Suora osakesijoittaja voi tehdä enemmän tai vähemmän töitä osakevalintansa eteen. Toiset valitsevat yksittäisiä osakkeita ilman sen tarkempaa strategiaa.
Ehkäpä sinä kuulut ryhmään, joka valitsee osakkeensa perustellun strategian pohjalta. Ehkäpä olet jopa valinnut itsellesi ”smart beta”-pohjaisen ETF-tuotteen. Säännönmukainen valintaperuste takaa alhaiset kulut ja historiallisen ylituoton. Olet siis tehnyt kaiken oikein, ja silti tulee takkiin. Mitä voisi tehdä toisin?
Rob Arnott, Noah Beck ja Vitali Kalesnik ovat tutkineet eri sijoitustyylien ennustevoimaa Research Affiliatesin artikkelissaan. Heidän avainlöydöksensä on, että suhteelliset arvostustasot määrittävät faktorisijoittamisen tuottoja.
Faktorisijoittaminen tarkoittaa sitä, että osakkeet valitaan tietyn ominaisuuden mukaan. Näitä ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi alhainen volatiliteetti, alhainen osakkeen hinta tai korkea osinkotuotto. Faktori ei siis ole ihan sama kuin osakestrategia, mutta puhtaasti sääntöihin perustuvat faktorit mahdollistavat objektiivisen vertailun.
Tehty koe
Research Affiliatesin artikkelissa on käytetty vuosien 1967-1990 dataa osakkeiden valintaperusteena. Valittujen osakkeiden menestymistä on sitten arvioitu valintaperiodin jälkeisenä aikana vuosina 1991-2011. Artikkelissa on verrattu erilaisia tapoja valita faktoreita menneessä tapahtuneen menestyksen perusteella.
Kontrolliryhmässä mennyttä kehitystä ei käytetä tulevien tuottojen arvioimiseen.
Ensimmäisessä ryhmässä faktorit valitaan viimeisen viiden vuoden menestyksen pohjalta. Valitaan sellainen strategia, joka on toiminut viimeisen viiden vuoden aikana hyvin. Tuloksena on, että tämä ryhmä toimii tulevaisuudessa huonosti. Ne strategiat, jotka ovat tuottaneet menneen viiden vuoden aikana hyvin, tuottavat seuraavan ajan aikana huonosti.
Toisessa ryhmässä valintaperusteena on pidemmän ajan historiallinen ylituotto. Valitaan siis sellaisia strategioita, jotka ovat toimineet kymmenien vuosien ajan hyvin. Tulos on edellistä parempi, mutta edelleen aikaisemmin menestynyt strategia johtaakin alituottoon.
Muissa ryhmissä valitaan edullisesti hinnoiteltuja faktoreita. Käytännössä valitaan siis lähihistoriassa huonosti tuottaneita strategioita. Näin valitut strategiat johtivat ylituottoon.
Huomioi osakkeiden valuaatio
Arvostustasoilla on merkitystä omaisuusluokasta riippumatta. Oli kyseessä sitten suorat osakkeet, joukkovelkakirjalainat, alueelliset tekijät tai sijoitusstrategia. Sen takia sijoittamisen tulisi lähteä kysymyksestä onko hinta oikea. Kirjoittajien mukaan kysymys on relevantti kaikilla aikaväleillä ja kaikilla vaihtoehtoisilla arvostuksen mittareilla mitattuna.
Sanotaan, että historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta. Arnott, Back ja Kalesnik ovat saaneet tuloksia joiden mukaan faktorien historiallisen tuoton avulla voidaan kyllä ennustaa tulevaa. Korrelaatio on siis olemassa, mutta se on negatiivinen.
Faktorin viimeisen viiden vuoden tuotto korreloi negatiivisesti faktorin seuraavan viiden vuoden tuottoon. Sijoittajan tulisi kirjoittajien mukaan siis käyttää sellaista osakkeenvalintaperustetta, joka ei ole viime aikoina toiminut.
Arnott, Back ja Kalesnik vertaavat faktoreiden tilannetta osakkeiden hinnoitteluun. Voimakkaasti noussut osake ei ole hyvä sijoitus, koska arvonnousu on nostanut osakkeen arvostustasoa. Vastaavasti hyvin tuottanut faktori tarkoittaa kirjoittajien mukaan nousseita arvostustasoja.
Lisäksi kirjoittavat tuovat esiin niin sanotun tailwind-efektin. Ilmiö johtuu siitä, että sijoittavat uskovat hyvin tuottaneen osakevalintastrategian tuottavan hyvin myös tulevaisuudessa. Mennyt kurssinousu saa siis sijoittajat helposti ostolaidalle ja tällöin arvostustasot nousevat entisestään. Viime aikoina hyvin tuottanutta strategiaa ei kirjoittajien mukaan tulisi kuitenkaan jatkaa, vaan käsitellä sitä ennemminkin myyntisignaalina.
Painota alisuoriutuneita faktoreita
Sen sijaan sijoittajan pitäisi ostaa alisuoriutuneita faktoreita. Alisuoriutuneiden faktoreiden perusteella valitut osakkeet ovat arvostukseltaan alhaisia.
Valitsemalla viimeisen viiden vuoden aikana huonosti tuottaneita faktoreita, sijoittaja tulee ostaneeksi edullisesti arvostettuja osakkeita. Näissä on nousuvaraa.
Kulujen merkitys
Arnott, Beck ja Kalesnik painottavat artikkelissaan kulujen merkitystä. He huomauttavat, että faktorisijoittamisen laskennalliset tuotot perustuvat paperisalkkuihin.
Kysymys siis kuuluu miten toteutettava sijoitussäännöstö olisi tuottanut menneisyydessä. Näissä simulaatiolaskelmissa jätetään yleisesti palkkiot ja kaupankäyntikustannukset huomioimatta. Kustannuksista johtuen sijoittajan saama todellinen tuotto on siis simuloitua tuottoa alhaisempi.
Mitkä strategiat tulevat toimimaan tulevaisuudessa?
Arnott, Back ja Kalesnik listaavat arvostukseen perustuen tulevaisuuden toimivat ja toimimattomat strategiat.
Todennäköisesti toimimattomia ovat alhaisen betan strategia, pienten yritysten strategia ja alhaisen volatiliteetin strategia.
Sen sijaan kirjoittajat odottavat ylituottoa, jos osakkeet valitaan momentumin tai korkeiden osinkojen perusteella. Myös osakkeiden valinta alhaisiin arvostuksen tunnuslukuihin tai laatu-faktoriin perustaen on kirjoittajien mukaan nyt hyvä sijoitus.
Vaikka pienten yritysten ei odotetakaan yksinään johtavan ylituottoon, pidetään sellaista strategiaa perusteltuna, jossa pienet yritykset yhdistyvät laatuun, momentumiin, arvoon ja alhaiseen volatiliteettiin.
