Suomen Pankin analyysi osoittaa, kuinka karusti Suomi on menettänyt viime vuosina kilpailukykyään verrattuna muuhun euroalueeseen.
Suomen Pankin tuoreen analyysin mukaan työkustannusten nousu jatkui maassamme finanssikriisin puhjettua selvästi muuta euroaluetta nopeampana vuoteen 2012 asti ja on sen jälkeen jatkunut suunnilleen samatahtisena.
Pelkkä työkustannusten seuraaminen ei kuitenkaan anna riittävää kuvaa kustannuskilpailukyvyn kehityksestä, sillä se ei huomioi tuottavuuden kehitystä, eli mitä tehdyllä työllä saadaan aikaan. Jos tuottavuuden kasvu on voimakasta, niin palkatkin voivat nousta nopeasti, Suomen Pankki muistuttaa.
Tästä syystä kustannuskilpailukykyä kuvataan yleisimmin yksikkötyökustannuksiin perustuvien mittarien avulla. Lisäksi on huomioitava vaihtosuhteen vaikutus. Vientihintojen ja tuontihintojen suhde on kehittynyt viime vuosikymmeninä poikkeuksellisen epäedullisesti ja pienentänyt ulkomaankaupasta saatua reaalituloa, Suomen pankki huomauttaa.
Koko talouden vaihtosuhdekorjatuilla yksikkötyökustannuksilla mitattuna Suomen kilpailukyky pysyi 2000-luvulla finanssikriisin kynnykselle asti muuhun euroalueeseen nähden muuttumattomana, Suomen Pankki toteaa. Keskimääräistä nopeampaa työkustannusten nousua vastasi keskimääräistä nopeampi tuottavuuden paraneminen. Tuottavuuden kasvu oli Nokian ja koko sähkö- ja elektroniikkateollisuuden poikkeuksellisen hyvän kehityksen vuoksi niin voimakasta, ja se kompensoi myös jo vuosituhannen vaihteen tienoilla alkanutta vaihtosuhteen heikkenemistä.
Finanssikriisin puhkeamisen jälkeen, eli vuonna 2008, alkoivat kuitenkin ongelmat.
”Finanssikriisiä seuranneessa taantumassa Suomen kustannuskilpailukyky heikkeni, eikä tällöin menetettyä kilpailukykyä ole toistaiseksi vielä vaihtosuhdekorjattujen yksikkötyökustannustenkaan valossa pystytty kuromaan umpeen”, SP toteaa.
Alla oleva kuvaaja osoittaa karulla tavalla, kuinka nopeasti Suomi menetti kilpailukykyään vuosina 2008 – 2012.
Kuten edellä todettiin, kilpailukyky muodostuu kolmesta tekijästä: työkustannuksista, tuottavuuden kehityksestä ja vaihtosuhteesta. Finanssikriisin jälkeen palkkojen ja tuottavuuden kehitys erkaantui toisistaan. Kun palkat jatkoivat kasvuaan, mutta tuottavuus romahti.
Tällä on ollut tietenkin ikävät seuraukset työllisyystilanteeseen.
”Jos reaalipalkkojen nousu on tuottavuuden kasvua nopeampaa, niin talousteorian mukaan työllisyys heikkenee, sillä sen kysyntä laskee. Tämän yhteyden vuoksi kustannuskilpailukyvyllä on merkitystä myös koko talouden työllisyydelle, vaikka siihen vaikuttavat toki monet muutkin asiat”, SP toteaa.
Suomen Pankin analyysi osoittaa varsin selkeästi Suomen vaikean yhtälön.
Koska vaihtosuhteeseen ei enää voida devalvoinneilla tai valuutan kellutuksella vaikuttaa, olisi kilpailukykymenetys kurottava umpeen muilla keinoin. Tuottavuutta voitaisiin parantaa erilaisin rakenneuudistuksin, mutta tällaisten uudistusten vaikutus ei synny lyhyellä aikavälillä.
Poliittisten päättäjien työkalupakista jäljelle jää vain yksi työväline: palkkamaltti.
Juuri tästä syystä kilpailukykysopimus ja siihen liittyvät maltilliset palkkaratkaisut ovat viennistä riippuvaiselle Suomelle enemmän kuin tarpeellisia myös tulevina vuosina.
