Onko hyvä elämä valtion ansiota?

Facebookissa toimiva kampanja kummastuttaa ajatuspaja Liberan toiminnanjohtajaa.

Facebookissa toimii kanpanja joka kantaa nimeä  #EnOlisiTässä. Kampanjan ideana on kertoa, miten yhteiskunnan tuki on auttanut ihmisiä. Kampanjalla on myös oma blogisivusto. Blogissa ihmiset kertovat kuinka esimerkiksi yhteiskunnan maksama koulutus, lapsilisät tai opintotukijärjestelmä ovat auttaneet heitä elämässään.

Blogisivuilla kirjoittajat kuvailevat yhteiskunnaltalta saamiaan hyötyjä seuraavasti:

#EnOlisiTässä lapsilisiä, joilla oli iso merkitys neljän lapsen yksinhuoltajaperheessä lama-aikaan.

En todellakaan olisi tässä, jos koulutus ei olisi ilmaista. En olisi tässä, jos en olisi saanut opintotukea ja asumislisää. En olisi tässä, jos en olisi saanut sairaspäivärahaa. En olisi tässä, jos minulle ei olisi myönnetty KELA:n maksamaa kuntoutuspsykoterapiaa. En olisi tässä, jos meillä ei olisi verovaroin ylläpidettyä kirjastolaitosta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

#EnOlisiTässä mukavan uran tehneenä ellei turvaverkko olisi pitänyt päätä pinnalla 90-luvun lamassa, ml. kirurgia joka jenkeissä maksaa $50k

Markkinaliberalismia ajavan ajatushautomo Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen kritisoi kampanjaa voimakkaasti.

”#EnOlisiTässä-kirjoituksissa esitetyt ajatukset ovat pelottavia. Kirjoittajien mielestä kaikki hyvä ihmisten elämässä on valtion ansiota. Ilman valtiota me emme olisi mitään eikä meillä olisi mitään. Kulttuuria tai sivistystä ei ole olemassa valtiosta riippumatta. Siksi meidän kaikkien pitää tuntea syvää kiitollisuutta valtiota kohtaan. Yhteiskunta on yhtä kuin valtio”, Pursiainen kirjoittaa Liberan blogissaan.

Pursiainen kiinnittää huomioita siihen, ettei kampanjaa tunnu kiinnostavan yhteiskunnan tukien rahoitus.

”#EnOlisiTässä-kampanjan ylläpitäjiä tai tarinoiden kirjoittajia ei kuitenkaan kiinnosta lainkaan, mistä kaikki ihanat ”ilmaiset” asiat tulevat. Kirjoittajat ylistävät valtiota, joka antaa terveyspalveluita, tulonsiirtoja, uimahalleja, ilmaisia tutkintoja, lapsilisiä, tohtoriohjelmia, televisiosarjoja ja kulttuurielämyksiä.”

Kampanjan kirjoittajat tuntuvat uskovan, että kaikki hyvä heidän elämässään on hyvinvointivaltion ansiota.” Mikään ei riipu heidän omasta toiminnastaan. Markkinatalouden luomalla vauraudella ei ole mitään tekemistä heidän menestyksensä kanssa. Kaikki on julkisen avun ansiota, ilman sitä kaikki olisi ollut mahdotonta”, Pursiainen kirjoittaa.

Kampanjassa Pursiaisen korvaan särähtää korvaan valtion ja yhteiskunnan samaistaminen. ”Valtio ei ole sama asia kuin yhteiskunta. Yhteiskunta koostuu meistä ihmisistä, kaikista sen jäsenistä. Valtio tarkoittaa yhteiskunnan hallinto- ja väkivaltakoneistoa.”

Pursiaisen mielestä meidän suomalaisten on pakko ryhdistäytyä.  ”On aika liikkua aivan päinvastaiseen suuntaan kuin #EnOlisiTässä-kampanja haluaa. Meidän pitää ottaa enemmän vastuuta omasta elämästämme. Hyvinvointivaltion tehtävä on vakuuttaa elämän katastrofeja vastaan. Se tehtävä ei ole tunkeutua kaikille elämän osa-alueille.”

Tarkoitus ei ole vapauttaa meitä kokonaan vastuusta oman elämämme menestyksistä ja epäonnistumisista. ”Jos haluamme tuntea kiitollisuutta, valtio ei ole oikea kohde.”