Osakkeen hinnan ja osakekohtaisen tuloksen suhdeluvulla on nimittäin selvää ennustevoimaa tulevien tuottojen kannalta.
BlackRockin päästrategi Russ Koesterich toteaa, että amerikkalaisen S&P 500 -osakeindeksin 60 vuoden ajalta laskettu vuositason hintatuotto (eli tuotto ilman osinkoja) riippuu P/E-kertoimesta. Vuoden alun P/E-kerroin selittää noin kuusi prosenttia kyseisen vuoden tuottojen vaihtelusta.
Tämä ei vielä vaikuta kovinkaan merkittävältä riippuvuudelta. Tosiasia kuitenkin on, että niinä vuosina jolloin osakeindeksin P/E-kerroin on ollut pitkän aikavälin keskimääräistä tasoa (noin 16,5) korkeampi, on indeksin hintatuotto ollut vain noin viisi prosenttia. Vastaavasti jos P/E-kerroin on ollut alle keskiarvon, oli hintatuotto selvästi korkeampi, peräti 11 prosenttia.
Sijoittajien on siis kannattanut sijoittaa osakeindeksiin aikoina, jolloin indeksin P/E-kerroin on ollut keskimääräistä alhaisempi.
Koesterichin mukaan vielä mielenkiintoisempia tuloksia saadaan kun katsotaan tuottoja aikoina, jolloin osakeindeksin arvostustaso on ollut hyvin korkea.
Vuosina jolloin P/E-kerroin päätyi edellisenä vuotena yli 20 pisteen tasolle, jäivät seuraavan vuoden tuotot todella kehnoiksi. Keskimääräinen hintatuotto oli tuolloin vaivaiset yksi prosenttia. Neljäsosa osakkeista valui tuolloin 11 prosenttia tappiolle.
Tällä hetkellä ollaan juuri edellä mainitussa tilanteessa, sillä S&P 500 -indeksin 12 kuukauden rullaava P/E-kerroin on noussut jo yli 20:n. Viimeksi jenkkiosakkeet olivat näin kallitta vuonna 2009 – juuri ennen finanssikriisin synnyttämää massiivista kurssiromahdusta.
S&P 500 PE Ratio

Koesterich ei kuitenkaan uskalla yksikantaan väittää, että osakkeita ei nyt kannattaisi omistaa. Toisin kuin vuonna 2009, eivät osakkeille vaihtoehtoiset korkosijoitukset tarjoa nyt houkuttelevaa tuottoa. Korot ovat nyt historiallisen alhaalla ja useiden maiden – kuten Saksan ja Sveitsin – pitkienkin valtionlainojen korot ovat jopa negatiivisia.