Jos asiaa kysytään minulta, niin koskaan ei ole hyvä aika tehdä riskisijoitusta, jonka arvoa ei ymmärrä.
Koska en osaa arvioida yksittäisen raaka-aineen tai raaka-ainekorin arvoa, niin en myöskään osaa arvioida, onko nykyhinta minulle edullinen. En tiedä, saisinko sijoittamalleni pääomalle positiivista tuottoa vai en. Minä en sijoita raaka-aineisiin millään hinnalla, sillä raaka-ainemarkkina on enemmänkin peliä hintamuutosten puolesta ja vastaan, mutta onneksi peliin osallistuminen on vapaaehtoista.
Suurin osa sijoituspalveluja tarjoavista pankeista ja pankkiiriliikkeistä katsovat asiaa toisella tavalla. Hyvässä nousumarkkinassa rahastot käyvät hyvin kaupaksi, joten miksi jättää tilannetta käyttämättä. Uutta rahastoa pystyyn ja asiakkaalle uusia hajautusmahdollisuuksia. Raaka-aineiden avullahan salkun riskitaso laskee, mutta tuotto-odotus säilyy korkeana. Teoriassa juuri näin. Käytännössä lopputulos voi olla aivan mitä tahansa, ja tällä kertaa monelle asiakkaalle kävi heikosti, kuten oheinen rahastoesimerkki osoittaa.
Oliskio nyt hyvä aika sijoittaa raaka-aineisiin. Eräs pankki kirjoittaa omassa katsauksessaan:
”Raaka-ainemarkkinoilla näkymä on yhä vaisu. Öljyn hinnassa emme näe nousupainetta, koska kysyntä ei osoita kasvun merkkejä. Tarjonta sen sijaan pysyttelee koholla ja voi nousta edelleen, ellei yllättäviä shokkeja ilmene. Myöskään perusmetalleilla ei ole nousupainetta, koska niiden suurin kuluttaja Kiina ei enää kasvata investointejaan entiseen tahtiin.”
Kun rahaston arvo oli 150 euroa, niin edessä oli mahdollisuuksia ja hajautushyötyä. 50 euron hinnalla raaka-aineita on parempi vältellä, koska markkinoilla ei ole käännettä näköpiirissä. Näkeekö kukaan muu tässä ristiriitaa?
Jos olisin kiinnostunut raaka-aineista sijoituskohteena, niin sijoittaisin nyt.
Mika Hyttinen, sijoituskirjailija
