Kumppaniblogit

Allokaatio – yksi sijoittajan tärkeistä päätöksistä

Sijoittajan allokaatio selittää suurta osaa erilaisten sijoitussalkkujen tuottoeroista.

Allokaation ajallisella ylläpidolla hajautetaan salkkua ajallisesti, noudatetaan omaa sijoitusstrategiaa sekä kunnioitetaan omaa riskinsietokykyä.

Allokaatiolla tarkoitetaan sijoitusten jakamista eri omaisuuslajien kesken. Omaisuuslajeja ovat muun muassa osakkeet, korkotuotteet, maa, metsä, valuutat, raaka-aineet ja kiinteistöt.

Tärkeintä on allokaation tekeminen omaisuuslajeittain ja vasta sen jälkeen miettiä instrumenttikohtaista hajautusta näiden sisällä. Allokaation käsite on syytä jättää kuvaamaan laajempaa omaisuuslajikohtaista hajauttamista, kun taas pelkällä hajauttamisella tarkoitetaan instrumenttikohtaisia valintoja.

Kun ajatellaan yhtä omaisuusluokkaa, esimerkiksi osakkeita, ovat sen alla olevia erilaisia sijoitusinstrumentteja tietysti eri yhtiöiden osakkeet. Instrumenteiksi katsotaan myös erilaiset osakerahastot, kuten tavalliset osakerahastot ja ETF-osakerahastot. Korkotuotteiden alla olevia instrumentteja ovat esimerkiksi valtioiden joukkovelkakirjat ja yritysten liikkeelle laskemat joukkovelkakirjat.

Useiden tutkimusten mukaan allokaatio on merkittävimpiä sijoittajan tekemiä päätöksiä. Sijoittajan allokaatio selittää suurta osaa erilaisten sijoitussalkkujen tuottoeroista. Allokaation merkitystä ei siis kannata vähätellä.

Yksityissijoittajan näkökulmasta tärkeää on ymmärtää riskin ja tuoton suhde. Ne kulkevat aina käsikädessä ja suurempaa tuottoa voidaan pyrkiä saamaan vain suuremmalla riskillä. Tämä taas tarkoittaa suurempaa allokaatiota riskillisempiin omaisuuslajeihin kuten osakkeisiin tai raaka-aineisiin.

Allokaation merkitys

Allokaation perimmäinen tarkoitus on parantaa salkun riski-tuotto -profiilia. Tämä saavutetaan sijoittamalla omaisuuslajeihin, joiden tuotot eivät kulje aina samaan suuntaan. Tällä tavalla tasapainotetaan salkun kehitystä. Historiallisesti osakkeet ja korkosijoitukset ovat tasapainottaneet suhteellisen hyvin toistensa tuottokehitystä.

Omaisuuslajien sisäisillä omistuksilla ei hyvän allokaatioratkaisun jälkeen ole niin paljon merkitystä kokonaissalkun pitkän ajan tuotolle ja riskille. Mikäli salkku taas on hyvin osakemarkkina keskittynyt, kasvaa eri osakkeisiin sijoitetun hajautuksen tarve.

Omaisuuslajien välisen hajautuksen lisäksi kannattaa tehdä myös maantieteellistä hajautusta. Kaikkia rahoja ei kannata sijoittaa yhden alueen tai valtion sijoituksiin.

Allokaation toteutus

Allokaatiopäätös kannattaa aloittaa oman talouden rakenteen selvittämisestä. Mitä varallisuutta sijoittajalla jo on?

Olemassa oleva osakesalkku pienentää tulevia osakemarkkinasijoituksia ja kannattaa suosia sen sijaan jotain toista omaisuuslajia. Asuntosijoittajan taas ei kannata ottaa liikaa omistukseensa sellaisia omaisuuslajeja tai yksittäisiä tuotteita, jotka kehittyvät samaan suuntaan asuntomarkkinoiden kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi kiinteistösijoitusyhtiöt, kiinteistörahastot, ja suuren kiinteistöomaisuuden omistavat yhtiöt.

Tämän jälkeen kannattaa pohtia omaa riskinsietokykyään. Kuinka paljon ison riskin omaisuuslajia kuten osakkeita todellisuudessa haluat? Pystytkö pitämään pääsi kylmänä väistämättömässä osakemarkkinaromahduksessa?

Kun sijoittaja on miettinyt ja valinnut pitkäaikaisen salkkunsa omaisuuslajit, on aika tehdä käytännön toteutusta. Salkun osakesijoituksia voi ostaa joko suoraan pörssistä tai erilaisten rahastojen kautta. Korkotuotteet yksityissijoittaja voi ostaa tavallisten rahastojen tai vaikkapa indeksiosuusrahastojen kautta.

Kohdetta valitessa kannattaa tietysti ajatella sen hintaa, kuluja, riskiä ja kaupankäyntivaluuttaa. Salkkuun voi tulla ylimääräistä riskiä, jos päätyy ostamaan tuotteita, jotka on listattu eri valuutassa kuin oma pääasiallinen käyttövaluutta on.

Kaikkea ei tietysti tarvitse ostaa heti. Salkun voi rakentaa pikkuhiljaa päätyen lopulta toivottuun allokaatioon. Ajallisella hajautuksella on myös suuri vaikutus siihen tuleeko ostaneeksi tuotteensa niiden kaikkien aikojen kalleimmalla hinnalla vai tätä huomattavasti edullisemmalla keskihinnalla. Markkinoiden ajallinen ennustaminen on äärimmäisen hankalaa – eikä yksityissijoittajan sitä kannattaisi yrittää.

Miten pysyä tavoitteessa?

Ajatellaan tilannetta, jossa sijoittaja on päättänyt allokoida varansa tasan kahteen eri omaisuuslajiin: osakkeisiin (50 %) ja korkotuotteisiin (50 %). Liika sijoitusaktiivisuus on monesti vain haitaksi, sillä tällöin tulee maksaneeksi turhia kaupankäyntikuluja. Tästä syystä voi olla oleellista tarkistaa salkun allokaatiorakenne vaikkapa vain kerran tai pari vuodessa.

Mikäli tarkastustilanteessa allokaatio on muuttunut merkittävästi. Vaikkapa tilanteeseen, jossa osakkeiden paino on 65 % ja korkojen 35 %, on syytä tehdä muutoksia. Muutosten tavoitteena on pitää sijoittaja alkuperäisessä suunnitelmassaan.

Salkkuun tehtävät allokaatiomuutokset voi tehdä usealla tavalla. Tavallisin keino on tässä tapauksessa myydä osakkeita ja ostaa lisää korkotuotteita sen verran, että allokaatio palautuu alkutilanteeseen. Tässä tapauksessa sijoittaja tietysti maksaa voitollisten sijoitusten myynnistä pääomatuloveroa.

Mikäli sijoittajalla on ylimääräistä rahaa, jonka hän haluaa sijoittaa, voi allokaatiomuutoksen suorittaa ostamalla tällä rahalla alipainossa olevia tuotteita – tässä tapauksessa korkotuotteita. Tällöin ei tarvitse myydä mitään ja säästyy luovotusvoitoista maksettavista veroista.

Kolmantena vaihtoehtona on ostaa pikkuhiljaa lisää alipainossa olevaa omaisuusluokkaa ja pienentää tulevia ostoja ylipainossa olevaan omaisuusluokkaan. Tällä tavalla jatketaan kunnes tavoiteallokaatio saavutetaan uudestaan.

Allokaation ylläpitoa ei kannata aliarvioida vaan siitä saatavat hyödyt ovat lopputuloksen kannalta merkittäviä. Allokaation ajallisella ylläpidolla hajautetaan salkkua ajallisesti, noudatetaan omaa sijoitusstrategiaa sekä kunnioitetaan omaa riskinsietokykyä.

Artikkeli on julkaistu alunperin oululaisen finanssiteknologiayhtiö TAVIQ Oy:n blogissa. Tutustu yhtiöön TAVIQ:n kotisivuilla sekä twitterissä.

Kommentoi
Ylös
>