Oma talous

Lapsilisiä sijoittamalla sittenkin miljonääriksi

Olen viime aikoina saanut julkisuutta mielestäni hyvän asian tiimoilta, lapsille säästämisestä. Joillekin lause ”Ihan jokaisesta suomalaisesta tulisi eläkeikään mennessä miljonääri, jos kaikki lapsilisät sijoitettaisiin osakkeisiin” oli kuitenkin liikaa. Varsinkin entiselle opettajalleni, Nordean ja Evlin entiselle pääekonomistille ja nykyiselle poliitikoiden neuvonantajalle, Roger Wessmanille. Otan tässä blogissa kantaa esitettyyn kritiikkiin. Johtopäätöksenä todettakoon, että ”Useimmista tuleemiljonäärejä ja epäonnisimmat saavat sentään ylimääräisen suomalaisen keskivertoeläkkeen”.

Allan Seuri

Ensimmäisenä kriitikkona ilmestyi tohtoriksi pyrkivä Allan Seuri, joka blogissaan kritisoi myös Ilta-Sanomien esittämää väittämääni, että vastasyntyneestä lapsesta voi tehdä eläkemiljonäärin 13 800 euron kertasijoituksella (lue blogini aiheesta täältä).

”Se, mitä Paasi sanoo, on totta, mutta harhaanjohtavaa. Tätä kutsutaan nimellä fallacy of time diversification, jonka voisi suomentaa aikadiversifioinnin harhaksi.”

Seuri nostaa esille hyvän pointin. Jos yksi lapsi saa sijoitukselleen ensimmäiseltä vuodelta +10% tuoton ja seuraavana vuonna -5% tuoton, ja toinen lapsi (koska on syntynyt eri aikaan) saa ensimmäiseltä vuodelta -5% tuoton ja seuraavalta vuodelta 10% tuoton ja niin edelleen, niin lopputulos ei ole sama, vaikka keskimääräinen vuotuinen tuotto molemmilla olisi 6,6 prosenttia.

Yllä mainittua blogikirjoitusta seurasi ansiokas korjattu simulaatio, jossa 100 000 kuvitteelliselle vastasyntyneelle annetaan 13 800 euroa, jotka sijoitetaan osakemarkkinoille, joiden vuosituotto (67 vuoden aikana) noudattaa normaalijakaumaa 6,6 prosentin keskituotolla ja 20 prosentin keskihajonnalla (no, osaketuotto ei ole normaalijakautunut, mutta ei tartuta siihen – osaketuoton jakaumasta lisää täältä). 

Simulaation tuloksesta käy ilmi tärkeä pointti. Vaikka keskimääräinen lisäeläke on miljoona euroa ja 100 000 simuloidun eläkepotin keskiarvoksi saadaan jopa noin 3,3 miljoonaa euroa, noin kolmanneksella sijoitussalkun arvo alittaa 500 000 euron. Näin ollen väitteeni ”Ihan jokaisesta tulisi miljonääri…” ei tarkkaan ottaen pidä paikkansa. I stand corrected.

Seuri tarjoaakin hyvän tarkennuksen:

Mitä tapahtuu sijoitukseen liittyvälle riskille, kun sijoitushorisontti pitenee? Vastaus on: se riippuu. Se riippuu siitä, miten riskin käsittää:

  • keskimääräisen vuosituoton (annualized return) keskihajonta alenee
  • sijoituksen loppuarvon keskihajonta kasvaa
  • todennäköisyys, että sijoituksen loppuarvo jää tietyn arvon (esim. sijoituksen alkuarvo) alapuolelle, alenee

Oma viestini, jonka onnistuin puutteellisella osaamisellani sekoittamaan, on se, että näistä toinen kohta on merkityksellinen. Mitä pidempi on ”miljonääriksi eläkkeelle”-sijoituksesi horisontti, sitä epävarmemmaksi tulee se, millainen rahasumma sinua eläkkeellä odottaa. Ei ole yksiselitteistä sanoa, että sijoitushorisontin kasvaessa sijoituksen riski pienenee”.

Roger Wessman

Roger Wessman puolestaan kritisoi Talouselämässä ilmenevää, samaista väittämääni omassa blogissaan otsikolla ”Lapsilisiä sijoittamalla tuskin miljonääriksi”. Ansiokkaan simulaatioharjoituksen sijaan hänen kritiikkinsä on kuitenkin vähän hutiloiden kyhätty.

Tuottoprosentti

Ensinnäkin hänelle on jostain syystä syntynyt käsitys, että käyttämäni keskimääräinen vuotuinen 6,6 prosentin osaketuottolukema perustuisi USA:n osakemarkkinatuottoon vuodesta 1928. Tuottolukema perustuu kuitenkin tunnetun Whartonin professorin, Jeremy Siegelin (mm ”Stocks for the Long Run”) laskemaan ihmiskunnan pisimpään tunnettuun osakemarkkinatuottosarjaan 210 vuoden ajalta (1801-2012).

Tuottohistoria sisältää paitsi osakkeiden hintakehityksen, myös yritysten maksamat osingot ja inflaation vaikutuksen, eli kuvaa sitä miten paljon ostovoima olisi osakemarkkinasijoituksen johdosta kasvanut. Wessman kuitenkin toteaa, että ”reaalituotto on tosin oikein laskettuna ollut vain 6,4 prosenttia (1,095/1,029-1). Tämä mitättömältä tuntuva pieni ero pudottaa miljoonan euron 880.000 euroon, mikä korostaa miten herkkä laskelma on oletetulle tuotolle”.

Wessmanin väite on kuitenkin suutari. On totta, että laskelma on herkkä oletetulle tuotolle, mutta reaalituotto on aivan varmasti oikein laskettu (Siegelin toimesta) ja näin miljoonan tuotto-odotus ei ainakaan tästä syystä putoa mihinkään.

Tulevaisuudessa kaikki on toisin

Seuraavaksi Wessman toteaa, että vallitseva korkea osakkeiden arvostustaso ja heikommat kasvunäkymät laskee tulevaa tuotto-odotusta lisää. Tästä voi olla montaa mieltä. Olen kuitenkin tarkoituksella käyttänyt pisintä tunnettua, todellista osakemarkkinatuottohistoriaa esimerkissäni (joka sattuu olemaan Yhdysvalloista). Tuohon aikajaksoon sisältyy nimittäin vaikka mitä.

Tuona aikajaksona muun muassa Napoleon hävisi Waterloon, länsimaat teollistuivat, sähkö-, poltto-, suihku- ja rakettimoottorit otettiin käyttöön, autoja alettiin tuottaa liukuhihnalla ja matkoja lentokoneilla, käytiin kaksi maailmansotaa, joissa kuoli suhteellisesti enemmän ihmisiä kuin koskaan, koettiin kahdet mustat maanantait, nähtiin 30-luvun lama, Saksan hyperinflaatio, Venäjän Neuvostoliitto ja Kiinan kulttuurivallankumous, näimme suhteellisuusteorian ja luonnonvalinnan synnyt, atomienergian ja -pommin, kuukävelyn, nailonista valmistetut sukkahousut sekä Tupperwaren, satelliittien, kotitietokoneen, internetin ja älypuhelinten keksimiset, saimme kuulla perusteluita 900 ylittäville P/E-luvuille ja koimme yltiövelalla rahoitetun kasvun mahdottomuuden.

Toisin sanoen, viimeisen parin sadan vuoden aikana on nähty vaikka minkälaista syytä ennennäkemättömälle, ainaiselle kurssinousulle. Vastaavasti on myös koettu monta maailmanloppua, joista ”emme ikinä toivu”. Korkeista arvostustasoista ja heikoista kasvunäkymistä nyt puhumattakaan. Historia ei ole tae tulevasta. Mutta vaatii jonkinaisteiset teräspallit tai tyhmyyttä ehdottaa, että juuri nyt seisomme suhteellisesti ennennäkemättömän tilanteen edessä. Kehitys kehittyy, vaikkakin eri tavalla.

Wessmanin maailmassa korkea arvostustaso heikentää seuraavien 67 vuoden keskimääräisen tuottoluvun 1,4 prosenttiyksiköllä ja heikot kasvunäkymät prosenttiyksiköllä, eli yhteensä 2,4 prosenttiyksiköllä. Osakemarkkinoiden keskimäärinen vuotuinen reaalituotto tuleville vuosille lähentelee Wessmanin visiossa toisin sanoen neljää prosenttia.

Kulut

Wessman kuitenkin jatkaa tuonkin prosenttiluvun pienentämistä, tällä kertaa perustellusti sijoituskuluista muistuttamalla. Jo 0,5 prosentin vuotuisilla kuluilla on pitkässä juoksussa valtava merkitys. Maailmasta tosin löytyy tähän tarkoitukseen hyvin alhaisella kulurakenteella varustettuja, jopa täysin kuluttomia sijoitusrahastoja (esimerkiksi Superrahastot), joilla tuostakin jarrusta pääsee eroon.

Sijoitusten tulevaisuuden arvo

Lopuksi Wessman vielä toteaa, että ”on syytä pitää mielessä, että kahden prosentin tuottavuuden kasvulla yleinen elintaso on 67 vuodessa ehtinyt nousta liki nelinkertaiseksi. 192.000 euroa vastaa siten suhteutettuna sen hetken yleiseen tulotasoon vaan noin 50.000 euron varallisuutta nykyisellä tulotasolla”. Voi olla että en ymmärrä tätä tuottavuuskäsitettä.

Inflaatio kuitenkin kuvaa rahan ostovoiman heikkenemistä. Siksi olen esimerkissäni käyttänyt osakemarkkinoiden inflaatiokorjattua reaalituottoa (korkeamman nimellistuoton sijaan). Lopputuloksina saadut potit ovat vertailukelpoisia alkusijoituksiin nähden. Tuottoa tulee ihan julmetusti.

149 todellista sijoitusta

Päätin kohdata Wessmanin mutuvetoisen ja Seurin simulaatioperusteisen kritiikin matemaattisten johdantojen (joihin en pystyisi) tai viitepatteriston sijaan – eletyllä elämällä. Laskin Siegelin (päivitetystä) tuottohistoriasta (1801-2015) keskimääräiset vuotuiset reaalituottoluvut 149:lle, vuosina 1801-1949 syntyneelle lapselle.

lapsilisia-sijoittamalla-sittenkin-miljonaariksi

Käytetyn tuottohistorian lähde: Jeremy Siegel. Kuvaajassa 149 todellista, 67 vuoden mittaista säästämisesimerkkiä.

Eli vuoden 1801 alussa syntyneelle lapselle laskin sen keskimääräisen vuotuisen tuoton minkä hän olisi saanut, mikäli hänen puolestaan olisi tehty sijoitus 67 vuodeksi osakemarkkinoilla (1801-1868). Seuraavaksi laskin, minkälaisen tuoton vuoden 1802 alussa syntynelle lapselle olisi siunautunut jne. Viimeinen lapsi syntyi vuonna 1949. Hän täytti 67 vuoden 2015 lopussa.

Näin sain 149 todellista esimerkkiä siitä miten olisi käynyt, mikäli näiden lasten vanhemmat olisivat päättäneet säästää lapsillensa.

Nämä 149 lasta olisivat keskimäärin saaneet 6,78 prosentin todellisen reaalituoton sijoituksillensa, eli enemmän kuin laskelmassani käyttämät 6,6 prosenttia. ”Mediaanilapselle” tuotto olisi ollut 6,8 prosenttia vuodessa. Onnekkain lapsi olisi saanut kokonaiset 8,96 prosentin keskimääräisen vuotuisen tuoton ja epäonnisin 5 prosenttia (keskimääräinen reaalituotto = (osakemarkkinoiden indeksituottoluku T=67 / osakemarkkinoiden indeksituottoluku T=0)^1/67).

Mikäli lapsille olisi sijoittanut 13 800 kappaletta sen ajan rahaa, onnekkaimmalla olisi ollut 67 täytettyään 4,32 miljoonaa rahaa, epäonnisimmalla potti olisi ollut vain 363 400 ja keskimmäisellä mediaanilapsella 1,13 miljoonaa rahaa. Eletty elämä olisi siis tuottanut Seurin simulaatiotulosta paremmin (osaketuottojakauma on tunnetusti muun muassa positiivisesti vino).

Wessmanin 4 prosentin keskimääräisiä vuosituottotasoja ei näkynyt 149 (67 vuoden mittaisten) aikajaksoissa. Kuten esimerkistä yllä voi todeta, Wessmanin väite ”Lapsilisiä sijoittamalla tuskin miljonääriksi” on siis huomattavasti enemmän pielessä kuin oma väittämäni. Useimmista tulee miljonäärejä ja epäonnisimmat saavat sentään ylimääräisen suomalaisen keskivertoeläkkeen.

Hankintahajautus

Siinä missä Seuri ottaa kantaa siihen mikäli 13 800 euron kertasijoitus kasvaa miljoonaan 67 vuoden aikana, Wessman ottaa nimenomaisesti kantaa lapsilisien sijoittamiseen. Lapsilisien sijoittamisessa lopputulema perustuu laskelmaan, missä alaikäiselle tulee säästettyä joka kuukausi 16 vuoden ajan.

Tämä ajallinen ”hankintahajautus”, joka on eri asia kuin Seurin aiheesta esille nostama aikadiversifioinnin harha, alentaa lasten lopullisten sijoitussalkkujen arvojen eroavaisuutta merkittävästi.

Metsää puilta?

Kysymys kuitenkin kuuluu: meniköhän tieteilijöiltä homman ydin vähän ohi? Eiköhän lapselle tai itselle säästäminen kuitenkin kannata…

Lue myös: Lapselle säästäminen kannattaaLapselle säästäminen käytännössäLapsille säästäminen yleistyy

Katso YLEn Aamu-tv lähetys aiheesta täältä.

Laske säästölaskurilla miten sijoitukset kasvavat ajan myötä.

 

Nyt se on täällä. Täysin kuluton rahasto.
Nordnet Superrahasto Suomi on markkinoiden ensimmäinen, aivan uusi ja täysin kuluton indeksirahasto. Rahasto seuraa OMXH25-indeksiä, eli Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehitystä.

• merkintä- ja lunastuspalkkio 0 €
• hallinnointipalkkio 0 €
• säilytys 0 €

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on vaurauden rakentajan suosittu verkkolehti. Sivusto sisältää sijoittamiseen, yrittäjyyteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

Tutustu sisältömarkinoinnin ja sisällöntuotannon ratkaisuihimme Salkkumedia Oy:n kotisivuilta.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Webhotelli: Hostingpalvelu.fi
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut lukijoille
Tilaa uutiskirje

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:

Outbound linkkien seuranta

Akateemiset

Akateemiset2

Copyright © 2020 Salkkumedia Oy

Ylös