Rahastosäästäminen on monelle hyvä valinta. Aloittelija tekee kuitenkin tyypillisesti nämä seitsemän virhettä.
Rahastosäästäminen tuo ajallisen hajautuksen, kun sama summa laitetaan sivuun joka kuukausi. Osakkeet ovat myös kautta aikojen olleet kaikista tuottavin omaisuusluokka. Sijoittamalla rahastoon sinun ei tarvitse ottaa selvää yksittäisten yritysten strategioista ja kilpailueduista vaan pääset todella helpolla.
Ehkäpä oma pankkisi on suositellut sinulle rahastosäästämistä? Ehdottanut, että laittaisit osan ylijäävistä tuloista rahastoihin joka kuukausi.
Rahastosijoittaminen voi siis olla sinulle hyvä vaihtoehto.
Aloittelija tekee kuitenkin tyypillisesti alla olevat virheet sijoittaessaan rahastoihin. Kannattaa siis käydä lista läpi ennen lopullisen päätöksen tekemistä.
1) Rahastosäästäminen tehdään menneisiin tuottoihin perustuen
Rahastotutkimusyhtiö Morningstarin mukaan sijoittajat saavat keskimäärin alhaisempaa tuottoa, kuin mitä rahastot tuottavat.
Rahastoon sijoitetataan tyypillisesti vasta siinä vaiheessa, kun rahaston arvo on jo noussut. Rahastoesitteen ”historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta” unohdetaan helposti ja sijoitetaan nimenomaan niihin rahastoihin jotka ovat nousseet eniten.
Käytännössä arvonnousu tarkoittaa valitettavan usein sitä, että rahaston parhain tuottopotentiaali on jo hyödynnetty ja siksi eniten noussut rahasto on harvoin se paras vaihtoehto.
2) Rahastosäästäminen tehdään aktiivisiin rahastoihin kartoittamatta passiivisia vaihtoehtoja
Sijoitusneuvojat tarjoavat mielellään aktiivisesti hoidettuja sijoitusrahastoja. Näitä höystetään esitteillä, joista näkee miten rahasto on lyönyt indeksinsä.
Sinulle näytetään kuitenkin valikoidusti ne rahastot, jotka ovat lyöneet indeksinsä. Niitä rahastoja, jotka ovat pärjänneet indeksiään huonommin ei luonnollisestikaan aseteta nähtäviksesi.
Aloittelija ei välttämättä tiedä, että hyvinkin suuri osa aktiivisesti hoidetuista rahastoista häviää indeksilleen ja ostaa aktiivisen rahaston passiiviseen vaihtoehtoon tutustumatta.
Kokenutkin sijoittaja voi päätyä aktiiviseen rahastoon, vaikkapa sen takia että uskoo passiivisten rahastojen suuren osuuden tekevän osakepoiminnasta jälleen kannattavaa. On kuitenkin eri asia tehdä tietoon kuin tietämättömyyteen perustuva päätös.
3) Rahastosäästämisen kuluja ei huomioida
Aloitteleva sijoittaja sijoittaa rahastoon kuluja sen enempää huomioimatta.
Aktiivinen rahasto sisältää korkeammat kulut kuin passiivinen rahasto. Pitkässä juoksussa näillä kuluilla on iso merkitys. Kulut kannattaa selvittää kunnolla. Kuluihin sisältyy myös piilokuluja, kuten kaupankäyntikulut. Lisäksi kulut ovat eri rahastoissa eri suuruisia.
4) Rahastosäästäminen tehdään liian aktiivisesti
Aloitteleva sijoittaja voi innostua erilaisista rahastoista. On teknologiaan, ympäristöarvoihin tai erilaisiin strategioihin sijoittavia rahastoja. Tällöin aloitteleva sijoittaja innostuu käymään aktiivista kauppaa rahastoillaan. Myydään yhtä ja ostetaan toista.
Aktiivisuus voi olla hauskaa, mutta tuotoissa se näkyy lähinnä korkeampina kustannuksina.
5) Rahastosäästäminen tehdään korkorahastoihin nousevien korkojen aikana
Nyt ollaan tilanteessa, jossa korot todennäköisesti nousevat lähivuosina. Aloitteleva sijoittaja pyrkii hyödyntämään tätä tilannetta sijoittamalla rahojaan korkorahastoihin. Logiikka on selvä: mitä korkeampi korko, sen parempi tuotto.
Korkorahaston arvo perustuu kuitenkin korkorahaston omistamien joukkolainojen jälkimarkkina-arvoon. Suurin osa korkorahaston omistamista joukkolainoista on vanhoja lainoja, joista saadaan tällä hetkellä alhaista korkoa.
Kun korko nousee pysyy vanhojen joukkolainojen korko samana, mutta uusien joukkolainojen tarjoama korkotuotto nousee. Silloin vanhoja matalakorkoisia joukkolainoja myydään jälkimarkkinoilla, jotta niistä saaduilla rahoilla voitaisiin ostaa uudempia korkeamman koron joukkolainoja.
Myynnin seurauksena vanhojen joukkolainojen jälkimarkkina-arvo laskee ja tätä myötä laskee myös korkorahaston arvo. Seuraus on tämä: kun korot nousevat, laskee korkorahaston arvo. Älä siis osta korkorahastoja nousevien korkojen aikana.
6) Rahastosäästäiminen tehdään yhdistelmärahastoihin niiden kulurakennetta huomioimatta
Aloitteleva rahastosäästäjä ostaa rahastojen rahastoa asiaa sen enempää miettimättä. Tyypillinen rahastojen rahasto on vaikkapa yhdistelmärahasto, joka sijoittaa osan varoista osakerahastoon ja toisen osan korkorahastoon.
Aloitteleva sijoittaja, joka ei kysy tarkkojen kulujen perään saa kuulla emorahaston merkintäkuluista, lunastuskuluista ja hallinnointikuluista ja tyytyy tähän.
Se mikä jää huomioimatta on, että myös alla olevilla rahastoilla on omat hallinnolliset kulunsa. Näin ollen aloitteva rahastosäästäjä päätyy maksamaan tuplakuluja.
7) Rahastosäästäminen tehdään piiloindeksöityyn rahastoon
Aloitteleva sijoittaja voi olla tietoinen passiivisten rahastojen alhaisemmista kuluista, mutta haluaa kuitenkin sijoittaa aktiiviseen rahastoon, koska uskoo että indeksi on voitettavissa ja koska passiivinen sijoittaminen on tylsää.
Niinpä hän ostaa aktiivisen rahaston, mutta unohtaa huomioida piiloindeksöinnin mahdollisuuden. Niinpä aloittelija päätyy maksamaan passiivisesta tuotteesta aktiivisen tuotteen hinnan.
Piiloindeksöintiä voidaan mitata tunnusluvulla nimeltään ”active share”, ja tämän tunnusluvun tulisi olla reilusti yli kuudenkymmenen.
Sijoittajan kannattaa siis kysyä sen perään kuinka paljon rahasto todellisuudessa eroaa alla olevasta indeksistä.
Kokonaisvaikutelma sekava. Teit niin taikka näin, aina väärinpäin.
Pätäkkää tilillä, nyt ei virheiden luettelosta päästy ojasta allikkoon.