajien luottamus kasvaa ja yritykset ovat vakavaraisia.
Mahdollinen shokki voi kuitenkin syntyä kiristävästä rahapolitiikasta. Jos Yhdysvaltojen keskuspankki Fed päättää aloittaa odotettua nopeamman korkojen noston ja rahapolitiikan kiristämisen, voi se pahimmassa tapauksessa johtaa yllättäviin reaktioihin osakemarkkinoilla.
