Pyrin pitämään oman sijoittamisen yksinkertaisena, kriisinkestävänä ja tietenkin tuottavana. Tämä ei ole helppo tehtävä, koska useat oikeat toimenpiteet sotivat ihmisen perusvaistoja vastaan.
Kurssien laskiessa ihmisen perusreaktio on vahva pelko ja lisätappiolta suojautuminen, joten lisäostojen tekeminen on vaikea toteuttaa. Yhtä lailla pitkän nousujakson jälkeen ihmiselle on vaikeaa pitää vararahastoa, koska lisänousun ”menettäminen” tuntuu tuskalliselta.
Nyt elämme ajanjaksoa, jolloin hyvin vähäriskiset sijoitukset eivät oikein tuota mitään. Ihminen on reagoinut tähän siirtämällä varoja korkeamman riskin kohteisiin. Tämän seurauksena sijoittaja tuskin tulee samaan odottamaansa korkeaa tuottoa, mutta tilanne ei koskaan korjaudu yhdessä yössä.
Vaikka emme tiedä, koska tilanne korjautuu, niin sen ei pitäisi antaa estää varautumasta markkinoiden korjausliikkeeseen. Yksinkertainen tapa perustella korjausliikkeen välttämättömyyttä on katsoa mennyttä kehitystä.
Kuvassa on Suomi-indeksirahaston kehitys 17 vuoden ajalta (sisältää osingot). Keskimääräinen tuotto (n. 8% per annum) on melko hyvin linjassa pitkän aikavälin keskiarvon kanssa, mutta toteutuneet vuosittaiset tuotot ovat olleet aivan jotain muuta. Minun tulkintani asiasta on (enkä ole mielipiteeni kanssa yksin), että näemme jatkossakin muutoksia ja molempiin suuntiin.
Sijoittaja voi aiheellisesti kysyä, mitä arvoa edellä kirjoittamallani jaarittelulla oikein on? Kysymys on aivan aiheellinen, koska en osaa antaa täsmällisiä vastauksia tulevaan kehitykseen liittyviin kysymyksiin. Kirjoituksen tarkoituksena on muistuttaa siitä, että sijoittajien mieli tulee muuttumaan. Emme vain tiedä milloin ja kuinka paljon, mutta voimme silti varautua huonompien päivien varalle.
Osakkeiden myyminen romahduksen pelossa on helppo ratkaisu. Mutta, korjausliikettä voi joutua odottamaan pitkään, ja osakkeiden ostaminen kurssilaskusta on helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi osa yhtiöistä ei ole hyviä sijoituksia, vaikka saisit ostettua osaketta ”halvalla”. Tällä yritän sanoa sitä, että myyn nyt ja ostan sitten myöhemmin -strategia on täynnä kompastuskiviä.
Ehkä juuri siksi olen itse päättänyt omassa salkussani pitäytyä omistamieni yhtiöiden omistajana. Otan seuraavan laskumarkkinan vastaan velattomana, ja se on minun tapani varautua huonompien päivien varalle. Sijoitusyhtiön salkussa olen tehnyt pieniä myyntejä ja laskenut osakepainon noin 75 prosenttiin.
Mikä on sinun tapasi varautua? En usko, että on olemassa yhtä oikeaa tapaa varautumiseen, mutta fiksu sijoittaja miettii varautumista ennen kuin kriisi on jo päällä.
