Pörssinoteerattu rahasto, joka on sidottu osakeindeksiin, tuo sijoittajille monia etuja kuten alhaiset kulut ja hyvän tuoton.
Passiivisien sijoitustuotteiden voittokulku pitäisi siis olla piensijoittajalle pelkästään hyvä uutinen. Minimoimalla kulut sijoittaja saa itselleen suuremman osan osakkeiden tuomista tuotoista. Passivisten tuotteiden suosion myötä sijoittajien pitäisikin olla entistä paremmassa asemassa.
Mark Hulbert kirjoittaa kuitenkin, että sijoittajat eivät ole yhtään sen paremmassa asemassa, vaikka passiiviset sijoitustuotteet ovat kasvaneet räjähdysmaisesti kahden viime vuosikymmenen aikana.
Itse asiassa, sijoittajat olisivat pärjänneet paremmin, jos pörssinoteerattuja rahastoja (engl. exchange-traded fund, ETF) ei olisi tuotu markkinoille alkuunkaan. Huomioiden passivisten indeksiosuusrahastojen valtava kasvu, laaja suosio ja kiistaton helppous, tämä on hurja väite.
Passiivisten sijoitustuotteiden markkina on kasvanut hurjasti vuodesta 1993, kun ensimmäinen pörssinoteerattu rahasto tuli Yhdysvaltojen markkinoille. Pörssinoteerattuja rahastoja on nyt globaalisti yli 6600 ja niihin on sidottu varallisuutta 3,5 biljoonan dollarin edestä.
Pörssinoteerattuun rahastoon, eli ETF-rahastoon, sijoittava sijoittaja pärjää keskimääräistä huonommin
Akateemisen tutkimuksen mukaan sijoittajat, jotka sijoittavat passiivisiin pörssinoteeratuihin rahastoihin pärjääjät kuitenkin keskimääräistä huonommin niihin sijoittajiin verrattuna, jotka ovat välttäneet passiivisiin pörssinoteerattuihin rahastoihin sijoittamisen.
Tutkijat analysoivat 8000 sijoittajan saamia tuottoja viiden vuoden ajalta.
Tutkijoiden mukaan keskivertainen sijoittajan saama tuotto lähti laskuun pörssinoteerattuun rahastoon sijoittamisen myötä ja, että tämä arvonlasku johtui nimen omaan pörssinoteeratuista rahastoista.
Jos kerran pörssinoteeratut rahastot tuovat aktiivisia rahastoja paremman tuoton, niin miten ihmeessä pörssinoteerattuihin rahastoihin sijoittaminen voisi laskea sijoittajien saamia tuottoja?
Tutkimuksen mukaan syynä on pörssinoteerattujen rahastojen kaupankäynnin helppous. Syynä alhaisempaan tuottoon on sijoittajien varallisuutta tuhoava käyttäytyminen. Pörssinoteerattujen rahastojen kanssa on aiempaa helpompaa yrittää ajoittaa markkinoita, sekä sijoittaa kapeisiin teollisuudenaloihin.
Sijoittajat pärjäisivät siis oikein hyvin, jos he sijoittaisivat laaja-alaisesti passiiviseen indeksiin ja pysyisivät tässä sijoituksesssaan. Käytännössä ETF:ät eivät kuitenkaan tuo ylituottoa, koska sijoittajat eivät todellisuudessa malta sijoittaa aidon passiivisesti, vaan sijoittavat aktiivisesti passiivisia tuotteita käyttäen. Passiivisia tuotteiden aktiivinen käyttö taas johtaa tutkimuksen mukaan alituottoon.
Todellisuudessa pörssinoteerattujen rahastojen vahvuus onkin ironisesti osoittautunut olevan niiden heikkous. Ennen passiivisia rahastoja, olivat perinteiset aktiiviset osakerahastot ainoa tapa sijoittaa helposti ja hajautetusti osakkeisiin. Aktiivisten rahastojen kaupankäynti oli kuitenkin rajoitettua ja merkintä-ja lunastuspalkkiot nostivat kynnystä aktiivisen kaupankäyntiin rahastojen välillä.
Yksi ETF-tuotteiden etu on mahdollisuus käydä jatkuvasti kauppaa osakkeiden tavoin. Tämä etu on siis se, joka johtaa alituottoon.
Onko passiivinen pörssinoteerattu rahasto huono vaihtoehto?
Voidaanko tästä kaikesta tehdä sellainen johtopäätös, että passiivinen indeksiin sijoittaminen olisi huono vaihtoehto?
Ei voida, passiivinen, hajautettu sijoittaminen on edelleen paras vaihtoehto suurimmalle osalle sijoittajista.
Data viittaa kuitenkin siihen, että passiiviset tuotteet eivät vielä tee sijoittamisesta tarpeeksi passiivista.
Vika ei ole siinä, että sijoittajat ostaisivat ”vääriä”-ETF:iä, vaan että niitä ostetaan väärään aikaan. Älä siis pyri ajoittamaan markkinoita markkinoita, vaan omaksu ”osta ja pidä”-strategia. Se on yksityissijoittajan tuottojen kannalta tärkeämpää kuin ”oikean” ETF:n löytäminen.
