Ammattisijoittaja luottaa osakepoimintaan

Helsingin pankki- ja finanssiekonomien johtokunnan puheenjohtajana Ilkka Parviainen on vankkumaton suoran osakesijoittamisen kannattaja.

Akateeminen sijoitustutkimus ei aktiiviseen salkunhoitoon ja osakepoimintaan usko. Useat rahoitustutkimuksen tutkimustulokset viittaavat siihen, etteivät esimerkiksi aktiivisesti hoidetut sijoitusrahastot yllä edes osakemarkkinoiden indeksituottoon.

Ammattisijoittaja Ilkka Parviaisella riittää kuitenkin uskoa suoraan osakesijoittamiseen.

SR: Ilkka Parviainen, kertoisitko sijoittajataustastasi ja -kokemuksestasi.

Aloitin sijoitustoiminnan korkosijoituksilla 1980-luvun lopussa, silloin oli tarjolla korkeakorkoisia sijoitustilejä ja jopa 12 %:n korkotasoon yltäviä jvk-lainoja. Osakepuolelle siirryin täydellä painolla 2000 -luvun alussa lainojen maksun loputtua. Näkemyksellisesti, ehkä myös onnekkaasti tuli teknokupla kierrettyä. Olen sijoittanut joka kuukausi osakkeisiin 16 vuoden ajan.  Olen joka päivä markkinassa. En kuitenkaan treidaa, pelkästään ostan ja pidän.

Olen ollut 2000 -luvun alusta Helsingin pankki- ja finanssiekonomien johtokunnan jäsen ja johtokunnan puheenjohtajana. Tässä roolissa olen ollut vieraana Suomen kaikissa johtavissa varainhoitotaloissa ja private-pankeissa. Siinä on saanut mukavasti syvyyttä sijoittamisen maailmaan. Vuosittain järjestämme n. 10 yritysvierailua näihin.

Tein vajaan 32 vuoden uran Op-ryhmässä, josta viimeiset 20 vuotta olin luomassa ja rakentamassa ns. riskienhallinnan puolustuslinjoja. Saatan jotain ymmärtää myös oman sijoitussalkkuni riskienhallinnasta ja puolustamisesta. Olin myös optiojärjestelmän piirissä ja merkitsemällä niillä oman yrityksen Pohjolan osakkeita sai mukavaa boostia salkun kasvattamiseen.

SR: Millainen on sijoitustyylisi ja -strategiasi?

Sijoitustyyliäni voi luonnehtia kärsivälliseen omistamiseen perustuvaksi, kilpikonnamaiseksi. Ostan joka kuukausi ajallisesti hajauttaen kasvavaa osinkoa maksavia arvo- ja laatuyhtiöitä. En ole koskaan muuttanut sijoitustyyliäni- tai strategiani vaan noudatan sitä kurinalaisesti. Jänismäinen pomppiminen sijoitustyylistä toiseen tekee pahaa jälkeä sijoitussalkun tuotolle.

Eläinsadussakin kilpikonna voittaa jäniksen. Vaurastuminen ainakin alussa on hidasta puuhaa, nopeasti voi vain köyhtyä. Olen siis buffetmainen kärsivällinen omistaja eli ostan ja pidän, olen myynyt äärimmäisen harvoin mitään, lähinnä tarvitessani vähennyskelpoisia tappioita. Tänä vuonna kevensin Fortumia, koska en näe yhtiössä lähivuosina merkittävää arvonnousupotentiaalia ja yhtiön kassa pursuaa huonotuottoista käteistä eikä järkevää ostettavaa tahdo löytyä.

Taktiseen allokaatioon tai ajoittamiseen en usko ollenkaan, se mielestäni onnistuu vain ihmisiltä jotka on varustettu yliluonnollisilla kyvyillä. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Yhdistelmärahastojen surkea tuottohistoria on tästä myös oiva ja validi esimerkki.

Strateginen allokaationi on siis “all in”, 100 % osakkeissa. Markkinahälyltä suljen täysin silmäni ja korvani. Tänä vuonna nukuin levollisesti ennen brexittiä, Trumpin valintaa ja Italian kansanäänestystä.  Ja mitä tapahtui, koko talouseliitti täysin metsikössä, Krugman etunenässä ja kurssit rallasivat. Muutama ihan fiksu kollegani on istunut jo pitkään ison käteisposition kanssa romahduksia odotellen. Se on tullut tosi kalliiksi, kuten parhaiden nousupäivien menettäminen aina tulee.

SR: Miksi olet valinnut edellä mainitun sijoitusstrategian?

Arvo- ja laatuyhtiöihin painottuva ajallisen hajauttamisen strategia antaa tutkimustulosten mukaan parhaan tuoton pitkällä aikavälillä.  Ajallinen hajauttaminen tasaa riskejä. Esikuviani ovat Kim Lindström ja Mika Heikkilä. Noin kahden kuukauden välein asetan minua kiinnostavat arvoyhtiöt paremmuusjärjestykseen kolmella tunnusluvulla: p/b, p/e ja osinko %. Annan yhtiölle pisteet tunnusluvun sijaluvun mukaan, lasken pisteet yhteen ja sijoitan jatkuvasti parhaimpiin. Tietenkin teen kotiläksyt huolellisesti ja luen joka aamu OP:n ja Inderesin analyytikkojen katsaukset ja analyysit.

Strategiani on siis melko suoraviivainen ja yksinkertainen, mutta sen kurinalainen noudattaminen on jatkuvasti johtanut OMX -indeksejä parempaan lopputulemaan. Mielestäni sijoitusmenestykseen vaikuttaa eniten johdonmukaisuus, kurinalaisuus, kärsivällisyys ja hermojen hallinta, ei äly.

Arvostan siis kasvavia tilille virtaavia osinkoja jotka sijoitan aina takaisin. Pääoman vaihtelun takia en ole koskaan menettänyt yöunia. V. 2008 dramaattisen finanssikriisin aikoihinkin nukuin levollisesti.

SR: Uskot osakepoiminnan mahdollisuuksiin. Akateeminen sijoitustutkimus väittää, ettei indeksejä ja markkinoita voi voittaa. Ovatko tutkijat väärässä? Jos ovat, niin miksi?

Hauskana vastakommenttina tähän, mielestäni liiallisen älyn käyttö vaikuttaa jopa sijoitusmenestystä heikentävästi. Tästä on empiirisiä tutkimuksiakin. Kauppakorkean opiskelijat kysyvät usein professoreilta, miksi et ole rikas jos olet noin viisas? Mielestäni tämä on relevantti kysymys.  Kysymys harmittaa professoreita.

Minun näkemyksen mukaan suomalaiset finanssimarkkinat eivät aina ole täysin tehokkaat, vaan psykologia on vahvasti kuvassa mukana. Sijoittajat eivät ole tunteettomia robotteja. Tunteet vellovat pörssissä, ylilyöntejä tapahtuu ja näitä tunnekuohuja kylmäpäisesti hyödyntämällä on mahdollisuus ylituottojen saavuttamiseen. Mielestäni ajoittain markkinoilla esiintyy perusteettomia hinnoitteluvirheitä, esimerkkinä Nordea kesän brexitin aikoihin kurssin ollessa n. 7 euroa ja osinko %:n ylittäessä 7 %. Samanaikaisesti yhtiön johto viesti tavoitteesta nostaa osinkoa. Tällaisessa tilanteessa vain kaksi kehitystrendiä voi toteutua, joko osinko tippuu tai kurssi nousee. Tämä muistuttaa jopa arbitraasia. Kurssi on noussutkin yli 50 % kesän pohjista.

2009 keväällä finanssikriisin jälkimainingeissa niin ikään useat laatuyhtiöt oli lyöty kohtuuttoman alas pohjamutiin. Parhaat sijoitukseni tein tuolloin rohkeasti vastavirtaan menemällä, purkamalla rahastoja ja ostamalla Cargoteciä, Metsoa ja Nestettä. Ne ovat kaikki siitä noin nelinkertaistuneet. Ikuinen lupaus Huhtamäki laahasi pitkään alle 9:ssä eurossa mutta on siitä kärsivällisesti odottaen niin ikään nelinkertaistunut.

Jatkuva indeksin voittaminen on akateemiselle maailmalle kauhistus ja se pitäisi olla teoreettisesti mahdotonta. Oma vaatimaton empiria kuitenkin osoittaa, että ei ole. Ja jos asiaa lähestyy tilastotieteen näkökulmasta normaalijakauman kautta, mielestäni on mahdollista pysyä jakauman oikealla laidalla, jopa hännässä jos on kurinalainen strategia, osaamista ja voitontahtoa. Puolet sijoittajista voittaa markkinan, puolet häviää. Voisin hymyssä suin syödä illallisen Burton G Malkielin kanssa jonka klassikon “Random Walk Down Wall Steet” olen moneen kertaan lukenut. Malkielin mukaan jos maassa makaa 100 dollarin seteli, sen olisi joku jo poiminut, jos se olisi aito. Näitä aitoja on kuitenkin löytynyt. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että valtaosalle indeksisijoittaminen on järkevin ja varmin tapa vaurastua ja olen saanut siihen innostettua omat lapsenikin.

Kim Lindströmin empiirisen tutkimuksen mukaan (kirjassa “Onnistu osakemarkkinoilla”  v. 2011 s. 381) pelkästään noiden kolmen edellä mainitun tunnusluvun käytöllä oli mahdollista saada 4,1 %:n ylituotto 10 vuoden tarkasteluperiodilla. Eli pärjätä merkittävästi paremmin kuin se kuuluisa tikkaa heittävä apina. Arvosijoittaja ei ollenkaan usko markkinoiden jatkuvaan loogisuuteen ja johdonmukaisuuteen.

SR: Mitä omaisuuseriä ja sijoituskohteita salkustasi löytyy tällä hetkellä?

Noin 80 % on suomalaisissa arvo- ja laatuyhtiöissä ja 20 % osakerahastoissa, siinä pienenä lisämausteena Intia.  Salkun rungon muodostaa 21 yhtiötä joihin sijoitan jatkuvasti. Suurimmat painot ovat Nesteessä, Nordeassa, UPM:ssä ja Amerissa, näissä kaikissa on myös erinomainen johto. Yksikään kohde ei merkittävästi ylitä 10 %:a salkun arvosta. Osakerahaston osuutta pyrin jatkuvasti pienentämään mutta se on vaikeaa samalla realisoituvan pääomatuloveron takia. Kuluttomia indeksirahastoja ei ollut aloittaessani osakesijoittajan uraani.

Lisäksi on 100 m2 asunto Etelä-Helsingin kantakaupungissa ja kesähuvila Saimaalla, omassa 3 hehtaarin saaressa, jotka ovat arvonsa säilyttäviä varmoja kohteita mutta en laske niitä sijoituksiksi ollenkaan.

SR: Mikä on tämän hetken suosikkiosakkeesi?

Jos yksi pitää nimetä, niin olen tänä vuonna jatkuvasti ajallisesti hajauttaen lisännyt Telian omistusta. Se on hyvä osingonmaksaja, liiketoiminta on läpinäkyvää ja helposti ennakoitavaa, yhtiö tekee hyvää kassavirtaa, on käyttämieni tunnuslukujen valossa halpa ja verrokkeihinsa mm. Elisa suhteutettuna aliarvostettu. Näen siinä merkittävää arvonnousupotentiaalia kunhan pöly Euraasian suunnalla laskeutuu. Kärsivällisesti odottaen tässäkin kuten arvo-osakesijoittajan luonteeseen kuuluukin.

SR: Millainen allokaatio on nyt mielestäsi optimaalinen eli mitä omaisuuslajeja suosittelet tällä hetkellä?

Minun strateginen allokaatio on 100 % osakkeissa nyt ja niin on jatkossakin. En ollenkaan ymmärrä kulunutta hokemaa jonka mukaan osakkeissa tulisi olla 100 miinus ikä. Pääoman vaihtelu on perikunnan murheisiin kuuluva asia, pääasia että osingot kasvavat ja ne ovat mukava lisäeläketurva vanhuuden päiviin ja mahdollisiin sairauksiin. Erkki Sinkko maksoi 10 te:n leikkauksen yksityissairaalassa Orionin osingoilla. Ei vienyt kenenkään paikkaa leikkausjonossa eikä kinunnut korvauksia vakuutusyhtiöltä. Mielestäni tämä on mukava esimerkki osakesijoittamisen mielekkyydestä. Eino Jutikkalalla -normipalkalla- oli kuollessaan n. 1 Me:n vuotuiset osingot ja n. 22 M€:n osakesalkku.

SR: Miltä osakemarkkinat näyttävät mielestäsi tällä hetkellä? Esim. p/e-kertoimet ovat varsinkin Yhdysvalloissa historiallisen korkealla ja korko on nousussa.

Halpojen osakkeiden poimiminen on entistä vaikeampaa. Vaihtoehtoisia sijoituskohteita on tuottonälkäiselle kuitenkin vaikea löytää. Korkeat arvostuskertoimet ovat tässä korkoympäristössä hyväksyttäviä. Vaikea nähdä kuitenkaan vielä merkittävän kuplan muodostumista ainakaan Suomessa. Kohti karhumarkkinaa mennään, mutta se on jatkuvan netto-ostajan näkökulmasta myönteinen asia. Sijoittajat käyttäytyvät tässä epärationaalisesti iloitessaan kurssinoususta mutta kokevat jyrkät laskut traumaattisina ja pelottavina. Kun kerta kahviakin tulee jatkuvasti ostettua, on perusteltua nauttia jos Presidenttiä saa kolme pakettia kympillä. Pitkällä aikavälillä osakekurssit kohoavat kuitenkin aina uusiin korkeuksiin.

Kuoppaisemmaksi meno muuttuu ja varmasti entistä rajumpia korjausliikkeitä- jopa syöksyjä esiintyy. Tämä toisaalta korostaa valikoivan osakepoiminnan merkitystä. Aina on kuitenkin löydettävissä halpoja osakkeita ja turha jäädä niiden ostamisessa odottelemaan.

En näe mitään syytä muuttaa sijoitusstrategiaani vaan jatkan sillä kurinalaisesti tästä eteenkinpäin, toivottavasti vuosia vielä. Jossakin vaiheessa juhlat päättyvät ja musiikki loppuu, mutta aion silti jatkaa tanssimista!

Korjaus: Artikkelissa esitettiin tuottolukuja, joita ei ole voitu varmistaa. Siksi ne on poistettu. Myös otsikosta on poistettu maininta tuottokehityksestä.