Standard Life Investmentsin tutkimuksen mukaan suurin uhka maailmantaloudelle on tällä hetkellä Kiina.
Uusimmassa Global Outlook -katsauksessa Standard Life Investments tarkastelee syitä Kiinan kasvun hidastumisen takana ja pureutuu pelkkiä bruttokansantuotelukuja syvemmälle.
”Kiinan talouden kasvuvauhti on hitaimmillaan sitten finanssikriisin. Samaan aikaan hyödykkeiden hinnat laskevat nopeasti, vienti vähenee ja aktiviteettitaso laskee dramaattisesti. Kiinan talouden ongelmien keskukset ovat kuitenkin teollisuudessa ja kiinteistöissä”, sanoo Standard Life Investmentsin pääekonomisti Jeremy Lawson.
Teollisuustuotannon kasvu on laskenut 14 prosentista vuonna 2011 noin 6 prosenttiin vuonna 2015. Teollisuuden sähkönkulutus on jopa laskussa. Kiinan kauppa muun maailman kanssa vähenee, ja viime vuoteen asti talouden veturina toimineet kiinteistösijoitukset kärsivät pitkittyneestä lamasta.
“Laskun syventämistä estäviä tekijöitä ovat yksityinen kulutus finanssipalveluihin, hallitusjohtoiset sijoitukset kuljetusinfrastruktuuriin, vähittäiskauppa ja palveluvetoinen sähkönkulutus. Kaikki tämä viittaa siihen, että Kiina siirtymässä kohti aiempaa kestävämpää, kulutusvetoista kasvumallia. On kuitenkin vielä liian aikaista julistaa tämän onnistuneen.”
Kiinan talouden kova lasku olisi tietenkin suuri isku maailmantaloudelle, sillä maa edustaa 12 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja 18 prosenttia maailman teollisuusviennistä.
Jos Kiina ei saa kasvuaan vakautettua, jotkut maat kärsivät eniten. Hyödykkeissä näitä ovat Australia, Brasilia, Chile, Kanada ja Peru. Tuotannossa altteimpia ovat Hongkong, Korea, Malesia, Singapore ja Taiwan. Saksan kaltaiset kehittyneet taloudet taas vievät paljon pääomahyödykkeitä Kiinaan.
“Tutkimuksemme mukaan useimmat kehittyvät markkinat pystyvät nyt kestämään ulkoisia sokkeja paljon paremmin parantuneiden talous- ja raharakenteiden ansiosta kuin 1990-luvulla.”
“Maan hallinto on kiihdyttänyt rakenteellisten muutosten tahtia vapauttamalla rahoitusjärjestelmää, ryhtymällä ankariin toimenpiteisiin korruption kitkemiseksi ja höllentämällä rahapolitiikkaa, vaikkakin kohdistetusti. Tämän tuloksena odotamme kohtuullista menestystä bruttokansantuotteen nostamisessa, vaikkakin pitkän aikavälin polku vie kohti entistä hitaampaa kasvua.”
