Perinteisten sijoitusrahastojen toiminta perustuu aktiiviseen salkunhoitoon. Aktiivinen salkunhoitaja voi esimerkiksi suosia arvo-osakkeita, joissa on alhainen p/e-kerroin tai suhteellisen vähän treidattuja osakkeita, joiden kurssikehitys on muutaman viime kuukauden aikana ollut voimakasta.
Aktiiviseen salkunhoitoon perustuvassa sijoitusrahastossa on kuitenkin ongelma: salkunhoitajan aktiivisuus saattaa olla rahastosijoittajan kannalta hyödytöntä. Näin toteaa rahastotutkimukseen erikoistuneen Morningstarin johtaja John Rekenthaler artikkelissaan.
”Salkunhoitaja tekee ahkeraa tutkimustyötä ja hankkii pienen määrän osakkeita, jotka täyttävät hänen valintakriteerinsä. Osoittautuu kuitenkin, että tällä ylimääräisellä työllä ei ole merkitystä”, Rekenthaler toteaa. Lähes samaan tulokseen rahastosijoittaja olisi siis voinut päästä mekanistisella mallilla, jossa sijoituskohteiden valintaperusteina ovat esimerkiksi vähäinen osakevaihto, osakkeen alhainen arvostuskerroin ja lupaava kurssikehitys.
Aktiivisen rahaston voi siis helposti vaihtaa strategista beetaa soveltavaan kilpailijaan, Rekenthaler toteaa.
”Näin tulee myös uskoakseni tapahtumaan. Nykypäivän sijoittajat ymmärtävät kulujen merkityksen ja ovat tietoisia aktiivisen salkunhoidon pulmista. Puhun nyt aktiivisen salkunhoidon tuloksista yleisellä tasolla, ainahan on onnekkaita poikkeuksia.”
Strateginen beeta tarkoittaa sijoittamista indeksoituihin salkkuihin jotka eivät seuraa markkinapainojen mukaan koko markkinaa, kuten perinteiset indeksirahastot. Strategisen beetan rahastot omistavat jonkin osan markkinoista tietyn tyylin tai faktorin perusteella. Tällainen faktori voi olla esimerkiksi osakkeen arvostuskerroin tai volatiliteetti.
”Useimmat sijoittajat hakevat kuitenkin jännitystä yhdistelemällä aktiivisen ja passiivisen sijoittamisen elementtejä. Aktiivinen sijoittaminen voitaisiin kuitenkin helposti hoitaa soveltamalla strategista beetaa, varsinkin kun tällaiset rahastot vähentävät yllätysten määrää ja helpottavat tiedonhankintaa. Myös niiden kaupat ovat paremmin ennustettavissa. Salkunhoitajat voivat vaihtaa näkemystä milloin tahansa, mutta algroritmeja ei niin vain peukaloida”, Rekenthaler toteaa.
Strategisiseen beetaan perustuvat rahastot eivät ole kuitenkaan ongelmattomia. Rekenthalerin mukaan strategisiin beetoihin perustuvien rahastojen sijoitusstrategia on luotu menneisyyden tiedon pohjalta ja ajalta jolloin rahastoa ei ollut olemassa.
Toinen ongelma liittyy siihen, että jos jokin faktori tuottaa ylituottoa, syntyy markkinoille näitä faktoreita matkivia uusia rahastoja. Tämä lisää sijoituksia noihin tekijöihin, nostaa sijoituskohteiden hintaa ja syö lopulta ylituoton.
