Sijoittaminen on pitkäjänteistä toimintaa. Sijoittamisen psykologialta ei voi kuitenkaan täysin välttyä ja välillä kaikki sijoittavat tekevät virheitä. Virheistään voi kuitenkin oppia. Tosin voi käydä niinkin, että virheet toistetaan kerta toisensa perään. Tässä artikkelissa on listattu muutamia yleisesti tehtyjä virheitä.
1) Sijoituspäätöksen tekeminen nousseen kurssin perusteella
Osake, jonka kurssi on noussut indeksiä enemmän tuntuu hyvältä ostokohteelta ja rahasto, joka on tuottanut indeksiä paremmin vaikuttaa hyvältä sijoitukselta.
Osakkeiden kohdalla nopea kurssinousu kielii useimmiten arvostuksen noususta. Näin ollen se on lähinnä merkki heikentyneestä tulevaisuuden nousupotentiaalista. Lyhyen aikavälin kurssimuutokset kertovat sijoittajien käyttäytymisestä. Yrityksen laatua tulisi mitata ihan eri mittareilla, kuten tuloksen ja liikevaihdon kasvulla.
Rahastojen kohdalla taas tiedetään sijoittajien saavan rahastoa pienemmät tuotot. Sijoittajat ostavat sellaista rahastoa, joka on voittanut indeksin. Ostopäätös siis tehdään sen jälkeen, kun indeksi on voitettu. Tämän takia sijoittajien saama tosiasiallinen tuotto on keskimäärin pienempi, kuin rahaston tuotto.
2) Inflaation, verojen ja kulujen merkityksen unohtaminen
Sijoittaja keskittyy helposti nimellisiin tuottoihin reaalisten tuottojen sijaan. Sanotaan, että saisit sijoituksistasi 8 prosentin nimellisen tuoton, josta menisi kuluja 2 prosenttia. Toisaalta voisit saada 1 prosentin korkoa pankkitililtä. Oletetaan, että inflaatio on 2 prosenttia.
Jos inflaatio on 2 prosenttia, tarkoittaa rahojen pitäminen pankkitilillä ostovoiman heikentymistä.
Toisessa vaihtoehdossa kulujen jälkeen 8 prosenttiasi on kutistunut 6 prosenttiin. Verottaja vie tästä noin kolmanneksen, joten sinulle jää 4 prosenttia tuottoa. Inflaatio vie tästä sen kaksi prosenttia, joten käteesi jää vain 2 prosentin tuotto. Tämä on saman verran mitä maksoit kuluina palveluntuottajalle. Kuluilla on siis isompi merkitys, kuin mitä alkuun ajattelisi. On hyvä huomioida myös, että korkoa korolle efekti korostaa tuottoeroja entisestään.
3) Aritmeettisen keskiarvon käyttäminen
Eri sijoitusvaihtoehtoja vertaillessa tai menneitä sijoituksia arvioitaessa, sijoittajalle voi tulla eteen aritmeettisesti laskettu keskiarvo. Jos sijoitusten arvo on noussut viidessä vuodessa 50 prosenttia, voi nopeasti laskien arvioida vuosituoton olleen 50 / 5 = 10 prosenttia. Tämä voi olla myös se tapa millä strukturoitujen sijoitustuotteiden menneitä tuottoja esitellään. Tämä laskutapa ei kuitenkaan huomioi korkoa korolle efektiä. Todellinen vuosituotto on ylläolevassa esimerkissä noin 8,45 prosenttia kymmenen prosentin sijaan.
4) Korkorahastoon sijoittaminen nousevien korkojen aikana
Äkkiseltään voi tuntua hyvältä ajatukselta sijoittaa korkotuotteisiin silloin kun korot nousevat. Mitä korkeampi korko, sen parempi tuotto.
Joukkovelkakirjojen jälkimarkkinamekanismi kuitenkin aiheuttaa päinvastaisen efektin. Markkinoille tulevat uudet korkeakorkoisemmat joukkovelkakirjalainat aiheuttavat myyntipaineita vanhemmille matalakorkoisemmille joukkovelkakirjalainoille. Tämä myyntipaine laskee vanhempien joukkovelkakirjalainojen jälkimarkkinahintaa. Seurauksena on, että korkorahaston arvo laskee kun korot nousee.
5) ”Tuttuihin” yrityksiin sijoittaminen
Monet sijoitusoppaat neuvovat, että osakesijoittajan tulisi tuntea sijoitustensa yritykset läpikotaisin. Moni osakesijoittaja sijoittaakin rahansa tuttuihin kotimaisiin yrityksiin. Tässä piilee vaara.
Vaikka kaikki suomalaiset tuntevat Marimekon ja Koneen, niin kuinka moni tuntee niiden liiketoiminnallisen ympäristön tai kasvun ajurit? Ja kuinka moni on tutustunut niiden tilinpäätöksiin? Tässä siis piilee yksi vaara. Se että tuntisi yrityksen tuotteet, ei automaattisesti tarkoita sitä, että tuntisi yrityksen liiketoiminnan.
Toinen psykologinen ansakuoppa on tuotteen brändiarvo. Suomalaisista yrityksistä ja niiden brändeistä kirjoitetaan luonnollisesti paljon. Ulkomailla toimiessaan niillä ei ole tätä kotikenttäetua. Tällöin brändin kansainvälisestä arvosta voi syntyä todellisuutta positiivisempi kuva.
6) Lyhytjänteisyys
Arvioit kohdeyrityksen olevan hyvä sijoituskohde ja ostat sen osakkeita. Yrityksen liiketoiminta kehittyy hyvin, mutta lyhyellä aikajänteellä osakkeen kurssi ei nouse. Sijoituspäätös tuntuu huonolta ja myyt osakkeet. Myöhemmin osakkeen kurssikin nousee. Nyt yritys tuntuu taas hyvältä sijoituskohteelta ja ostat osakkeet takaisin – korkeampaan hintaan kuin mitä myit.
7) Sijoituksen tekemättä jättäminen
Mokia lukiessa voi syntyä kuva, että sijoittamisessa on liian paljon sudenkuoppia. Isoin virhe on kuitenkin sijoittamisen aloittamisen lykkääminen.
Inflaatio syö pankkitileillä makaavia rahoja tasaiseen tahtiin. Inflaation kavaluus piilee siinä, että se ei näy pankkitilin saldossa. Pidemmällä aikavälillä inflaatio kuitenkin tuhoaa omaisuutta merkittävästi ja osakkeet ovat paras suoja inflaatiota vastaan.
Osakkeet tarjoavat inflaatiosuojan lisäksi tuottoa. Toisin kuin vaikkapa raaka-aineet, tekevät yritykset jatkuvasti työtä. Nämä yritysten työnteon hedelmät siirtyvät pitkässä juoksussa osakkeiden hintoihin ja osinkoihin. Osakkeet tuottavat pitkällä aikavälillä muita omaisuusluokkia paremmin. Kun otetaan huomioon inflaation vaikutus sijoitusten reaalituottoon, on ero varsin merkittävä.
Oon muuten, tuota viimeistä lukuunottamatta, tehnyt aikoinaan nuo kaikki mokat. Kokemusta siis löytyy 😉 Mitenkäs muut?
Virheet ovat hyviä oppimistilanteita. On tullut jokunen tehtyä.