Passiivisessa lähestymistavassa sijoitetaan esimerkiksi yleisindeksin mukaisiin osakkeisiin sen ihmeemmin arvailematta, mitkä osakkeet saattaisivat tuottaa paremmin. Edellisessä lähestymistavassa keskimääräiset vuotuiset kokonaiskulut ovat tyypillisesti noin kahden prosentin luokkaa, jälkimmäisessä muutaman kymmenyksen – jopa nolla. Kumpi vaihtoehdoista sitten tuottaa paremmin?
Aktivisen ja passiivisen otteen eduista ja haitoista on kirjoiteltu monet palstat – myös tällä Nordnetblogissa*. Tutkimusten valossa keskimäärin noin kolme neljäsosaa aktiivisesti hoidetuista rahastoista jäävät vertailuindekseilleen, suunnilleen synnyttämiensä kokonaiskulujen verran (esimerkki 1, esimerkki 2, esimerkki 3). Mitä korkeammat kulut, sitä enemmän rahasto jää jälkeen. Aktiivinen ote kannattaa suhteellisesti parhaiten epätäydellisillä ja/tai kehittyvillä markkinoilla. Silloinkin vertailusta merkittävästi poiketen, mutta vähäisellä kaupankäynnillä ja matalilla kuluilla.
Aktiiviseen varainhoitoon vannovat toteavat tähän, että maailmasta löytyy aktiivisesti hoidettuja rahastoja jotka ovat lyöneet vertailuindeksit tullen mennen. Tämä pitää paikkansa. Sellaisia tapauksia on olemassa, mutta niitä ei ole montaa ja paremmuus on lähes poikkeuksetta jälkikäteen todettu. Jotta olisit päässyt nauttimaan kyseisen rahaston menestyksestä, sinun olisi pitänyt osata löytää se tuhansien rahastojen joukosta kymmeniä vuosia sitten (tai sitten ylivoimaisuuden pitäisi kestää tarpeeksi pitkään, mihin vain Warren Buffet on pystynyt 52 vuoden mittaisella näytöllään). Mistä pääsemmekin asian ytimeen.
Minimoimalla sijoitukseni kulut tiedän jo tänään, että kymmenien vuosien kuluttua säästöni ovat tuottaneet paremmin kuin kolme neljäsosaa aktiivisesti hoidetuista rahastoista. Kynnys sijoittaa aktiivisesti hoidettuun rahastoon, joka saattaa lyödä markkinoiden keskimääräisen tuoton, mutta 75 prosentin todennäköisyydellä ei sitä tee, on siksi korkea. Kymmenien vuosien kuluttua on meinaan kohtalaisen ikävä havahtua huomaamaan, että valitsit väärän rahaston. Uutta tilaisuutta kun ei ole.
Siksi minä valitsen kulujen varman minimoinnin, epätodennäköisen paremman tuoton sijaan.
