Keskustelu kaappi-indeksoinnista on ohjautunut ääripäihin, harmittelee Finanssialan Keskusliiton rahastolakimies.
Talousmediassa on viime aikoina ollut paljon esillä sijoitusrahastoihin liitetty kaappi-indeksoinnin ongelma.
Rahastoanalyysejä tarjoavan Morningstarin kertoi tutkimustuloksistaan, joiden mukaan noin 20 prosenttia Eurooppa-osakerahastoista suurten yhtiöiden luokissa näyttää olevan niin kutsuttuja “kaappi-indeksirahastoja”.
Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeren blogin 5.1.2015 perusteella kaappi-indeksoihin sortuvia sijoitusrahastoja on noin 40 prosenttia rahastoista. Lounasmeren mielestä passiivisesti hoidettujen indeksirahaston myyminen aktiivisesti hallinnoituna on huijausta.
”Vain harva aktiivisesti hoidettu rahasto on pystynyt lyömään vertailuindeksin” kertoi Helsingin Sanomat 16.6.2015. Jutussa esitettiin myös Suomeen rekisteröityjen osakerahastojen tuottovertailu.
Kaappi- tai piiloindeksointi tarkoittaa sitä, että aktiivisesti hoidettuina myydyt rahastot sisältävät käytännössä pitkälti samoja osakkeita samoilla painotuksilla kuin niiden vertailuindeksit.
Kaappi-indeksoituja sijoitusrahastoja ei siis hoideta aktiivisesti, vaikka niitä sellaisina markkinoidaan.
Ongelma syntyy siitä, että asiakas maksaa sijoitusrahaston aktiivisesta hoidosta huomattavasti enemmän kuin passiivisen. Asiakkaan taloudelliset haitat syntyvät menetetyistä tuotoista ja turhaan maksetuista palkkioista.
Kaappi-indeksointi johtaa sekä eettisiin että taloudellisiin ristiriitoihin. Kysymys on harhaanjohtavasta markkinoinnista: asiakas maksaa aktiivisesta salkunhoidosta, mutta saa passiivista. Kaappi-indeksointi pilaa sekä finanssialan että aidosti aktiivisesti hoidettujen rahastojen mainetta.
”Nykyajalle tyypilliseen tapaan julkinen keskustelu ohjautuu ääripäihin”, toteaa Finanssialan Keskusliiton johtava rahastolakimies Jari Virta artikkelissaan.
”Tutkimuksissa on todettu, että viidesosa Eurooppa-rahastoista vaikuttaa kaappi-indeksirahastoilta. Toisinpäin kääntäen neljä viidesosaa on siis ”aidosti aktiivisia”. Ei liene vaikea arvata kumpi viesti pääsee otsikoihin”, Virta harmittelee.
Virran mukaan hyvinkin aktiivisella salkunhoidolla voi tehtyjen valintojen mukaan pärjätä sekä hyvin että huonosti. ”Aktiivisuus mittarina on yksi työkalu, joka antaa osviittaa rahaston toiminnasta. Sillä on myös rajoituksensa.”
Realistinen liikkumavara aktiivisuudessa on rahastolakimiehen mukaan suurempi isoilla markkinoilla verrattuna pienin markkinoihin.
”Jos sijoituspolitiikka kohdistuu esimerkiksi isoihin suomalaisiin yrityksiin, on aktiivisuudelle käytännön rajoituksia ottaen huomioon myös sen, että rahastosääntely edellyttää käytännössä sijoituksia noin 15–16 yhtiöön”, Virta toteaa.