Voisiko eri maiden parhaita vuodenaikoja ja hienoimpia puolia sovitella natsaamaan omiin elinolosuhteisiin? Entä miten järjestyy talouspuoli ja kuinka saada muutos käyntiin? No siitä lisää tässä artikkelissa.
Kun lomamatka ei enää riitä
Parin viikon reissut tyydyttävät hetkellisesti reissaajan maailmannälkää, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Toki sekin on jo hienoa, että pääsee esimerkiksi kerran vuodessa reissuun, mutta siinä vaiheessa kun reissaamisesta alkaa muodostua isompi osa elämäntapaa ja sydän halajaa jatkuvasti maailmalle, kaikki muuttuu.
“Toisia koteja” ja sielunmaisemia alkaa löytyä maailmalta ja mielen päällä pyöriä ajatus, entäpä jos voisinkin elää ainakin osan vuodesta siellä, missä koen syvää onnellisuutta, rentoutta ja iloa nauttien toisenlaisista olosuhteista, elämäntyylistä ja kulttuurista kuin mihin olen kotona tottunut.
Yksi ihastuu Thaimaahan, toinen Islantiin, kolmas Espanjaan, kuka mihinkin. Missä sen tietyn kotoisuuden ja hyvänolontunteen on kokenut parhaimpana ja puitteet oleskelulle miellyttävimpänä. Joillekin yhdessä paikassa oleskelua innostavampi mahdollisuus saattaa olla matkustelu ja reissaaminen uusissa kiehtovissa kohteissa, ehkä lopulta jonnekin pidemmäksi aikaa asettuen.
Se, että reissun päällä oleminen ja maailmalla asuminen tuntuu hyvältä ja tavoiteltavalta, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uusissa ympäristössä tai maissa olisi mitään ongelmia tai kielteisiä puolia. Tottakai on, mutta niidenkin erilaisuus tuo kuitenkin myös rikkauden tuntua elämään. Opimme myös katsomaan asioita vähän laajemmassa perspektiivissä ja arvostamaan samalla asioita, jotka ovat hyvin. Eikä se ole kotimaan petturuutta, jos haluaa osan elämästään viettää muussa ympäristössä, ollen siellä onnellinen.
Muutoksen tekemisen kynnykset ja haasteet
Vaikka maailma kutsuisi yhä voimakkaammin, olemme luoneet elämäämme kotipuolessa kuitenkin kuin vaivihkaa niin paljon sitoumuksia, vastuita ja velvoitteita, että elämän monipuolistaminen ulkomailla asumisella tai reissaavalla elämäntyylillä voi tuntua äkkiä ajateltuna kovin hankalalta toteuttaa.
Olemme kiinni rutiineissa ja kaavamaisessa elämässämme ja koemme, etteivät taloudelliset rahkeemmekaan riitä mitenkään tällaisen muutoksen toteutukseen. On hankittuna velkaa ja säästöjenkin määrä voisi olla isompi.
Itsensä irtiriuhtaiseminen näistä olosuhteiden (ja usein mielen) “kahleista” saattaa vähän kirpaista, mutta se on välttämätöntä, jos haluaa päästä etenemään kohti oman elämänsä unelmia ja uusia elämänvaiheita. Innostumalla omasta unelmastaan ja elämästään sekä orientoitumalla tavoitteellisesti pikemmin kuin olemassaolevaan tyytyen, on mahdollista alkaa edetä kohti päämäärää, joka ehkä nyt vielä tuntuu etäiseltä.
Onneksi myös muiden ihmisten rohkaisevat esimerkit lisääntyvät kaiken aikaa ja madaltavat osaltaan kynnystä omaan päätöksentekoon. Mediasta saa yhä useammin lukea pariskunnista, perheistä ja sinkuista, jotka ovat hyvin tavallisista lähtökohdista pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteneet rakentamaan elämää muualle, joko kokonaan tai osa-aikaisesti. Miksipä et siis halutessasi sinäkin?
Asenteen voima
Miten moni silti ajatteleekaan, että ulkomailla mukavissa kohteissa voivat osa- tai kokovuotisesti asustella ja oleskella vain ne onnekkaat, joiden firmoilla sattuu olemaan haarakonttorit jossain eksoottisessa paikassa tai ne joilta löytyy puoli miljoonaa ylimääräistä takataskusta. Hyvähän niiden on, mutta kun itseltä puuttuu rahaa, tarvittavaa osaamista tai sellaisia suhteita, joiden avulla voi lunastaa paikkansa paratiisissa.
Tällaisiin olosuhdeseikkoihin vetoavat ihmiset eivät useinkaan edes ala tehdä mitään asioiden muuttamiseksi ja todennäköisesti jäävät nykytilanteeseensa voivottelemaan. Jos mikään omassa ajattelussa ei muutu tai mitään ei aleta tehdä toisin, niin mikäänhän omissa olosuhteissakaan ei muutu. Se on melko varmaa se.
Mutta sitten on niitä, jotka ottavat vastuun tilanteestaan (oli se mikä hyvänsä) ja etenkin sen muuttamisesta parempaan. He kysyvät itseltään, miten saisin lisää rahaa, miten kasvatettua osaamistani, miten loisin uusia suhteita tai mitä se oma muutoksen starttaaminen sitten todellisuudessa edellyttääkään. Keinoja kyllä riittää, kun vain lähtee ratkaisuhakuisesti niitä etsimään ja on valmis tekemään töitä tavoitteen eteen. Jokainen meistä voi valita kumpaan edellisistä ryhmistä kuuluu.
Työ- ja toimeentuloratkaisut?
Miten sitten yhdistää työkuviot maailmalla oleskeluun, jos sitä oman työnantajan haarakonttoria ei löydy sieltä palmusaarelta? Tapoja toimeentulon järjestämiseen on monia. Ajattelen niin, että ensin määritellään se tavoite mitä halutaan ja sitten mietitään keinot, joilla tavoitteeseen voidaan päästä.
Jos esim. haluat viettää vuosittain synkimmät talvikuukaudet etelän lämmössä, aletaan miettiä keinoja siihen, miten siis voit olla 3-4 kuukautta vuodesta talvehtimassa Etelä-Euroopassa, Aasiassa, Väli-Amerikassa…
Jos olet työsuhteessa niin tuohon tavoitteeseen parhaiten vastaa ns. minieläkemalli ( Tim Ferriss), jossa vuotuisesti muutamaksi kuukaudeksi jäädään pois töistä, jotta voidaan tehdä jotain itselle tärkeää, tarpeellista ja mieluista, jotain mitä ehkä tavallisesti siirretään vapaampiin eläkevuosiin, kuten matkustelu ja lämpimässä talvehtiminen.
Tällainen vuotuinen sapatti / palkattoman vapaan jakso ei tietenkään ole itsestäänselvyys tai helppo nakki joka alalla tai työpaikassa. Se on kuitenkin yksi vaihtoehto, jota kannattaa selvittää, jos kaipaa väliaikaista irtiottoa työelämästä, eikä siis halua esim. irtisanoutua. Jos tällainen ratkaisu työpaikalla onnistuu, on se taloudellisesti vielä suhteellisen helpohko toteuttaa, isompaan irtiottoon tai irtisanoutumiseen nähden.
Neljän kuukauden minieläke voisi koostua kolmen kuukauden palkattomasta jaksosta ja kuukauden vuosilomista. Elämiskuluihin jossain aurinkoisemmassa ympäristössä tulisi budjetoida / säästää ainakin 4000 – 5000 euroa + kuukauden vuosilomapalkka. Ehkä työnantajan kanssa voi sopia osittaisesta etätyöstä, jolloin teet “pakolliset työt” etänä, vaikkapa 10 h/vko. Saatu palkkasumma vähentää jo merkittävästi etukäteen säästettävää pottia.
Tällaista minieläkettä varten säästettävän summan pystyy jo monessa tapauksessa hankkimaan kokoon vuoden aikana. Ei siis sittenkään niin mahdotonta? Jos tämän voisi toteuttaa joka vuosi, elämänlaatu kohoaisi varmasti merkittävästi ja työelämässä saattaisi jaksaa sinne oikeaan eläkeikään asti.
Muita mahdollisuuksia toteuttaa vähintään osavuotista asumista ja oleskelua ulkomailla ovat läppäriyrittäjän / diginomadin elämäntyylit, jolloin voi asua vaikka puolet vuodesta maailmalla ja puolet kotimaassa. Läppäri kulkee repussa ja töitä voi tehdä kaikkialta missä vain on kohtuullinen verkkoyhteys.
Tai sitten voi työskennellä tai yrittää kausiluonteisesti urakoiden joko kotimaassa tai ulkomailla, ottaen osan vuodesta rennommin elellen juuri siellä, missä itse haluaa. Edullisemmat elinkustannukset monissa maissa houkuttelevat, lämpimän ilmaston ja viihtyisän ympäristön rinnalla. Ei siis ihme, että moni meistä on lähtenyt luomaan elämäntapaa, jossa on vapaus liikkua ja valita kulloinenkin asuin- ja oleskeluympäristö.
Totaalisempaa irtiottoa etsivät myyvät asunnon, omaisuuden sekä irtisanoutuvat töistään Suomessa uudenlaisen elämäntyylin toivossa. Realisoidun varallisuuden turvin voidaan etsiä mieluisaa asuinpaikkaa ja rakentaa vaikkapa liiketoimintaa sitten sinne mihin päättää asettua elämään. Näistä lähtökohdista on aika monta suomalaisvetoista ravintolaa, baaria, majataloa, sukelluskoulua tai muuta yritystoimintaa laitettu maailmalle pystyyn.
Taloudellisia valmisteluja ja varmisteluja
Kun siis halutaan alkaa rakentaa elämäntyyliä, jossa voidaan viettää osa vuodesta ulkomailla, pitää miettiä toimeentulomalli, haluttu elämäntyyli, irtioton aste, kuukausi- ja vuosibudjetti sekä tarvittava pohjakassa muutoksen starttaamiseen.
Taloudellinen valmistautuminen kannattaa tietenkin aloittaa hyvissä ajoin, jos elämä maailmalla kiehtoo. Säästäminen, sijoittaminen ja omaisuuden myyminen ovat perinteisiä tapoja valmistautua irtiottoihin maailmalle lähtemiseksi.
Epävarmuus taloudesta pidättelee mielestäni turhaan monia tekemästä haluamiaan peliliikkeitä ja toteuttamasta unelmiaan elämästä jossain muualla. Jäädään liikaa laskemaan elämäntyylivaihdosten vaikutuksia eläkekertymiin tai takerrutaan epäolennaisuuksiin tai worst case scenaarioihin.
Ei tiedetä kallistutaanko lopulta elämän elämisen vai loputtoman varmistelun ja riskien kaihtamisen -linjaan, jolloin äkkiä käykin niin, että elämä jää siinä varmistellessa elämättä. Ja se taitaa olla riskeistä suurin. Se todellinen worst case scenario.
Taloudelliseen epävarmuuteen yksi hyvä lääke on, jos pystyy osan säästöistä sitomaan sijoitusomaisuuteen, joka jää kasvamaan korkoa ja turvaamaan tulevaa ja siten tuottaa myös mielenrauhaa. Sijoitusasunnoista ja / tai osakkeiden osingoista voi saada lisäksi lähes passiivista kassavirtaa muita tuloja täydentämään. Moni maailmalle lähtijä pyrkiikin hankkimaan jotain tällaista omaisuutta. Niin olen tehnyt itsekin.
Muut säästöt ja omaisuus sitten mahdollisimman likvideiksi varoiksi uuden elämäntyylin pohjakassaksi. Muista, että kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla aivan valmiiksi ja loppuun asti mietittyä, tiedettyä ja taloudellisesti varmistettua. Päätä jokin taso mikä riittää.
Talousvalmistelujen ja irtiottokassan rakentamisen kulmakivet:
- minimoi kulutuksesi
- kasvata tienestejä
- realisoi varallisuutta (myy pois kaikki, jota ilman voit elää)
- maksimoi säästäminen
- aloita sijoittaminen
-> tee näitä kaikkia samanaikaisesti, saat nopeimmat tulokset
Tavoitteen saavuttaminen on sitä helpompaa, mitä tärkeämpi tavoite sinulle on. Näin säästäminenkin näyttäytyy unelman mahdollistamisena eikä ikävänä nautinnoista luopumisena.
