Raha kiinnostaa myös niitä, jotka eivät ole kiiltävän perään. Ihmisillä on kautta aikain ollut yksi tavoite, jonka toteuttaminen ei aina onnistu ilman rahaa.
Hyvien ihmissuhteiden, harrastusten, mielekkään työn ja terveyden merkitystä onnellisuuden lähteenä ei kukaan halua kieltää.
Mutta kun tulee puhetta rahasta, joudutaan liukkaalle pinnalle. Jos joku menee väittämään rahan tuovan onnea, on otsassa välittömästi pintaliitäjän leima. Sellaista ei kuulu nyky-Suomessa ääneen lausua.
Ei ainakaan enää 90-luvun lamavuosien jälkeen. 80-luvun lopussa oli hetken aikaa ihan hyväksyttävää julistaa rahan autuutta. Silloin elettiin aikaa jolloin Oliver Stonen upean Wall Street -elokuvan pahis, Gordon Gekko julisti: ”Greed is good”.
Ajatus onnellisuudesta ilman suuria seteleitä on romanttinen, suorastaan ylevä.
On silti väärin väittää, ettei raha tuo onnea. Niin väittävät usein vain ne joilla on rahaa tai ne, jotka eivät jaksa nähdä vaivaa rahan hankkimiseen. Kuka vakavissaan uskoo, että pääkaupunkiseudulla asuvalle yksinhuoltaja-kerrossiivoojalle raha olisi merkityksetön asia?
Kysymys rahan merkityksestä onnen lähteenä ei ole aivan yksinkertainen. Siksi on otettava käyttöön talousteorian upeasta työkalupakista käsite, joka helpottaa ymmärtämään rahan merkitystä.
Tuo käsite on rajahyöty.
Mikrotalousteorian perusoppikirjat opettavat, että hyödykkeisiin ja palveluihin liittyy aleneva rajahyöty. Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä, että mitä enemmän kuluttajalla on hyödykkeitä, sitä enemmän hän kokee saavansa niistä hyötyä. Kuitenkin se lisähyöty jonka kuluttaja kokee uudesta hyödykkeestä, on aina hieman vähäisempi.
Vähävaraiselle siis ensimmäinen auto tuo paljon enemmän iloa ja hyötyä kuin Teemu Selänteen 15. urheiluauto.
Koska hyödykkeitä ja palveluita ostetaan rahalla, liittyy aleneva rajahyöty tietenkin myös rahaan. Arpavoitto ilahduttaa pitkäaikaistyötöntä varmasti enemmän kuin sydänkirurgia tai verojuristia. Köyhä voi tyydyttää lisärahalla perustarpeitaan, varakkaalle vaurastuminen entisestään tuo vain lisää ylellisyyshyödykkeitä.
Myös empiirinen tutkimus antaa viitteitä siitä, että raha tuo onnea.
Esimerkiksi Michiganin yliopiston tutkijat Betsey Stevenson ja Justin Wolfers vertasivat rikkaiden ja köyhien maiden kansalaisten tyytyväisyyttä omaan elämäänsä, ja havaitsivat, että korkean bruttokansantuotteen maissa ihmiset olivat onnellisempia kuin köyhemmissä maissa.
Britannian tilastoviranomaisen ONS:n tutkimuksen mukaan puolestaan korkeat tulot lisäävät ihmisten tyytyväisyyttä elämään, lisäävät onnellisuutta sekä vähentävät ahdistuneisuutta.
ONS:n tutkimus tukee alenevan rajahyödyn ajatusta. Eniten hyvinvointi nimittäin lisääntyi silloin, kun pienet tulot kasvoivat.
Rahaan liittyy myös eräs ominaisuus, jonka varsinkin me sijoittamista harrastavat uskomme ymmärtävämme. Raha nimittäin vapauttaa.
Useat tuntemani sijoittamista harrastavat ihmiset eivät ole juurikaan kiiltävän perään. Raha ei siis kiinnosta heitä siksi, että voisivat ostaa autoon uudet vanteet.
Rahalla on heille aivan erityinen tehtävä. Sillä kartutetaan turvaa esimerkiksi mahdollisen työttömyyden varalle. Tai ehkäpä vieläkin tyypillisemmin: sijoittamalla tavoitellaan sellaista pesämunaa, jonka turvin palkkaorjuudelle voitaisiin jättää hyvästit. Ei ole sattumaa, että yhden Suomen suosituimman ja arvostetuimman sijoitusblogin nimi on Kohti taloudellista riippumattomuutta.
Raha siis toimii välineenä henkilökohtaisen riippumattomuuden ja vapauden tavoittelussa.
Jos se ei ole ylevää, niin mikä sitten?
Juuri näin. Monelta on tainnut unohtua ne (jos niitä on elänytkään) vuodet, kun pitää ihan oikeasti miettiä, saakohan ensi kuuksi vuokrarahoja kasaan.