Yhä useampi elää Suomessa asumistuen varassa. Asiantuntijat tarjoavat erilaisia ratkaisuja asumistukiongelmaan.
Tarja Kivimäki kirjoitti 14.11 artikkelissaan Asumisen kallis hinta lisää tukimenoja Suomessa asumistukea saavien kotitalouksien määrä kasvavan koko ajan: vuonna 2015 määrä kasvoi edellisvuodesta 20 prosenttia ja tuettujen kotitalouksien osuus kaikista vuokrakotitalouksista oli vuoden lopussa yli 60 prosenttia. Tämä tarkoitti yhteensä 246 400 kotitaloutta.
Etenkin pääkaupunkiseudulla tarvitaan asumisen tukia entistä enemmän asumisen ollessa kallista. Myös yhä useampi työssäkäyvä saa asumistukea. Työttömille kalliit asumiskustannukset tarkoittavat yhä useammin turvautumista toimeentulotukeen työttömyysturvan lisäksi.
Hypon toimitusjohtaja Ari Pauna on sitä mieltä, että kaikki asumisen tuet tulisi poistaa seuraavien 15-20 vuoden aikana. Tällä saavutettaisiin hintojen maltillistuminen, koska asumistuet eivät enää vääristäisi ihmisten maksukykyä. Toisin sanoen asuntojen rakennuttajat joutuisivat määrittelemään hinnat uudelleen maksukyvyn mukaan.
Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen kuitenkin muistuttaa olevan epärealistista, että tukien loputtua kaikkein pienituloisimmat pystyisivät täysin itse kustantamaan vuokra-asumisensa. Peruspäivärahasta kun jää käteen vain 500 euroa. Tuloksena voisi hänen mukaansa olla lisääntyvä asunnottomuus ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen sekä slummiutuminen, kun köyhien, työttömien ja syrjäytyneiden asuttamat alueet muodostaisivat ongelmalähiöitä.
Kaupungistuminen aiheuttaa sen, että asunnot ovat kalliita suurissa kasvukeskuksissa, kun taas kasvukeskusten ulkopuolella ne eivät käy kunnolla kaupaksi. Pääkaupunkiseutu on yhä hintatasoltaan erillinen muusta maasta, mikä vaikeuttaa muuttamista työn perässä. Vuokrat ovat nousseet lähes 3 prosenttia vuodessa ja Paunaa huolestuttaakin vuokra-asuntojen hintakehityksen karkaaminen käsistä suhteessa tulokehitykseen, sillä vuokranantajien ja asuntosijoittajien rahoituksen kallistuminen näkyy suoraan vuokralaisen vuokramenoissa.
1990-luvulla Suomessa luovuttiin vuokrasääntelystä, mutta nyt sitä on taas väläytelty otettavaksi käyttöön. Esimerkiksi Britanniassa, Alankomaissa ja Ruotsissa vuokria säännellään eri tavoilla. Tampereen yliopiston tutkija Jani-Petri Laamanen sanoo, että sääntely voi olla ratkaisu silloin kun vuokramarkkinat ja vuokranantajien välinen kilpailu toimivat huonosti. Sääntely tarvitsee kuitenkin tuekseen vahvan julkisen asuntotarjonnan eikä nykytilanteessa pystytä varauksetta arvioimaan sääntelyn mahdollisia vaikutuksia asuntotarjontaan ja vuokriin.
Vuokrasääntely voisi vähentää asuntojen tarjontaa, kun vuokranantajilla ei olisi vuokrakaton myötä mahdollisuutta vuokrankorotuksiin eikä siten kannustimia asuntojen tarjoamiseen. Esimerkiksi Tukholmaan on muodostunut vuokrasääntelyn myötä pimeät vuokramarkkinat, joilla maksetaan säänneltyjä kovempia vuokria.
Pääkaupunkiseudulla otetaan vuoden 2017 alusta lähtien taas käyttöön tulorajat kaupungin vuokra-asunnoissa. Tulorajat aiheuttavat keskustelua puolesta ja vastaan. Puolesta olevat perustelevat asiaa sillä, että valtion tulee kantaa enemmän vastuuta heikoimmassa asemassa olevista, joiden ei ole mahdollista saada asuntoa vapaarahoitteisilta markkinoilta. Vastustajat taas näkevät, että tulorajat aiheuttavat kannustinloukkuja ja eriytymistä.
Erikoistutkija Tuukka Saarimaa Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT) esittää, että paras vaihtoehto asumistuelle olisi suora rahallinen tuki, joka ei kohdistuisi ja näin ollen sitoisi asukasta tiettyyn asuntoon. Asuntoja pitäisi rakentaa enemmän sinne, missä ihmiset haluavat asua, eikä niiden tarvitse olla erityisemmin kohtuuhintaisia. Liikaa kysyntää tarjontaan nähden aiheuttaa aina hintojen nousun.
Honkanen puolestaan jatkaisi valtion tukemaa kohtuuhintaista rakentamista, sillä hänen mielestään asumisen kalleus ei poistuisi rakentamalla voimakkaammin kasvukeskuksiin. Vähävaraisille tarvitaan hänen mukaansa jatkossakin tukea ja asuntoihin jonkinlaista sääntelyä.
