Veronmaksajain Keskusliiton verojuristi neuvoo, miten vahvistettu pääomatulolajin tappio ei jää hyödyntämättä.
Pääomatulolajin tappio (alijäämä) syntyy, kun pääomatuloista tehtävät vähennykset ylittävät veronalaisen pääomatulon määrän.
Verovelvollisen pääomatulolajin alijäämästä tehdään ensiksi alijäämähyvitys, joka on vallitsevan pääomatuloveroprosentin suuruinen osuus pääomatulolajin alijäämästä. Näin saatu alijäämähyvitys vähennetään ensisijaisesti verovelvollisen valtiolle suoritettavasta tuloverosta.
Jos verovelvollinen ei ole maksanut ansiotuloistaan valtiolle maksettavaa tuloveroa tai laissa mainittua muuta veroa, hyvitys tai siitä vähentämättä jäänyt määrä voidaan vähentää hänen puolisonsa verotettavasta ansiotulosta valtiolle menevästä verosta.
Mikäli pääomatulon alijäämää ei voida hyödyntää kokonaisuudessaan alijäämähyvityksenä esimerkiksi siksi, että verovelvollisella ei ole lainkaan verotettavaa ansiotuloa eikä alijäämähyvitystä ole siirretty puolisolle, vahvistetaan hyväksikäyttämättä jääneestä pääomatulolajin alijäämästä pääomatulolajin tappio.
Pääomatulolajin tappio on vähennyskelpoinen seuraavan kymmenen vuoden aikana saatavista pääomatuloista.
Miten pääomatulojen tappio sitten hyödynnetään esimerkiksi vuonna 2016 jos se vanhenee tuon vuoden lopussa?
Veronmaksajain Keskusliiton Taloustaito-lehdessä verojuristi Teemu Ylönen toteaa, että pääomatulolajin tappion hyödyntäminen kokonaisuudessaan verotuksessa vuonna 2016 edellyttää, että sijoittajalla on verotettavia pääomatuloja viimeistään vuonna 2016 vahvistetun pääomatulolajin tappion verran.
”Verotettavia pääomatuloja, joista pääomatulolajin tappio voidaan vähentää, ovat esimerkiksi veronalaiset luovutusvoitot, vuokratulo, korkotulo (ei lähdeverotettavat), osinkotulon veronalainen osuus (85 %) listatusta kotimaisesta tai EU/ETA -alueella olevasta yhtiöstä”, Ylönen toteaa.
Listaamattoman yhtiön jakamasta osingosta osa voi Ylösen mukaan olla veronalaista pääomatuloa, riippuen osakkeenomistajan omistamien osakkeiden matemaattisesta arvosta.
