Monen vuoden ajan yksi kysymys on esitetty uudelleen ja uudelleen – pitäisikö globaaleihin korkotuotteisiin edelleen sijoittaa? Syyt empimiseen voidaan jakaa kolmeen kategoriaan.
Ensimmäinen huolenaihe on se, että globaalisti joukkolainojen hinnat ovat nousseet jo pitkään. Jossain vaiheessa ne alkavat laskea.
Globaalien joukkolainatuottojen lasku viimeisten vuosikymmenten ajan on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Yksi selitys tuottojen laskulle on ”pitkittyneen pysähtyneisyyden” käsitteen uusi tuleminen: pohjimmainen ongelma on se, että reaalikorko ‒ joka tasapainottaa säästöt ja investoinnit täyden työllisyyden vallitessa ‒ voi olla selvästi negatiivinen.
Meidän mielestämme tämä siirtymä säästöjen ja investointien tasapainossa voidaan pääosin selittää väestötilastoilla. Viimeisten vuosikymmenten aikana ensisijaisten säästäjien (noin 25‒65-vuotiaat) osuus kokonaisväestöstä on kasvanut tasaisesti, jolloin säästöjen osuus on kasvanut suuremmaksi kuin investointien. Nyt tämä ensisijaisten säästäjien määrän kasvu alkaa olla ohi, mikä ennustaa globaalien korkojen laskun lähenevän loppuaan.
Toinen huolenaihe on se, että korkotuotteille korkeammat hinnat tarkoittavat matalampaa tuottoa eikä tuotto voi laskea alle nollan. Tai näin ainakin olemme ennen ajatelleet.
Tällä hetkellä noin 20 prosentilla euroalueen valtionlainaindekseistä on negatiivinen tuotto. Aiemmin tänä vuonna luku oli jopa lähellä 30 prosenttia. Tuotot ovat edelleen hyvin alhaalla, ja kun Barclays Global Aggregate -indeksin tuotto on noin 1,7 prosenttia, tuottojen nousupotentiaali näyttää paljon suuremmalta kuin laskun.
Tämä on osittain totta. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, miten tämän vuosisadan alussa Japanin 10-vuotisen velkakirjan 1,8 prosentin tuotto vaikutti ”naurettavan matalalta”. Tätä seuranneiden 15 vuoden aikana Japanin 10-vuotisten lainojen tuotto nousi harvoin yli 1,8 prosentin. Jälkikäteen katsottuna me kaikki ymmärrämme, että matala korkotuotto oli perusteltavissa taloudellisin perustein.
Tästä pääsemmekin kolmanteen huolenaiheeseen: arvostukseen. Tämä vaikuttaa ainoalta oikealta tavalta arvioida globaalien korkomarkkinoiden tulevaisuutta. Valitettavasti se on myös kaikkein subjektiivisin tapa.
Vaikka elvytystoimia ei otettaisi huomioon, perinteisiin mittareihin kuten talouskasvuun, inflaatioon ja ohjauskorkoihin perustuvat mallit tuottavat todennäköisesti erilaisia tuloksia – riippuen siitä, miten itse kukin näitä muuttujia arvioi.
Lisäksi on arvioitava, miten paljon käyvän arvon tuottoja pitäisi laskea. Tässä on otettava huomioon, että valtionlainojen tarjonta miinus neljän suurimman kehittyneen talouden keskuspankkien ostot pysyy tasaisena vuonna 2015 – alimmillaan vuosisadan alun jälkeen.
Kaiken kaikkiaan uskomme, että korkotuotot kasvavat vain maltillisesti seuraavien 6‒12 kuukauden aikana. Pitkän aikavälin väestötrendi kääntynee korkotuotteille positiivisesta negatiiviseksi, mutta tämä on erittäin hidas prosessi eikä nosta korkotuottoja merkittävästi ensi vuonna. Vaikka korkotuotot ovat jo valmiiksi erittäin matalalla, on monia hyviä syitä tilanteen jatkumiselle – keskuspankkien suuret velkakirjojen osto-ohjelmat ovat yksi näistä syistä.
Lopuksi vielä finanssimarkkinoiden ykköshuolesta ‒ Yhdysvaltain keskuspankin Fedin koronnostosta. Meidän mielestämme sen vaikutuksia ei tulisi yliarvioida. Fed nostanee korkoja talouden ollessa hyvällä tolalla, mikä merkitsee hyvää yrityslainojen spredeille. Jos oletetaan Yhdysvaltain kahden vuoden swap-koron nousevan 250 peruspisteellä seuraavan kahden vuoden aikana, Barclays Global -indeksin tuotto noussee prosentin verran. Kun kustannukset otetaan huomioon kokonaistuotto on –1,0 % vuodessa. Huono, muttei katastrofaalinen taso. Mikä tahansa aggressiivisemmin aktiivinen korkorahasto pystynee nostamaan kokonaistuoton takaisin positiivisen puolelle.
Jaco Rouw, Senior Portfolio Manager, Global Fixed Income at NN Investment Partners
