Unohdetaanko median uusien toimintatapojen uhkakuvia maalatessa vanhojen toimintatapojen sisältämät ongelmat?
Ville Voipio ja Max Söderholm peräänkuuluttavat keskustelua dataohjautuvuuden tarvitsemista säännöistä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa ”Datan käytölle ei ole osattu asettaa sääntöjä” 28.8.2017. Tämä on hyvä keskustelunavaus, mutta myös perinteisessä mediassa on ongelmansa.
Voipio ja Söderholm kirjoittavat siitä, miten median ja sosiaalisen median dataohjautuvuus ”johtaa itseään vahvistavaan kierteeseen, jossa käyttäjää tuetaan profiloinnin painottamilla sisällöillä.” Kirjoittajat arvioivat, että data ei ohjaa kritiikkiä keskusteluihin ja että dataohjautuvuuden kautta pääsee muodostumaan kupla, jossa oma näkökulma näyttää ainoalta totuudelta.
Ovatko Voipio ja Söderholm väärässä väittäessään, että sosiaalisen median data ei ohjaa kritiikkiä keskusteluihin? Seeking Alpha on Amerikan isoin sijoittamisen sosiaalisen median sivusto, jossa sisällöntuottajia kehoitetaan ottamaan voimakkaasti kantaa. Sivusto julkaisee toimituksen läpikäymää, täysin vastakkaiset näkemykset ottavaa sisältöä, josta sivustolla käydään rankkaa sijoittamisen ammattilaisten välistä keskustelua. Toisin kuin Voipio ja Söderholm olettaa, ei kritiikin läsnäolo himmennä tämän median haluttavuutta. Päinvastoin vastakkaiset kannat ottava keskustelu on mielenkiintoista, koukuttavaa ja opettavaista.
Kirjoittavat maalaavat kuvan naimisissa olevasta parista, josta toiselle muodostuu kuva markkinataloudesta ja toista sivellään solidaarisuuden tarinoilla.
Mutta mitä, jos onkin niin, että ihmisten kiinnostuksen kohteet ovat mitä ne ovat? Toisia ei kiinnosta kulttuuri, toiset viis veisaavat taloudesta. Vaikka se kulttuuriosuus kuinka painettaisiin jokaiseen lehteen, niin kaikki eivät sitä lue.
Dataohjautuvuus on hyvä asia
Dataohjautuvuuden kautta voidaan kuitenkin lukijalle ohjata muualla tuotettua monipuolisempaan kokemuspohjaan perustuvaa sisältöä paljon paremmin kuin perinteisen median keinoin.
Fyysisen lehden tila on rajoitettu. Se, että fyysinen lehti tarjoaa kaikille jotakin, sisältää myös sen, että lukijaa kiinnostavalle aiheelle on rajoitetusti tilaa. Dataohjautuvassa digitaalisuuden maailmassa tila on rajoittamaton. Lukija saa lukea häntä kiinnostavasta aiheesta enemmän ja myös vastakkaiset kannat ottavaa sisältöä.
Esimerkiksi Kreikan velkakriisin yhteydessä Suomen kaikki mediat toivat esiin hyvin samanlaisen näkökulman tapahtumista. Amerikkalaismedia puolestaan peilasi tilannetta omaan maahansa: Yhteisvaluutan huono puoli on, että se vie yksittäiseltä osavaltiolta devalvaation mahdollisuuden. Tätä kompensoidakseen ja yhteisen valuutan koossa pitämiseksi rikkaista valtioista siirtyy tulonsiirtona rahaa köyhempiin osavaltioihin. Amerikkaisnäkemyksen mukaan Kreikan kohdalla ongelma olisi siis pikemminkin se, että tätä välttämätöntä tulonsiirtoa kutsutaan velaksi.
Ville Voipion ja Max Söderholmin peräänkuuluttamien sääntöjen sijasta voitaisiin keskustella medialukutaidosta ja dataohjautuvuuden tarjoamista mahdollisuuksista. Ja jos keskustellaan median rajoitteista, niin siihen keskusteluun tulisi sisällyttää myös perinteisen median sisältämät ongelmat.
