Kannustinloukulle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Yhteiskunnallisessa keskustelussa sitä käytetään kuitenkin tuiki tiheään. Yleensä tällöin kannustinloukulla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön on vaikea lisätä käytettävissä olevia tulojaan lisäämällä työtekoa tai muuta tulonhankintaa. Esimerkiksi siis bruttotulojen nousu ei nosta käytettävissä olevia tuloja.
Kannustinloukkuihin on monia syitä. Yleisimpiä syitä ovat valtion tuloverotuksen progressiivisuus, eli se että tuloveroprosentti on sitä korkeampi mitä korkeammat ovat henkilön bruttotulot.
Kannustinloukkuja aiheuttavat myös työttömyysturva sekä tarveharkintainen sosiaaliturva. Työttömän ei kannata ottaa vastaan mitä tahansa työtä, koska työstä saatava nettopalkka saattaa olla alhaisempi kuin peruspäiväraha ja ansiosidonnainen yhteensä.
Valtion taloudellinen tutkimuslaitos VATT julkaisi kuvaajan, joka osoittaa selkeästi että asumistuki ja toimeentulotuki, jotka ovat tarveharkintaisia tukia, voivat johtaa yllättävän pahaan kannustinloukkuun.
Heikki Viitamäki: #Kannustinloukut haluttu purkaa yli 20 vuotta, mutta mitään ei ole tapahtunut. (kuvio: ESS) https://t.co/PPTFqMXAlY (€) pic.twitter.com/1w0qEJde7g
— VATT (@vatt_tutkimus) 10. huhtikuuta 2017
VATT:n esimerkissä on vuokralla asuva pienen lapsen yksinhuoltaja, joka saa työmarkkinatukea.
Kuvaaja osoittaa selvästi että yksinhuoltajan bruttopalkan noustessa 800 eurosta noin 2400 euroon kuussa, käytettävissä olevat tulot eivät nouse juuri lainkaan. Bruttotulojen kolminkertaistuminen ei näy yksinhuoltajan arjessa lainkaan.
Vasta bruttotulojen noustessa lähemmäs 3000 euroa, alkaa bruttotulojen nousu näkyä käytettävissä olevissa tuloissa.
Kuvaajan osoittaa tässä tapauksessa kannustinloukun johtuvan asumistuesta ja toimeentulotuesta, jotka ovat tulosidonnaisia tukia. Sen sijaan elatustuki ja lapsilisät eivät riipu tuloista. Myös ansiotulojen marginaaliverotus luo kannustinloukkua.
Kannustinloukkuja on yritetty purkaa.
Vuoden 2014 alusta on ollut mahdollista ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että työttömyysturva kärsii. Myös parhaillaan kokeiltavalla perustulolla on tarkoitus loiventaa kannustinloukkuja, koska työnteko ei söisi perustuloa.
Asiantuntija Maarit Ahomäki Hämeen TE-toimistosta kertoo Etelä-Suomen Sanomille, että työn vastaanottamisen kannattavuus nousee keskusteluissa asiakkaiden kanssa usein esiin. Jos henkilö kieltäytyy ottamasta työtä vastaan, hän joutuu antamaan selvityksen ratkaisustaan. TE-toimisto punnitsee, ovatko esitetyt perustelut riittäviä kieltäytymiselle.
”On paljon hyväksyttäviä syitä, mutta jos niitä ei ole, niin karenssi (so. työttömyysetuuden menetys määrärajaksi) on mahdollinen.”
Yksi esitetty keino kannustinloukkujen purkamiseksi on osallistava sosiaaliturva, jota Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorin Heikki Hiilamon vetämä työryhmä ehdottaa. Siinä pitkäaikaistyöttömät osallistuisivat esimerkiksi järjestöjen palvelutehtäviin tai erilaisiin muihin auttamistehtäviin ja saisivat töistään osallistamistuloa. Työstä kieltäytyminen vähentäisi maksettua korvausta.
Kansalle on talouseliitti jakanut viisautta kannattavuuden vaikutuksesta yritystoimintaan, ja etenkin wannabeet toistelevat hanakasti lausetta ”Yritystoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä”.
Ei tietenkään ole, muttei ole työn tekeminenkään, vaikka talouseliitti perseennnuolijoineen niin haluaakin.
Kun kannattavuuden käsitettä on iskostettu kansan mieliin, niin ottavathan he laskimen käteen ja toteavat, ettei kannata lähteä sadan kilometrin päähän työhön, josta saa kolmekymmentä euroa bruttona. Onko tämä muka väärin?
Jos on, voidaan unohtaa tuo yllämainittu kannattavuus muidenkin osalta, ja wannabeet lakkaavat länkyttämästä asiasta, sopiiko?
Kun elämme maailmassa, jossa ei enää koskaan tule olemaan kaikille työtä, on järjetöntä kiusata ihmisiä siksi, että heillä on käynyt huono tuuri – työttömyydellähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin on työnsä hoitanut ja kuinka tuottava on ollut. Jos olisi, suuri osa hyvistä veljistä saisi välittömästi kenkää suojatyöpaikoistaan, joista osa vieläpä on perustettu vain työllistämään veljeskuntaa ja sen siskoja.
Minua vain mietityttää tämä. Miten ihmeessä me aiomme hoitaa tulevan kestävyysvajeen, kun huoltosuhde heikkenee? Suomessa on kokoajan pienempi osa työikäisestä väestöstä töissä.
Rajat kiinni
Näin juuri!
Yrittäjää ja hänen työntekijäänsä voidaan verrata autiolle saarelle haaksirikkoutuneisiin kalastajaan ja kokkiin. Saarella ei kasva mitään, joten kumppanukset eivät saa syödäkseen muuta kuin kalaa. Verkko heillä on ja jonkinlainen venekin sekä tulentekovälineet.
Oletetaan, että kokki ei osaa kalastaa eikä kalastaja kokata. Jos kalastaja kuolee, kokkikin kuolee, koska ruuansaanti loppuu. Jos taas kokki kuolee, kalastaja joutuu syömään kalansa raakana.
Niinpä – jotta tarina jatkuisi – kokki ottaa ja kuolee. Kalastaja alkaa syödä irvistellen raakaa kalaa, mutta selviää niukinnaukin hengissä ja hyvin nopeasti tottuukin alkeelliseen sushi-dieettiinsä.
Muutaman kuukauden kuluttua hän jopa huomaa, että voi pitää joka toisen työpäivän vapaata, koska kalaa tarvitaan enää puolet entisestä. Kun sitten saarelle haaksirikkoutuu yksi mies lisää, kalastaja kyllä herrasmiehenä tarjoaa tälle sushi-aamiaisen ja opettaa kalastamisen alkeet, mutta kehottaa myös siirtymään saaren toiselle puolelle omaa kalabisnestä harjoittamaan.
Mikä sitten estää tosielämän ”kokkia” em tilanteessa opettelemasta ”kalastamaan”. Miksei työtön duunari ala yrittäjäksi? Tuollakin saarella se kalastaja pakon edessä alkoi itse tehdä kaikki firmansa hommat, joten missä mättää kun levyseppähitsaajalta ei yritysbyrokratia ota sujuakseen? Motivaatiokin voi olla hakusessa, jos naapurissa on ilmainen sushi-ravintola(verovaroin maksettu sossula)
Jatketaan ontuvaa analogiaa: Kaverinsa menettänyt kokki alkaisi tietenkin tuossa tilanteessa käyttää kalastajan venettä ja verkkoja. Koska hän kuitenkin kalastajana on täysi amatööri, vehkeet uppo-outoja ja merikin arvaamaton, hän luultavasti hukkuisi jo ensireissullaan tai jäisi ainakin ilman saalista, kunnes eräänä aamuna ei enää jaksaisi työntää paattia vesille.
Markkinatalous on kuin meri, joka sanelee elämisen ehdot. Jos keli on kehno(taloudessa on taantuma) ja kalastamaan ei pääse, asiasta ei auta valittaa kenellekään. Ei ole olemassa merten sosiaalitoimistoa, josta voisi käydä hakemassa ilmaiset lohifileet kun niitä ei tavanomaisin keinoin ole saatavissa tai kun muuten vaan ei innosta lähteä aamuyöstä merelle epävarman saaliin perään.
Kalafirman työntekijälle ei tässä analogiassa tulisi edes mieleen vaatia kalastajan päätä vadille, kun tällä ei ole varaa maksaa palkkaa olosuhteiden vuoksi tekemättä jääneestä työstä. Ilmaiseen hyvään tottuneelle sosiaalidemokratian kasvatille tämäkin asia näyttäytyy kuitenkin toisin.
Jos unohdetaan ne julkishallinnon sadattuhannet turhakevirat, duunarilla on töitä vain, jos ensin on yrittäjä, joka hänelle töitä tarjoaa. Tälle prioriteetille, tai sanotaan nyt sitten vaikka ”yrittäjien diktatuurille”, ei mahda mitään itse Jumalakaan, koska vaihtoehtoinen diktatuuri tuli jo kokeiltua katastrofaalisin seurauksin.
Jos tämä elinkeinorakenteen hierarkia on ”kalafirman” duunarille ongelma, mikään ei estä häntä alkamasta itse yrittäjäksi. Se, että hän ei ole ymmärtänyt opetella kalastamaan, ei tunne kalamarkkinoita eikä ole pistänyt rahaa sivuun puoli miljoonaa maksavaa kalastusalusta varten, ei ole toisten yrittäjien eikä edes järjestelmän vika vaan puhtaasti hänen omansa. Lisäksi eteen tulee vaikea eettis-aatteellinen ongelma, kun tuore yrittäjä huomaa joutuvansa palkkaamaan entisiä duunarikollegojaan, jotka luonnollisesti alkavat syyttää häntä riistäjien leiriin siirtymisestä.
Jussi, tässä ajatus mietittäväksi: toisin kuin ajattelisi, ei työpaikkoja ole ylhäältä annettu vakiomäärä vaan pitkällä aikavälillä työn tarjonta synnyttää töitä.
Sinänsä tekemättömiä töitä on vaikka kuinka paljon. Se kuinka paljon työtä syntyy riippuu siitä kuinka kannattavaa työntekijän palkkaaminen on ja kuinka kannattavaa on ottaa työtä vastaan.
Jos siivoojan saa kotiinsa hintaan 10€/tunti palkataan siivoojia enemmän kuin jos hinta on 50€ /tunti. Kalliimpaan hintaan useampi hoitaa homman itse. Tuskin kaikille palkkatöitä löytyy, mutta niitä voi syntyä enemmän tai vähemmän riippuen siitä miten toimitaan.