Edellisessä postauksessa käytiin jo läpi Immuno-onkologian perusajatusta. Eli pyritään tehostamaan ihmisen omaa immuunivastetta syövän nujertamiseksi. Ei siis hyökätä vihollisen kimppuun vaan annetaan paikalliselle vastarinnalle paremmat aseet voittaa taistelu.
https://www.youtube.com/watch?v=h_DQ6p0cVpM
Postauksessa käytiin läpi miten Roche ja muu Big Pharma toteuttaa immuno-onkologiaa lääkkeillä, esimerkiksi PD-L1 vasta-aineen muodossa. Loput esiteltävistä geeniteknologiayhtiöistä puolestaan lähtevät muokkaamaan itse T-solua:
https://www.youtube.com/watch?v=qOusvjjc_Q0
TCR-pohjainen T-soluterapia ja Adaptimmune Therapeutics (Nasdaq: ADAP)
T-solu tunnistaa syöpäsolun T-solureseptorin (kuvassa TCR) avulla ja Adaptimmune Therapeuticsin ideana on tehdä “parempia” T-solureseptoreita. Paremmalla tarkoitetaan tässä tapauksessa sellaista reseptoria, joka sitoutuu voimakkaasti syöpäsoluun, mutta ei sitoudu tavalliseen soluun. Adaptimmune Therapeuticsin avainosaaminen on TCR-reseptorien keinotekoinen parantaminen eli ammattisanoin affiniteetin ja specifiteetin lisääminen “phage display”-tekniikalla.
Itse terapia menee käytännössä niin, että 1) Potilaasta eristetään T-soluja. 2) Eristettyihin soluihin lisätään muokatun TCR-reseptorin geeni lentiviruksella 3) Toimivaa TCR-reseptoria ilmentävät solut rikastetaan 4) Potilasta valmistellaan tappamalla potilaan omia lymfosyyttejä 5) muokatut solut palautetaan potilaaseen. Näin potilaan immuunivastetta on buustattu tunnistamaan syöpäsolut entistä tehokkaammin.
Seuraavassa postauksessa esiteltävään CART-terapiaan verrattuna TCR-pohjainen lähestyminen antaa muutaman teoreettisen edun. Ensinnäkin solujen MHC molekyylit toimivat siten, että ne tuovat näytille solun sisäisistä protiineista tuotuja palasia, jonka TCR-reseptori sitten tunnistaa. Etu on se, että kandidaatit eivät rajoitu solun pinnalla oleviin proteiineihin. Toisekseen näitä syöpäspecifisiä proteiinipalasia eli peptidejä tunnetaan satoja. Yhteensummattuna TCR-pohjaisen teknologian teoreettinen etu on siis potentiaalisten applikaatioiden suuri lukumäärä. Yksi teoreettinen haitta puolestaan on, että terapia toimii ainoastaan niille potilaille joilla on oikea MHC molekyyli-peptidi yhdistelmä.
Adaptimmune Therapeuticsin “NY-ESO” on saanut FDA:n “Breakthrough therapy designation”-statuksen sarkooman hoitoon. Tämä tarkoittaa, että FDA (Food and Drug Administration) näkee merkittävää lääketieteellistä potentiaalia Adaptimmune therapeuticsin tuotteessa. Yhtiöllä on yhteensä 14 lääkeaihiota, joista suurin osa on NY-ESO erilaisia applikaatioita.
Adaptimmune Therapeuticsin perustajia on yhtiön johdossa, mutta en löytänyt heitä merkittävien omistajien luettelosta.
Adaptimmune Therapeutics:in markkina-arvo on $512,5 miljoonaa ja käteistä yrityksellä on $205,9 miljoonaa. GlaxoSmithKline on yksi monista Adaptimmune Therapeuticsin yhteistyökumppaneista ja rahoittaa NY-ESO kandidaatin kehitystyön.
Nasdaqin listaamista analyytikoista Adaptimmune Therapeutics saa 3x “vahva osta”-suositusta ja 1x “pidä”-suosituksen.
Riskeistä
Potilasturvallisuus on sijoittajalle (ja potilaille) sekä TCR-pohjaisen, että CART-pohjaisen terapian selkeä ja vakava riskitekijä. T-soluterapiaan saattaa liittyä kohonneiden sytokiinien aiheuttamat vakavat sivuvaikutukset. Adaptimmune Therapeuticsin teknologian potilasturvallisuusaspekti lähtee pre-kliinisistä kokeista ja korkeasta specifiteetistä, eli että muokattu TCR-reseptori tunnistaa vain syöpäsoluja.
Potilasturvan ohella puhutaan ns. terapeuttisesta leveydestä (therapeutic window), eli pitäisi löytää taso jossa tehoa on tarpeeksi ilman, että sivuvaikutuksia on liikaa. Adaptimmune Therapeutics on ilmoittanut ettei sen hoidossa ole tehoa ilman fludaradinea. Tällöin huolena on, että onnistuuko yhtiö osumaan terapeuttisen ikkunan sisään, eli löytämään ne tehot potilasturvallisella tavalla.
Perustajien mukanaolon tärkeydestä.
Geeniteknologian yhtiöitä esitellessäni olen hakenut tietoa yhtiöiden perustajien omistusosuudesta ja roolista yhtiön johdossa. Syy siihen on, että Bainin tutkimusten mukaan perustajien luotsaamat yritykset pärjäävät muita paremmin ja erityisesti silloin kun kyse on korkean teknologian yrityksistä (katso kuva). Vaikka Adaptimmune Therapeuticsin toimitusjohtaja on yksi perustajista mainitaan yhtiön tieteellisenä perustajana Bent Jakobsen, jolla on yrityksessä paljon pienempi rooli. Yhtiön perustajat, niiden rooli yrityksessä ja merkittävä omistusosuus ovat asioita, joita on hyvä huomioida kaikkia teknologiayhtiötä arvioitaessa.
Kun mennään teknologiayhtiöistä geeniteknologiayrityksiin niin geeniteknologiayritysten perustaminen ei onnistu keneltä vaan. Se on rakettitiedettä, jossa avainosaamisen merkitys on suuri. Esimerkiksi Suomen bioalan huippuihin lukeutuva Mart Saarma on tuonut esille, että perustajien sitoutuneisuus (rahoituksen ohella) on aivan keskeinen tekijä nimenomaan bioalan yritysten onnistumiselle. Perustajien sitoutuneisuus ja mukanaolo ovat siis tekijöitä, joita tulisi huomioida kaikkia geeniteknologian yrityksiä arvioitaessa.
Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita rohkeasti kommentti!
