Sijoitustyylejä ja -strategioita löytyy joka lähtöön. Sijoituskirjoja ja rahoitustutkimuksia lukemalla sijoittaja kohtaa runsaudenpulan.
Kaiken tyyppisille strategioille tuntuu löytyvän hyvät perusteet. Jotkut luottavat alhaisen arvostuskertoimen osakkeisiin, toiset luottavat pienyhtiöihin. Osa sijoittajista on ottanut optiot ja warrantit haltuun, osa uskoo tuntevansa yritysjohdon muita sijoittajia paremmin. Sijoitussivustojen keskustelupalstatkin tarjoavat joidenkin mielestä hyödyllistä tietoa, jota markkinoilla ei ole vielä hinnoiteltu.
Keskeisin eri sijoitustyylien erottava tekijä on suhtautuminen akateemiseen sijoitustutkimukseen. Lukematon määrä alan tutkimuksia väittää markkinoiden voittamisen olevan mahdotonta – tai ainakin se on mahdotonta ilman markkinaa suurempaa riskinottoa.
Toisella puolella ovat ne sijoittajat, jotka sanovat piutpaut akateemikoiden teoretisoinneille ja luottavat vakaasti kovan jalkatyön voimaan. Nämä sijoittajat uskovat, että markkinat voidaan voittaa perusteellisella analyysillä, fundamenttien hyödyntämisellä ja markkinatunnelmia seuraamalla.
Listasin tähän joitakin tunnistettavia sijoitustyylejä.
Holdaaja
Holdaaja hyödyntää Osta ja pidä -strategiaa. Hän uskoo että turha kaupankäynti tuo mukanaan enemmän kuluja ja virheitä kuin lisätuottoja. Holdaaja miettii kahteen kertaan ennen kuin tekee seuraavia siirtoja.
Treidaaja
Treidaaja on holdaajan vastakohta ja akateemisen sijoitustutkijan hämmästelyn aihe. Treidaaja käy kauppaa – ja tekee sitä ahkerasti. Sijoitustutkijoiden teesien vastaisesti treidaaja ei usko tehokkaisiin markkinoihin; markkinat eivät hinnoittele hänen mielestään kaikkea käytettävissä olevaa tietoa, vaan jopa sijoituskohteiden historiatiedon hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuksia ylituottoihin.
Arvosijoittaja
Arvosijoittaja uskoo halpoihin osakkeisiin – tai täsmällisemmin ilmaistuna luottaa aliarvostettuihin sijoituskohteisiin. Arvosijoittajalla alhaisen P/E-kertoimen osakkeet ovat lähtökohtaisesti harkitsemisen arvoisia sijoituskohteita.
Arvosijoittaja uskoo myös markkinoiden anomalioiden olemassaoloon. Hänen mielestään aliarvostetut tai analyytikoiden hylkimät pienet yhtiöt tarjoavat mahdollisuuden ylituottoihin.
Warren Buffett -sijoittaja
Sijoituskirjailija Mika Hyttisen mukaan maailman kuuluisimman sijoittajan sijoitustyyli on bisnessijoittamista. Warren Buffett tekee perusteellisen analyysin sijoituskohteestaan, ja analyysi on perusteellisempi kuin arvosijoittajan tekemä analyysi. Tämän sijoitustyylin sijoittaja ei seuraa vain tilinpäätöksiä tai tunnuslukuja. Hän pyrkii tuntemaan yritysjohdon, sen strategian, tuotteiden ja palveluiden todellisen potentiaalin, kilpailijat ja niin edelleen.
Enkelisijoittaja
Enkelisijoittaja on usein kaiken nähnyt konkari tai start up -maailman sarjayrittäjä. Enkelisijoittaja sijoittaa listaamattomiin yhtiöihin. Kuten Warren Buffett -sijoittaja, hän perehtyy potentiaalisiin sijotusikohteisiin perusteellisesti. Sadasta kohteesta vain muutama yritys saa häneltä rahoitusta. Perusteellisen analyysin lisäksi enkelisijoittaja myös vaikuttaa yrityksen toimintaan esimerkiksi hallituksen jäsenenä.
Enkelisijoittaja on generalisti, jolle osakkeen arvonmääritys on vain yksi pieni osanen hänen kokonaisymmärryksessään. Hän tuntee kasvustrategiat, oikeat ihmiset, henkilöstöpolitiikan, yritysjärjestelyt, teknologian, kilpailijat ja paljon muuta.
Kasvusijoittaja
Toisin kuin arvosijoittaja, kasvusijoittaja uskoo arvostuskertoimiltaan halpojen kohteiden olevan halpoja syystäkin. Konkurssiriski uhkaa alhaisen P/E-kertoimen osakkeita. Sen sijaan kasvusijoittaja uskoo, että markkinoilta löytyy aina Facebookin, Netfixin tai Koneen kaltaisia ylivertaisia yrityksiä, jotka asiakkaiden rakastamilla tuotteillaan, palveluillaan tai skaalaeduillaan tarjoavat hulppeita tuottomahdollisuuksia. Kasvusijoittaja näkee markkinoilla voittaja vie kaiken -ilmiön, jossa markkinajohtaja valtaa markkinat vähitellen kilpailijoiltaan. Kuinka upea sijoitus Google olisikaan ollut 10 vuotta sitten.
Indeksisijoittaja
Indeksisijoittaja on markkinoita kohtaan nöyrä. Hän kavahtaa kahta asiaa: kuluja ja sijoituskohteiden poimintaa. Hän ei usko anomalioihin, markkinoiden tehottomuuksiin tai ylipäätänsä mihinkään, jonka avulla markkinat voitaisiin voittaa. Toisin kuin usein ajatellaan, indeksisijoittajakin voi olla riskipelaaja. Markkinoilta löytyy joka lähtöön indeksirahastoja ja indeksiosuusrahastoja joilla voin ottaa kovaakin riskiä.
Indeksisijoittajan mielestä aktiiviset rahastot ovat turhakkeita. Hyväpalkkaiset salkunhoitajat ja analyytikot vain hukkaavat hänen varojaan. Aktiivisella salkunhoidolla ei markkinoita voida voittaa muuta kuin tuurilla.
Pienet yhtiöt tai arvoyhtiöt eivät indeksisijoittajaa houkuttele. Hänen mielestään markkinoilla ei ole anomalioita joita voisi hyödyntää. Pienten yhtiöiden houkuttelevan alhainen hinta on vain korvaus suuremmasta riskistä.
Rahastosijoittaja
Rahastosijoittaja ei välitä, tai ei tiedä rahastojen kuluista. Hän on sijoitusmaailman tavis, sillä luultavasti suurin osa suomalaisista sijoittajista on rahastosijoittajia. Nämä henkilöt eivät useinkaan ole kovin vihkiytyneitä sijoittamiselle. Heidän kuukausipalkastaan lähtee automaattisesti pikkusumma osake- tai yhdistelmärahastoon.
Makrosijoittaja
En tiedä onko kukaan tällaista käsitettä koskaan käyttänyt. Silti uskon että markkinoilla on tämän tyylilajin sijoittajia. Makrosijoittaja seuraa aktiivisesti korkojen, valuuttakurssien, ostovoimapariteettien, vaihtotaseiden ja valtiovelkojen monimutkaista kudelmaa. Makrosijoittaja uskoo löytävänsä mielenkiintoisia markkinoita (ei niinkään sijoituskohteita) makromittareita seuraamalla.
Puuttuiko listasta mielestäsi jokin keskeinen sijoitustyyli? Kerro ja kommentoi.
Hieman virheellinen mielestäni tuo Buffetin tyylin kuvaus. Totta on, että Buffetin analyysi on todella kattava ja syvällinen. Aivan kuten hänen oppi-isänsä Benjamin Grahamin. Graham taas tunnetaan arvosijoittamisen isänä ja äitinä, eli siinä mielessä ristiriidassa tuo näkemys.
Tarkoitatko siis että Buffett on arvosijoittaja?
Mielestäni rahastosijoittaja kohta on kirjoitettu hieman vähättelevästi. Myös rahastot ovat tietyissä tilanteissa oiva (ja joskus jopa edullinen) vaihto. Piensijoittajan on helppo tehdä pieniä eripituisia sijoituksia rahastoihin, kun esimerkiksi Nordnetissä ei tarvitse maksaa kaupankäyntipalkkiota. Näissäkin voi valikoida hoitokulujen mukaan halvempia kohteita. Esimerkiksi 2% vuosikulut eivät ole kovin suuret suhteessa siihen, että ostat vuodeksi 500 eurolla osaketta ja myyt sen vuoden päätteeksi. Nordnetin korkeimmilla palkkioilla tällainen kauppa kustantaa 2x15e eli peräti 6% sijoituksen arvosta. Rahastot kuitenkin sopivat useimmiten parhaiten varmasti juuri sijoittajille joilla on vähän pääomaa, eikä välttämättä aikaa tai osaamista Buffetmaiseen analyysiin.
Toinen oiva esimerkki siitä miten osaava sijoittaja voi hyödyntää rahastoja on opiskelija, jolla on jo jonkin verran pääomaa. Sijoittamalla rahastoon, joka ei maksa osinkoja suoraan rahana, voi opiskelija siirtää pitkäaikaisessa sijoituksessa ”siirtää” veron maksua valmistumisen jälkeiseen aikaan ja siten saada enemmän palkkaa menettämättä opintotukia.
Hyvää pohdintaa. Ehkä määrittelin rahastosijoittajan hieman löysästi. Rahastosijoittajalla tarkoitin siis sijoittajaa, joka sijoittaa perinteisiin sijoitusrahastoihin – eli siis aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin. Halusin tehdä tämän määrittelyn erotuksena indeksisijoittajasta, joka sijoittaa myös rahastoihin, mutta passiivisiin sellaisiin.
Mielestäni aktiivisiin rahastoihin sijoittaminen on harvoin järkevä vaihtoehto, jos tarjolla on saman markkinan ETF tai indeksirahasto. Myös indeksisijoituksista löytyy ns. kasvurahastoja, jotka eivät jaa tuottoja osinkoina, eli niissä on ihan sama verohyöty kuin aktiivisesti hoidettujen kasvurahastojenkin tapauksessa.