Keskuskauppakamarin mukaan pitkäaikaiset kannustinpalkkiot ovat yleisiä suurissa ja keskisuurissa pörssiyhtiöissä, kun taas pienistä pörssiyhtiöistä enemmistöllä ei ole käytössä pitkäaikaisia kannustimia.
Pitkäaikaisista kannustimista yleisin on osakepalkitsemisjärjestelmä, kun taas optio-ohjelmien suosio on selvästi vähäisempää. Voimassaolevia optio-ohjelmia oli yhteensä 20 yhtiössä, kun taas osakekannustinohjelma oli osa toimitusjohtajan palkitsemista 69 yhtiössä.
Keskuskauppakamarin mukaan euromääräisesti maksetut palkkiot vaihtelivat 41 000 euron ja 3,2 miljoonan euron välillä mediaanin ollessa 371 000 euroa. Vuonna 2014 osakekannustinpalkkiota maksettiin enimmillään 4,7 miljoonaa euroa mediaanin ollessa 263 000 euroa. Muista palkkiolajeista poiketen pitkäaikaiset kannustinpalkkiot olivat mediaanina nousseet edellisestä vuodesta.
”Kokonaispalkitsemisen kannalta kannustinpalkkioiden merkitys ei Suomessa ole erityisen suuri, sillä kiinteän vuosipalkan osuus kokonaispalkkiosta on keskimäärin 41 prosenttia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa erilaiset kannustinpalkkiot ja eritoten osakepalkkiot muodostavat keskimäärin 88 prosenttia toimitusjohtajien kokonaispalkasta”, Turunen toteaa.
Jukka Oksaharjun mukaan pitkäjänteinen omistaja liittäisi palkitsemisen mieluummin yhtiön arjessa syntyvän taloudellisen lisäarvon ja kestävien uusien työpaikkojen tuottamiseen useiden vuosien tähtäimellä. ”Näin vältyttäisiin kumartamasta pörssikurssia orjallisesti”, Oksaharju toteaa Keskisuomalaisen blogissaan.
Samalla tarjoutuisi sijoituskirjailijan mukaan mahdollisuus keskittyä olennaiseen eli asiakkaiden palvelemiseen. ”Sitä kautta yhtiön voitot syntyvät, jos ne ovat syntyäkseen, olipa osakekurssi mitä tahansa. Pörssikurssi heijastelee tätä arvonluontikykyä asiakkaalle, mutta vasta pitkällä aikavälillä.”
Oksaharjun mukaan on lisäksi ongelmallista, että yhtiöiden kontrolli on siirtymässä kasvollisilta omistajilta välikäsille. ”Miksi rahastonhoitaja olisi kiinnostunut vuodesta 2020, kun osaketta ei ole tarkoitus omistaa hetkeä kauempaa?”
”Tällaisessa tilanteessa korostuu pyrkimys maksimoida pörssikurssin kehitystä lyhyellä aikavälillä, jotta osake voidaan pian myydä pois ostohintaa kalliimmalla. Johdon kannustimista loihditaan tietenkin lyhytnäköisesti tavoitteen mukaisia. Ja useimmiten johto kyllä tietää konstit tuloksen ja osakkeen nostattamiseen.”
