Media lyö nyt rumpua indeksisijoittamisen ylivertaisuudesta. Tuntuu ettei millään muulla aiheella läpi pääsekään.
Ja tottahan se onkin. Aikaisemmin olisi Suomessakin indeksisijoittamisen järkevyyteen pitänyt herätä. Kärsivällinen sijoittaminen kuluttomiin indeksirahastoihin kuukausittain ajallisesti hajauttaen ja suunnitelmassa pysyen on ehdottoman järkevä ja varmin tapa vaurastua. Korkoa korolle -ilmiö toimii parhaiten, osingot lisätään pääomaan ilman verojen maksua ja riskien hajauttaminen tapahtuu automaattisesti.
Ja useat empiiriset tutkimukset osoittavat vääjäämättömästi, että valtaosa aktiivisesti hoidetuista rahastoista häviää vertailuindeksilleen kaupankäyntikulujen ja hoitopalkkioiden vuoksi. Mitä pidempi aikaväli, sen suuremmaksi käy indeksirahastojen ylivoimaisuus.
Akateeminen maailma ja rahoitustutkimus ei osakepoiminnan mahdollisuuksiin usko vaan jankkaa markkinoiden tehokkuudesta. Tämän ilmentymänä ja kantaisänä Princetonin rahoituksen professori Burton G. Malkiel joka kirjassaan A Random Walk Down Wall Street vannoo indeksisijoittamisen erinomaisuuteen. Tuttuna vertauksena se maasta löytyvä 100 dollarin seteli jota ei kannata poimia, koska se ei ole aito. Jos olisi, sen olisi joku jo poiminut.
Tässä indeksisijoittamisen hypetyksessä on kuitenkin unohtunut, että yksityissijoittajalla on etulyöntiasema. Yksityissijoittaja ei ole tilivelvollinen muulle kuin itselleen ja hereillä oleva yksityissijoittaja voi aika ajoin hyödyntää markkinoilla ilmeneviä hinnoitteluvääristymiä, jopa hinnoitteluvirheitä, tunnekuohuja ja ylilyöntejä jotka indeksirahastoissa eivät realisoidu. Aktiivisesti hoidetuista rahastoista puhumattakaan. Tämä edellyttää tosin rohkeutta mennä vastavirtaan, hyvää hermojen hallintaa ja kurinalaisen strategian noudattamista vaikka se lyhyellä aikavälillä saattaisi hölmöltä näyttääkin.
Viimeisen vuoden aikana on markkinoilla avautunut useita tilaisuuksia aktiiviseen osakepoimintaan joita rohkeasti hyödyntämällä on ollut mahdollisuus merkittävien ylituottojen saavuttamiseen ja salkun kokonaisarvon kasvattamiseen indeksejä nopeammin.
Muutama esimerkki tässä.
Kesällä brexitin aikoihin Nordea oli lyöty käsittämättömän alas Etelä-Euroopan pankkien vaikeuksien takia. Nordea on tehokas, hyvin johdettu ja hyvin riskien hallinnassa onnistunut pankki mutta vedettiin samasta viemäristä alas näiden muiden pankkijättien mukana. Kurssin painuessa noin seitsemään euroon osinkotuotto kohosi yli 7 %:n johdon samanaikaisesti viestiessä tavoitteesta kasvattaa osinkoa. Tällöinhän kurssi voi vain nousta ja se on siitä kohonnutkin osingon kanssa yli 74 %.
Keväällä 2016 Konecranesia lyötiin tarpeettoman kovaa Terex -fuusion tilapäisesti vaarantuessa kiinalaisen jättiostajan tullessa kuvaan mukaan kilpailevan ostotarjouksen kanssa. Rohkealla riskin sietämisellä ja uskomalla Terex kaupan toteutumiseen tuolloin ostettujen osakkeiden arvo on kohonnut 118 %.
Cargotec on erinomainen yhtiö jolla on erinomainen strategia, erinomainen johto ja pyrkimys maailman johtavaksi lastinkäsittelijäksi. Maailmanlaajuinen megatrendi tukee yhtiön liiketoimintaa. Q3 tulos oli lievä pettymys odotuksiin nähden mutta kurssissa ylilyönti ja 14 % päiväniiaus. Laatuyhtiö jossa ei mitään perusteita pysyvämpään epäilyyn liiketoimintastrategian toteutuksen onnistumisessa. Markkinat ylireagoivat. Rohkea yhtiöön uskova hyödynsi tuon perusteettoman pudotuksen. Kurssi noussut tuosta 59 %. Ja kansan suosikkiosake
Nokia, jota en ole koskaan omistanut ennen viime vuoden loppua periaatteella ”hieno yhtiö, mutta kaamea omistaa” Neljän euron kurssi on Nokian historiassa matala, liiketoiminta on nyt vakaalla pohjalla, 1,2 mrd euron synergiahyödyt ovat saavutettavissa ja osinko on kasvu-uralla. Myös arvostuskertoimien kautta tarkasteltuna Nokian omistamista voi järkevänä pitää. Kurssi noussut joulukuun alusta 39 %.
Nämä vaan muutamina esimerkkeinä, joita hereillä oleva yksityissijoittaja pääsee hyödyntämään mutta jotka jäävät indeksisijoittajalta kotiin saamatta. Toki indeksin kautta mutta pienemmällä painolla. Pienemmistä yhtiöistä löytyy mahdollisuuksia vielä suurempiin unelmavoittoihin kuten Inderesin mallisalkku ja hienot esimerkit osoittavat. Se vaatii tosin vieläkin parempia hermoja, kärsivällisyyttä ja riskinsietokykyä. Ja perusteellista omien kotiläksyjen tekemistä. Urheilutermein se on aktiivista hyökkäämistä mikä sopii paremmin nuorelle sijoittajalle. Iän karttuessa ja salkun koon kasvaessa pelin luonne kuitenkin on syytä kääntää hyökkäämisestä salkun arvon säilyttämiseen ja puolustamiseen.
Eikä unohtaa sovi indeksisijoittaminen vs. aktiivinen osakepoiminta -keskustelussa sijoittamisen psykologista puolta. Osakepoimijalle tilille kilahtavat osingot tuovat mielihyvän tunteen palkan omaisesti. Osingot ovat sijoittajan palkka. Ilman kassavirtaa sijoittaminen on tylsää eikä indeksisijoittaminen tarjoa älyllistä haastetta.
Konkreettisena etuna myös mahdollisuus päästä yhtiökokouksiin ja sijoittajatilaisuuksiin, tapaamaan muita sijoittajia, keskustelemaan toimivan johdon kanssa ja nauttimaan -tosin entistä niukemmaksi käyvistä pöydän antimista.
Mutta kuten edellä totesin, valtaosalle säästäjistä indeksien kautta vaurastuminen on se järkevin tapa, jo riskien hallinnankin näkökulmasta. Kannattaa ottaa aika puolelle ja aloittaa heti. Tosin tylsää kuin maalin kuivumisen katselu. Sitähän se järkevä vaurastuminen kyllä pitäisikin olla. Mutta jos on osaamista, voitontahtoa ja hyvät hermot, yksityissijoittaja voi kyllä indeksit ja tikkaa heittävät apinat voittaa. Yksityissijoittajalla on etulyöntiasema. Ja mieluumminhan sitä itse aktiivisesti maalaa ja katselee omien käsiensä tuloksia kuin pelkästään katselee maalin kuivumista.
