Suurimmalla osalla sijoittajista on tapana metsästää parasta mahdollista tuottoa säätämällä salkkua jatkuvasti siten, että se vastaisi koko ajan tuoreinta näkemystä.
Tässä yksi julkinen esimerkki:
”Tässä herkässä markkinatilanteessa Norvestia pyrkii parhaansa mukaan ottamaan toiminnassaan huomioon erilaiset talouden ja osakemarkkinoiden kehitysvaihtoehdot viimeisimpään taloudelliseen informaatioon perustuen. Sijoitusaste osakkeiden, rahastojen ja korkoa tuottavien sijoitusten välillä arvioidaan kulloisenkin tilanteen mukaan.” (NORVESTIAN OSAVUOSIKATSAUS 1.1.-30.6.2015)
Tämä Norvestiankin käyttämän aktiivinen sijoitustyyli ei tutkimusten mukaan tuo yhtä hyvää tuottoa kuin buy&hold -strategia, mutta onneksi sijoittaja voi olla sijoittamatta Norvestiaan ja valita itse paremman strategian. Ikävä kyllä pelkkä valitseminen ei riitä, sillä ihmisen on jostain syystä henkisesti helpompi sijoittaa monimutkaisesti kuin yksinkertaisesti. Paine tehdä muutoksia on suuri, kun kaikki muutkin näyttävät reagoivan markkinahintojen muutoksiin. Kaksi viikkoa sitten Kreikka heilutti kursseja 10 prosentti alas, mutta nyt ollaan lyhyessä ajassa noustu takaisin.
Norvestian aktiivisessa strategiassa varmaankin reagoitiin kurssilaskuun useillakin eri toimenpiteillä. Nyt he siellä luultavasti miettivät, miten nousuun reagoidaan. Lisätäänkö vai vähennetäänkö riskitasoa? Voiko halvemmalla virheellisesti myytyjä osakkeita ostaa kalliimmalla takaisin? Pitäisikö huonon tuloksen julkaisseen yhtiön osakkeet myydä ja vaihtaa paremmin menestyvään yhtiöön?
Yksinkertainen, omistamiseen keskittyvä sijoitusstregia on huomattavasti helppohoitoisempi, mutta vaatii sijoittajalta enemmän. Ei enempää aikaa eikä rahaa, vaan kykyä ajatella asioita laajemmin kuin useimmat muut.
Tämä mullistavan ihmeellinen menestysresepti ei ole kovinkaan mullistava. Siinä tehdään päätöksiä harvoin. Ei siksi, että uskotaan harvojen päätösten vievän parhaan mahdolliseen lopputulokseen, vaan siksi, että hyviä sijoituskohteita on tarjolla harvoin. Välillä sellaisen kohtaa, joten silloin on uskallettava ostaa, vaikka et voi olla varma yhdenkään riskisijoituksen lopputuloksesta. Mutta paraneeko lopputulos, jos epävarmuuden ahdistaessa teet jatkuvasti uusia epävarmoja päätöksiä? Ja päätöksen korjauksia. Ja korjauksen korjauksen korjauksia?
Laitan tähän yhden esimerkin sijoitusstrategian yksinkertaisuudesta. Tämän salkun hoitaminen on ollut niin yksinkertaista ja vähätöistä, että nimittäisin salkkua ennemminkin hoitamattomaksi kuin hoidetuksi.
19,06 prosentin vuosituottoon on tyydyttävä, kun tekemättömyydellä en parempaan pystynyt. Kyseessä on siis lasteni sijoitus (osake)indeksirahastoihin vuosina 2007-2013. Tämänkin jälkeen olen jatkanut valitulla harvojen ostojen polulla. Olin pitkään tekemättä mitään, kunnes tartuin Nordnetin tarjoukseen syyskuussa 2013, jossa uusi asiakas sai tehdä kymmenen osakekauppaa ilman kuluja. Tein lapsilleni suoria osakesijoituksia ja lisäksi ostin muutamia matalakuluisia rahastoja. Näiden sijoitusten kehityskin on ollut tyydyttävää.
Kuinka paljon lisätuottoa olisin kyennyt tekemään lapsilleni, jos olisi osallistunut sijoitusammattilaisten (ja amatöörien) laajasti harrastamaan arvausleikkiin?
Koska jatkuva salkun säätäminen ei paranna tuottoa, niin eikö olisi aika lopettaa vahingollinen toiminta ja suunnata ajatukset uusille urille?
