Ilmoitus ohjaa uudelle sivulle, jossa henkilöä pyydetään vastaamaan muutamaan kysymykseen. Parhaiten vastannut voittaa iPhonen. Kysymykset ovat helppoja ja oikein vastaamalla henkilölle tarjotaan iPhonen tilausta yhdellä eurolla.
Tässä vaiheessa henkilöä pyydetään ilmoittamaan luottokorttitiedot. Pienellä fontilla lukee kuitenkin todelliset sopimusehdot ja palvelutilaus. Tilauksen perusteella kuluttajaa aletaan veloittaa luottokortilla.
”Eurolla ei saa kalliita älypuhelimia”
Kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen varoitti tällaisista harhaanjohtavista tilausansoista yli vuosi sitten.
”Kuluttaja antaa luottokorttitietonsa alun perin euron maksua varten, mutta seuraavat veloitukset tapahtuvat vaivihkaa suoraan luottotililtä ja niihin havahdutaan vasta pitkän ajan päästä. Kyse on tilausansasta”, Hentunen varoittaa blogissaan.
Epäiltyjen maksuvälinepetosten määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Keskusrikospoliisi kertoi Ilta-Sanomille, että vuonna 2014 ilmoituksia kirjattiin poliisille noin 8000 kappaletta, kun taas vuonna 2015 määrä oli noussut 11 000:een. Vuonna 2007 vastaava luku oli 4000.
”Eurolla ei saa kalliita älypuhelimia eikä monen kuukauden luontaistuoteannoksia saa ilmaiseksi kokeilupakkauksen hinnalla. Jossain on koukku, ja se on yleensä pienellä printillä piilotettuna sopimusehtojen lopussa tai mainoksen laidassa tai sitten sitä ei löydy lainkaan”, Hentunen toteaa.
Jos sopimusehtoja ei löydy, on kyse huijauksesta, joka kuuluu poliisille. Silloin kun kyse on harhaanjohtavasti toteutetusta mainoksesta tai epäselvästi muotoilluista sopimusehdoista – kuten tilausansoissa on tapana, voi kuluttaja-asiamies puuttua asiaan.
Hentusen mukaan tilausansassa yritys väittää kuluttajan tilanneen jotain, mitä kuluttaja ei ole omasta mielestään tilannut.
”Temppu toimii siksi niin hyvin, että kuluttajille on luonteenomaisempaa luottaa markkinoinnin pääviestiin, jossa korostetaan esimerkiksi vain halpaa hintaa kuin ryhtyä aktiivisesti selvittämään pikkuprinttiin kirjattuja velvollisuuksiaan. Myöskään lain mukaan olennaisia tietoja ei saa piilottaa pikkuprinttiin tai linkkien taakse.”
Hentusen mukaan tyypillisessä tilausansassa kertaluonteiselta kuulostava edullinen kokeilu johtaa kalliiseen määräaikaiseen tilaukseen. Ansaan jouduttuaan kuluttajat nielevät herkästi tappion, koska pelkäävät asian riitauttamisesta mahdollisesti aiheutuvia lisäkuluja.
Miten tilausansaan joutuneen tulee toimia?
Ensimmäinen asia on reklamointi. Ansasta päästäkseen kuluttajan tulee kuitenkin aina reklamoida yritykselle. Perustoimintaohjeita löytyy Kilpailu- ja kuluttajaviraston uudesta videosta, Hentunen neuvoo.
Tilausansaan joutunutta kuluttajaa pommittaa laskuilla tyypillisesti ensin tilausansan takana oleva yritys ja seuraavaksi maksuvaatimuksilla lähestyy perintätoimisto. Hentusen mukaan kuluttajan on muistettava kiistää myös perintätoimiston vaatimukset, jos ne perustuvat tilaamattomaan tuotteeseen.
Tilausansan havainnoista tai niiden uhriksi joutumisesta kannattaa ilmoittaa kuluttajaneuvontaan.
”Perintäkirjeiden mahdollisesta uhkaavasta sävystä huolimatta tilausansalasku pitää siis uskaltaa jättää maksamatta. Mutta ei ilman reklamointia.”
