Suomalaisiin osakkeisiin sijoittaminen – psykologinen virhe?

Suomalaisiin osakkeisiin sijoittaminen tuntuu turvalliselta.

Yritysten nimet ja liiketoiminta ovat ainakin jossain määrin tuttuja ja raportit voi lukea suomeksi. Suomalaisuudestakin tuntuu olevan apua kotimaisten yritysten ymmärtämisessä. Moni suomalainen sijoittaja laittaakin kaiken osakkeisiin sijoittamansa rahan suomalaisiin osakkeisiin, mikä muistuttaa riskinhallinnan näkökulmasta lentokoneesta hyppäämistä ilman laskuvarjoa.

Mustat joutsenet

Koko maailman osakkeiden markkina-arvosta suomalaiset osakkeet muodostavat alle prosentin, eikä sijoittajan kannata pitää suomalaisissa osakkeissa kuin pieni osa varoistaan. Välillä näyttää pullahtavan aivan vakavalla naamalla kirjoitettuja raportteja, joiden mukaan on ihan ok pitää kaikki rahat kiinni suomalaisissa osakkeissa. Raporttien kirjoittajat elänevät teoreettisessa beettojen ja alfojen maailmassa, jossa ei ole yllättäviä koko markkinaan vaikuttavia tapahtumia. Havainnollinen esimerkki tällaisesta ajattelusta on Long-Term Capital Management – rahaston romahdus. Rahaston perustajiin kuului tehokkaan markkinan Nobel-palkittuja teoreetikkoja, joiden mallien perusteella varat sijoitettiin. Rahasto tuotti aluksi loistavasti, kunnes koko roska romahti kuin korttitalo ja melkein imi useamman ison pankin mukanaan. Roger Lowenstein on kirjoittanut erinomaisen kirjan When Genius Failed: The Rise and Fall of Long Term Capital Managementrahaston noususta ja tuhosta.

Monen Euroopan pörssin vaihto katkesi viime vuosisadalla sotaan ja paljon sotaakin lievempi tapahtuma saattaisi vaikuttaa koko Suomen osakemarkkinan arvostukseen. Esimerkiksi jos perussuomalaiset onnistuisivat siirtämään Suomen takaisin markkakantaan, niin olisi mukava omistaa osakkeita Suomen ulkopuolelta.

Nassim Taleb on kirjoittanut erittäin hyvän kirjan The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable ”mustista joutsenista”, eli yllättävistä tapahtumista, joita on melkein mahdoton ennustaa. Maailmanlaajuisesti hajautettu salkku kestää mustan joutsenen paremmin kuin pelkästään yhdelle kapealle markkinalle keskitetty. Ennen toista maailmansotaa kaikki rahansa Puolan pörssiin keskittänyt menetti kaiken tankkien alkaessa vyöryä rajan yli. Samoin voisi miettiä, mitä käy jos vaikka tuo Suomessa rakenteilla oleva ydinvoimala posahtaa.

Mustat joutsenet ovat yksinään äärimmäisen epätodennäköisiä. Kun sijoitushorisontti on vuosikymmeniä, niin on kuitenkin aika todennäköistä että siihen mahtuu ainakin yksi musta joutsen.

Suomalaisuudestako etua?

Suomalaiset yritykset toimivat kansainvälisellä kentällä. Esimerkiksi Elektrobit laatii mobiilisoftaa, jossa tärkeimmät alueet ovat Android, MeeGo, Symbian, iOS, Windows Phone ja useampi halpapuhelinkäyttis. Kaikissa noissa kilpailu on kansainvälistä ja suuri osa pelureista on ulkomaisia yrityksiä. Toisella Elektrobitin avainalueella autosoftassa tilanne on samankaltainen. Saadakseen hyvän kuvan yrityksen arvostuksesta ja kilpailutilanteesta joutuu käymään roppakaupalla läpi raportteja ja uutisia ulkomaisista yrityksistä englanniksi, vaikka sijoituskohde olisikin suomalainen. Täysin supisuomalaisia ja vain Suomen markkinalla toimivia yrityksiä löytynee Helsingin pörssistä muutama, mutta niitä ei ole monta.

Perusteellisessa osakeanalyysissa paras sijoituskohde ei useinkaan ole se firma, josta kaivelu lähti liikkeelle, vaan yleensä analyysin aikana löytyy ymmärryksen kasvaessa parempi kohde. Teollisuudenalojen kansainvälisyyden takia tuo parempi yritys on harvoin suomalainen, jos liikkeelle on lähdetty suomalaisesta firmasta, mikä johtaa väjäämättä johtopäätökseen, että jos salkun sisältö on sataprosenttisesti sinivalkoinen niin kunnollista analyysiä ei ole tehty. Mitenkä se nyt menikään suomalaisissa sijoituslehdissä: suomalainen firma, matala P/E ja kova osinkotuotto? Numeroiden vertailu viidentoista minuutin ajan ei tuota minkäänlaista tietoa, jota kaikilla muilla markkinaan sijoittavilla ei jo ole, minkä takia ylituottoja ei ole luvassa muuta kuin tuurilla ja järkevän sijoittajan kannattaisi suoran sijoituksen sijasta laittaa rahansa indeksirahastoon.

Psykologiset virheet

Tunteiden vaikutusta sijoituspäätöksiin on tutkittu laajalti ja kokonaisten markkinoiden on todettu eksyvän ajoittain ylioptimismin tai -pessimismin puolelle. Tyypillisesti sijoittaja yliarvioi osaamistansa, korostaa konkreettisia riskejä, väheksyy epämääräisempiä riskejä, ostaa kun kurssi on jo pitkään noussut sekä pelästyy laskua ja myy. Kotimarkkinan osakkeiden synnyttämä turvallisuudentunne on samanlainen psykologinen virhe, joka täytyy tunnistaa ja yrittää eliminoida päätöksenteosta.

Suomalaisten osakkeiden osuus salkussa kannatta pitää kurissa, vaikka suomalaiset firmat kuinka tuntuisivat tutuilta ja turvallisilta. Paljoa yli kymmentä prosenttia ei suomalaisiin osakkeisiin kannata laittaa.

Artikkeli on alun perin julkaistu Arvosijoittajan Tie –sivustolla 7.7.2011.