Kasvua edistävä yritysveropolitiikka vaatii myös pitkäjänteistä pääomatuloverotuksen uudistamista. esittää EVA analyysissään.
EVA:n mukaan nykyiset kansainvälisesti verrattain korkeat 20, 30 ja 34 prosentin pääomatuloverokannat voitaisiin kääntää laskuun, jos veropohjaa laajennettaisiin.
”Silloin pääomatuloverotuksella saataisiin lisäverotuottoja, jotka eivät haittaisi yritysten kilpailukykyä tai talouskasvua. Kehittämisen varaa on etenkin osinkoverotuksen veropohjassa. Luovutusvoitot taas ovat jo kireästi verotettuja, ja niiden veropohjakin on jo tiivis”, EVA toteaa.
Nykyjärjestelmässä suhteellisen pieni osa osakeyhtiöiden maksamista osingoista on veronalaista pääomatuloa. Evan mukaan tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että niin sanottujen institutionaalisten sijoittajien saamat osingot on vapautettu osinkoverotuksesta. Institutionaalisiin sijoittajiin kuuluvat sijoitusrahastot, vakuutusyhtiöt ja yleishyödylliset yhteisöt, kuten ammattiyhdistykset ja säätiöt.
”Institutionaalisten sijoittajien saamat osingot olisi perusteltua tuoda verotuksen kohteeksi ainakin silloin, kun kyse on pörssilistattujen yhtiöiden jakamista osingoista. Veron suuruudessa tulisi huomioida Suomen verosopimuksista aiheutuvat velvoitteet ja se, että kannustimet veron välttämiseksi eivät olisi suuret”, EVA toteaa.
Institutionaalisten sijoittajien saamille pörssiosingoille voitaisiin asettaa esimerkiksi suhteellisen matala, noin 5 prosentin suuruinen lähdevero. Esimerkiksi 5 miljardin euron osingoista 22 verotuotto olisi 250 miljoonaa euroa, EVA laskee.
Tuotto olisi EVA:n merkittävä, sillä 1 prosenttiyksikön muutos pääomaverotuloverokannassa merkitsee staattisesti laskien noin 80 miljoonaa euroa. ”Näin laajemmalla osinkoverotuksella voitaisiin rahoittaa esimerkiksi 3 prosenttiyksikön alennus pääomatuloverokantoihin.”
