Saituri-sivusto antaa rankkaa kritiikkiä kapitalisaatiosopimuksille.
Kapitalisaatiosopimukset nousivat laajempaan tietoisuuteen viime kesänä, kun Seura-lehden tutkiva journalisti Jarno Liski paljasti pääministerin sijoitukset Nordea Capital Private -kapitalisaatiosopimukseen.
Kansanedustaja Timo Harakka (sd.) vaati eduskunnan täysistunnossa lisätietoja pääministeri Juha Sipilän sidonnaisuusilmoituksessa ilmoittamasta sijoituksesta. Harakka epäili että kyseessä on niin sanottu kapitalisaatiosopimus, ”joka mahdollistaa verosuunnittelun”.
Kapitalisaatiosopimusta väitetään juridiseksi kummajaiseksi, sillä se on vakuutus, jolla ei vakuuteta ketään minkään varalta.
Kyseessä on vakuutusyhtiön ja asiakkaan välinen sijoitussopimus, jossa asiakas luovuttaa rahansa vakuutusyhtiön haltuun ja sijoittaa ne vakuutusyhtiön nimissä eri sijoituskohteisiin.
Asiakas voi nostaa itselleen erissä sekä sijoittamaansa pääomaa että sen tuottoja. Kapitalisaatiosopimusta nimitetään usein vakuutuskuoreksi.
Kapitalisaatiosopimuksen keskeinen myyntiargumentti on juuri sen tuoma veroetu. Kapitalisaatiosopimus mahdollistaa osakkeiden tai muiden sijoituskohteiden myymisen ilman pääomaveroa. Vero maksetaan vasta kun rahoja nostetaan sijoituskuoresta.
”Kapitalisaatiosopimus on tänään isoimpien pankkien ja niiden vakuutusyhtiöiden sisäänheittotuote. Sitä kaupitellaan kenelle tahansa ymmärryksen tasosta riippumatta”, toteaa Saituri-sivusto.
”Niin kauan kun pidät rahat vakuutuksen sisällä, vaihtaessasi rahastosta, osakkeesta tai muusta arvopaperista toiseen, et maksa tuotosta veroa. Verolta ei suinkaan välty miltään osin, vaan verotus ainoastaan siirtyy siihen hetkeen, kunnes nostat rahat käyttöön”, Saituri toteaa.
Kapitalisaatiosopimuksen veroetu on siis tulevaisuuteen siirrettyä verotusta, ei sen poistamista, Saituri toteaa. ”Lisäksi etuun sisältyy myös rankaisumalli, koska edun seurauksena sijoitusten tappiot eivät ole vähennyskelpoisia millään tavoin, aivan kuten ei sijoitusvakuutuksissakaan.”
Veroetu saattaa kannustaa sijoittajaa käyttäytymiseen joka maksaa.
”Kapitalisaatiosopimuksen veroeduilla hehkuttelu nimittäin kannustaa voimakkaasti kuluttajaa tekemään todella typeriä sijoituspäätöksiä, venkslaamaan salkkuaan edestakaisin, treidaten erittäin rajoitetulla markkinalla ja kalliilla tuotteilla.”
Vakavin ongelma on kuitenkin kapitalisaatiosopimuksista aiheutuvat kulut.
”Kapitalisaatiosopimuksen potentiaalin tuhoaa se sama asia kuin kaikki muutkin suomalaiset sijoitusvakuutukset, nimittäin kestämättömän suuret kulut ja järjettömän huonot sijoituskohteet”, Saituri toteaa.
Saituri laski esimerkkilaskelmalla kapitalisaatiosopimuksen kaikki eri maksuerät yhteen. ”Alle 2,5 – 3% kokonaispalkkion ei näköjään mennä oikein missään vaiheessa.”
