Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa ja Hiilamon kirjoittamassa raportissa hän esittää 15 keinoa tuloerojen keventämiseksi.
Hiilamon mukaan verotus on tehokkain tapa puuttua tuloeroihin ja hän listaa viisi kohtaa, joissa veroja voisi nostaa. Hiilamo muuttaisi useita tasaveroja progressiivisiksi.
Professori esittää esimerkiksi tuloverotuksen progression nostamista. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että ylemmissä veroluokissa olisi varaa maltillisesti nostaa veroja ja alemmissa laskea niitä. Lisäksi hän haluaisi korottaa perintöverotusta.
Kiinteistövero pitäisi raportin mukaan muuttaa progressiiviseksi, ja pääomatulojen verotusta olisi Hiilamon mukaan syytä kiristää ja saattaa lähemmäksi ansiotulojen verotusta. Lisäksi hän ehdottaa lapsilisien muuttamista verollisiksi.
Hiilamon ehdotukset ovat suoraan sanoen hämmentäviä.
Suomessa on yksi maailman korkeimmista kokonaisveroasteista. Veroasteella tarkoitetaan julkisen sektorin keräämien pakollisten verojen ja veronluonteisten maksujen vuosikertymää suhteessa saman ajanjakson bruttokansantuotteeseen. Veronmaksajain keskusliiton mukaan Suomen kokonaisveroaste oli vuonna 2015 OECD-maiden neljänneksi korkein.
Hiilamo siis olisi valmis nostamaan Suomen kokonaisveroastetta entisestään. Lisäksi hän nostaisi jo ennestään korkeaa tuloverotuksen progressiota. Esimerkiksi 40 000 euroa vuodessa ansaitseva palkansaaja maksaa jo nyt lisätuloista lähes 50 prosenttia veroja.
On tietenkin ymmärrettävää, että Hiilamo on huolissaan vähäosaisten asemasta maassamme. Keinot tuntuvat vain perin omituisilta. Sen sijaan että Hiilamo haluaisi kasvattaa sitä lehmää, joka lypsää kansalaisille maitoa, hän haluaa – ei nyt ihan tappaa – mutta nälkiinnyttää lypsävän lehmän.
Professori ei ehdotuksissaan tunnu nimittäin lainkaan piittaavan sellaisesta asiasta kuin kannustavuus.
Kannustavuus on sitä, että kansalaisille on taloudellisesti kannattavaa kouluttautua, perustaa yrityksiä, tehdä ylitöitä, sijoittaa kasvuyrityksiin, ottaa työttömänä vastaan töitä ja niin edelleen. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja ennen kaikkea uutterista, eteenpäin pyrkivistä ja neuvokkaista kansalaisista. Vaikka moni on ahkera ilman vastiketta, on raha silti hyvä konsultti. Pinnistely pitää olla taloudellisesti kannattavaa.
Tuloverotuksen progression nosto, pääomatulojen verotuksen kiristäminen ja lapsilisien verottaminen ovat kaikki omiaan vähentämään taloudellisia kannustimia.
Tuntuu myös siltä, ettei professori Hiilamo ole kuullut – tai ei ole välittänyt – Suomea uhkaavasta kestävyysvajeesta.
Kestävyysvaje kuvaa julkisen talouden velkaantumista julkisten menojen kasvaessa väestön ikääntymisen takia. Suurten ikäluokkien ikääntyminen on Suomessa johtanut tilanteeseen, jossa työikäinen väestö ei pysty verotuloillaan kattamaan kasvavaa hoivan tarvetta.
Hallitus on päättänyt neljän miljardin euron säästötoimista, mutta niiden jälkeenkin julkisen talouden kestävyysvaje on 2,5–3 prosenttia bruttokansantuotteesta, arvioi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.
Kestävyysvajeen juurisyy tulevina vuosina on väestön ikääntyminen ja siitä johtuva työssäkäyvän väestönosan suhteellinen pienentyminen.
Ongelman ratkaisemisessa keskeisessä roolissa on työllisyysasteen nostaminen ja Vihriälän mukaan hallituksen tavoittelema 72 prosentin työllisyysaste on ehdoton minimi, jos kestävyysvaje halutaan kuroa umpeen ilman uusia säästöjä tai veronkorotuksia.
On vaikea nähdä, että lypsävän lehmän kuihduttaminen edistäisi työllisyysasteen nousua. Sitä paitsi: mikään ei niin varmasti vähennä köyhyyttä ja eriarvoisuutta kuin työttömyyden vähentyminen.
