Tiedetoimittaja Mikko Puttonen nostatti pienen somekuhun Helsingin Sanomien kolumnillaan. Puttonen rohkeni esittää 100 prosentin perintöveroa. Käytännössä siis sitä, että perinnönjako tehtäisiin mahdottomaksi – valtio kahmaisisi veroina koko jaettavan perinnön.
Esimerkiksi kansanedustaja Hjallis Harkimo lyttäsi ajatuksen tylyllä twiittauksellaan.
En ole pitkään aikaan lukenut tyhmempää kolumnia kuin Mikko Puttosen kolumni tänään Hesarissa.Taitaa olla vasemmistolaista porukkaa.
— Hjallis Harkimo (@hjallisharkimo) 24. lokakuuta 2016
Puttonen perustelee hurjaa väitettään tehokkuuden arvoilla ja meritokratialla. ”Virallisesti elämme meritokratiassa, jossa ainoita oikeutettuja vaurastumisen muotoja ovat oma työ, ahkeruus ja neuvokkuus. Perintö tulee ilmaiseksi ilman omia ansioita”, Puttonen lataa.
”Pelkän perhejäsenyyden nojalla hankittujen omaisuuksien pitäisi olla tätä nykyä kauneusvirhe. Sehän on elämistä vanhempien siivellä. Eikä sellainen ole itsenäisen ihmisen arvon mukaista”, Puttonen perustelee.
Perinnönjako on perusoikeus
Tohtoriopiskelija Thomas Taussi lyttää Puttosen ajatuksen jyrkästi ajatuspaja Liberan artikkelissaan. Taussi puolustaa perintöjä moraalilla ja vapauden aatteella.
Taussin mukaan perintö ja omistusoikeus ovat osa länsimaisen sivilisaation perustavanlaatuisista ihanteista. Sopimusvapaus perustuu omistusoikeuteen.
”Perusajatus on se, että omistaja päättää, mitä omaisuudellaan tekee. Omaisuutta lahjoitettaessa vastaanottaja päättää, suostuuko ehdotukseen ottaa jotain vastaan. Tämä osapuolien vapaus ei riipu siitä, onko vastaanottaja ansioitunut jonkun kolmannen osapuolen mielestä riittävästi ollakseen oikeutettu lahjoittajan ehdotukseen”, Taussi toteaa.
”Perinnön vastustaminen on pohjimmiltaan yksilönvapauden vastustamista”, Taussi painottaa.
Perinnön jättämiselle on myös käytännölliset syynsä. ”Siinä, missä tavallinen lahjoittaja siirtää omaisuuttaan ennalta määrättynä ja tiedossa olevana päivämääränä, perinnön antaja jättää päivämäärän auki. Syy on käytännöllinen. Kuolema tulee usein varoittamatta, eikä jätä tulevalle vainajalle aikaa hoitaa transaktiota loppuun omin avuin.”
Yhteiskunta olisi myös ennalta arvaamattomien ja epävakautta lisäävien muutosten edessä, mikäli koko oikeusjärjestelmästä poistuisi kuolleen sopimusosapuolen tunnustaminen. ”Pragmaattisemmin ajateltuna lähimmäisten hyväksi kuoleman varalta sopimusjärjestelyjä hankaloittava valtio ampuisi itseään jalkaan ja ajaisi perinteiset perhekeskeiset ihmiset entisestään vapaampiin maihin”, Taussi toteaa.
Toinen käytännöllinen ongelma syntyisi Taussin mukaan siitä, että perinnön nostaminen tikun nokkaan lisäisi entistä suurempia kannustimia siirtää omaisuutta perijöille elinaikana.
Tehokkuus vastaan oikeudenmukaisuus
Tavallaan Puttosen vaatimus perinnönjaon täydellisestä verottamisesta on taloudellisen tehokkuuden kannalta loogista. Yhteiskunnan hyvinvointi rakentuu viime kädessä aina vain ja ainoastaan kansalaisten ahkeruudelle, yrittäjyydelle ja riskinottohalukkuudelle.
Tarkemmin pohdittuna ajatus 100 prosentin perintöverosta ei ole edes tehokkuuden ja kannustavuuden kannalta viime kädessä järkevä ajatus.
Miksi kukaan pinnistelisi työssä tai yrittäjänä yli sen kuin mitä elinaikanaan tarvitsee elääkseen 100 prosentin perintöveron maailmassa? Jos mahdollisuus jakaa vaurautta jälkipolville olisi tehty mahdottomaksi, kannattaa hanskat lyödä tiskiin siinä vaiheessa kun loppuelämän elintaso on turvattu.
Perintöjen verottaminen on monen mielestä epäreilua ja perintöjen kohtuuton verottaminen on kohtuutonta. Jos henkilö on työuransa aikana maksanut tuloverot palkastaan, kahmaisee verokarhu perintöveron avulla ansaituista työtuloista verot vielä toiseen kertaan.
Puttosen ajatus oli tehokas provokaatio, ei muuta.
