Kumppaniblogit

Säästäminen – kärsimystä vai nautintoa?

rantakalliolla oma talous meri säästäminen rahat

Säästäväisyyttä pidetään yleensä ainakin jonkin asteisena hyveenä ja suositeltavana rahataitona. Kääntöpuolena siihen liitetään helposti myös kielteiset; saituruuden, kurjistelun ja kituutuksen leimat. Mutta merkitseekö säästöprojektin käynnistäminen tai säästeliäs rahankäyttötyyli ylipäätään aina elämän iloista ja nautinnoista luopumista?

Postauksen tarkoituksena on käsitellä mitä eri tuntemuksia omaehtoinen säästäminen, niin oma kuin muiden, meissä aiheuttaa. Ja sitä, miten löytää jämäkän kulukurin pitoon ja säästötaitojen hallintaan liittyvä ilo ja mahdollisuudet. Taitava rahankäyttäjä ja kulujen hallinnoija kun pystyy mahdollistamaan itselleen ihan erilaisia juttuja elämässä kuin taitamaton tai viitsimätön.

Jos haluaa saada lisää rahaa säästöön tai sijoituksiin, monesti on helpompaa suitsia kulutusta, kuin ryhtyä nostamaan tulotasoa tavoitteeseen pääsemiseksi.

Kun säästeliäisyys ärsyttää

“Höllää nyt vähän kukkaronnyöriä, äläkä kurjistele!”. Tällaista kommenttia saattaa alkaa kuulua ympäristöstä, kun olet päättänyt tiukentaa omaa kulukuriasi. Nuukaileva linja voi ärsyttää kanssaihmisiä. Se, että olet päättänyt ottaa taloutesi jämptisti hanskaan ja sen myötä ehkä linjata uudelleen, mihin haluat rahasi kuluttaa, ei välttämättä miellytäkään kaikkia.

Säästölinjalla olija joutuu tietenkin tarkkaan puntaroimaan, esimerkiksi mihin kaikkeen maksulliseen yhdessäoloon voi lähteä mukaan ilman, että oma säästöprojekti kärsii. Mahtavatko läheiset ja kaverit ymmärtää, jos ennen turhia pihtailematon ja avokätinen ihminen muuttuukin saituriksi?

Parisuhteessa ristiriitojen tie on niinikään pohjustettu, kun toinen osapuoli ryhtyy soveltamaan säästöniksien kattavaa kirjoa talouteensa siirtääkseen osan aiemmasta kulutuksestaan säästöön tai sijoituksiin. Konfliktia voi pukata etenkin, jos kumppani jatkaa suurpiirteisempää rahankäyttötyyliä hetkessä eläen, ilman huolta huomisesta.

Kulutuskurin valinnutta kommentit “kituuttamisesta” ja siitä, että “elämästä pitäisi voida myös nauttia” saattavat kummastuttaa. Säästäväisen nautinto kun on usein raha-asioiden hallinnan tuntessa ja siinä tietoisuudessa, mitä hyvää hän säästöillään itselleen mahdollistaa.

Toisen säästäväisyyttä arvostellessaan voi miettiä ärsyttääkö se siksi, ettei koe itse pystyvänsä samaan? Eikä siten ehkä toteuttamaan samanlaisia haaveita, kuin mitä toinen säästöprojektinsa myötä pystyy. Vai häiritseekö se siksi, että itse ajattelee pihtailemattoman rahankäytön olevan parasta hetkessä elämistä?

rantaanpäin meri vapaus oma talous säästäminen

Toisen valitsema säästäväinen elämäntyyli tai -vaihe saattaa olla arvostelijalle kiusallinen muistutus siitä, että omassa rahankäytössä olisi optimoinnin varaa. Mutta helpompi on tietenkin aina arvostella toisen tapaa kuin alkaa kyseenalaistamaan omaansa.

Kyseessä voi olla joskus myös ns. rapuämpäri -efekti, jossa ei haluta nähdä toisen menestyvän tämän harjoittaman jämäkän taloudenpidon ja mahdollisen säästetyn rahan sijoittamisen myötä. Mieluummin vedetään toista takaisin kulutusjuhlien viettoon.

Jos oma säästöprojekti koettelee hermoja ja tuntuu rajoittavalta, kannattaa

Joutuuko säästäväinen luopumaan jostain?

Meille varsin tehokkaasti syötetään yhteiskunnan, median ja markkinoinnin tuuteista ajatusta, että pitää käyttää tietty määrä rahaa kulutukseen, jotta elämä voi olla mukavaa. Pitää olla tietyt härpäkkeet hankittuina ja sopiva määrä maksullisia rientoja ja harrasteita, jotta elämä on taloudellisesti arvioiden riittävän hyvää. Olemmekin tämän hyvin sisäistäneet.

Jos sitten pärjäätkin vapaasta tahdostasi vähemmällä kulutuksella ja vimpaimistolla, sinua saatetaan pitää kategorisesti vähempiosaisena, joka on joutunut luopumaan tai ainakin tinkimään keskivertoisesta kulutuskäyttäytymisestä ja elämäntyylistä.

Edelleen on suotavampaa paiskoa niska limassa töitä tyylikkään kaupunkikodin lainojen lyhentämiseksi kuin downshiftailla pienessä mummonmökissä. Mökin asukki todennäköisesti on hyvin tyytyväinen valintaansa, mutta ulkopuolelta katsova voi todeta tämän joutuneen luopumaan monista mukavuuksista.

Nautintojen määrittäminen on aina kiinni subjektiivisesta kokemuksesta, eikä edullisten valintojen teko ei välttämättä ole poissa koetusta nautinnosta tai henkilön elämänilosta, vaikka joku muu niin saattaisi ajatella. Kotona kokkaaminen saattaa olla jollekin suurempi nautinto kuin ulkona syöminen. Nautintoa voi vielä lisätä ajatus siitä, että kotikokkailussa myös säästää rahaa.

Säästäessään ihminen kyllä luopuu jostain, nimittäin siitä kuluttamisesta ja ehkä höllää tarvettaan tiettyyn statuskeskeisyyteen. Hän tinkii kuluttamisesta, johon hänellä periaatteessa olisi mahdollisuus, mutta jota mahdollisuutta hän ei halua käyttää. Tai oikeastaanhan säästäjä vain siirtää rahojensa kulutuksen johonkin toiseen ajankohtaan. Ehkä odottaen, että säästetyn rahan arvo kasvaa, jolloin sille saa myöhemmin enemmän vastinetta. Säästäjä voi myös vaihtaa kuluttamisen lisääntyneeseen vapaa-aikaan.

Eteneminen säästämisen keinoin jotain suurempaa palkintoa kohti ei välttämättä tunnu miltään luopumisten ja uhrausten tieltä, kun päämäärä on riittävän merkittävä. Säästeliäs malttaakin luopua välittömästä tyydytyksestä, jotta voi saada jonkin suuremman mielihyvän myöhemmin.

Tosin aina on niitäkin, jotka vain säästävät tavan takia hamaan hautaan asti. Eivätkä siten pääse lunastamaan tätä viivästettyä palkintoa. Mutta heille itse säästäminen lieneekin ollut se suurin mielihyvän lähde, mitä mikään myöhempi tuhlaaminen ei olisi voinut heille mahdollistaa.

Nautintoa vai kärsimystä?

Kyse on siis aivan täysin siitä, kuka olet ja mikä on juuri sinulle tärkeää. Toisille rahankäytöstä tinkiminen on tuskallista, kun toiset taas saavat siitä kiksinsä. Tähän liittyy myös se, millaisen “mindsetin” on omaksunut ja millaisen kasvatuksen saanut rahankäyttöön liittyen. Onko raha ylipäätään itselle asioiden mahdollistaja vai ainainen este? Omaa säästöasennettaan voi kuitenkin onneksi myös hioa.

Voi miettiä onko iloisempi ja onnellisempi siitä, mitä rahoillaan hankkii vai siitä, miten taitavasti osaa rahojaan käyttää? Säästäminen jotakin tavoitetta varten voi olla monelle varsin suuri ilon ja nautinnon lähde. Jokainen talousviisas teko, joka vie kohti omaa unelmaa voi aiheuttaa mukavan dopamiiniryöpsyn ja palkitsevuuden tunteen.

Silloin ei ole kyse mistään tuskallisesta kituuttamisesta ja elämän iloista luopumisesta, vaan määrätietoisesta ja inspiroituneesta kulkemisesta omia tavoitteita kohti. Tässä piilee mielestäni koko homman ydin. Se, että säästämisen seurauksena on hyvän tai vielä paremman päivän mahdollistaminen.

“Pahanpäivän” varalle säästäminen ei sitä vastoin tunnu aivan yhtä innostavalta. On silti hyödyllistä säästää tietty puskurirahasto kasaan, ennen kuin siirtyy laittamaan rahojaan sivuun sitä hyvän päivän unelmaa varten. Edelleen on kuitenkin niitäkin, jotka säästävät vain ja ainoastaan sitä pahaa päivää varten. Tällöin motivaatiota saattaa olla vaikeampi pitää yllä.

Tavoitteellinen säästäjä valitsee suunnitelmallisen säästämisen ja kulutushillityn elämäntyylin joko väliaikaisesti tai sitten pysyväisluontoisesti. Hän tekee vaihtokaupan, jossa säästeliäisyys mahdollistaa jotain tämän hetken kuluttamista tärkeämpää.

Itse tunnustaudun tällaiseksi nautiskelevaksi säästäjäksi. Nautin siitä, että osaan tehdä taloustietoisia valintoja ja pystyn pärjäämään tarvittaessa vähällä kulutuksella, sillä se tarjoaa minulle vapautta ja vaihtoehtoja. En koe luopuvani mistään, vaan koen saavani enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuuksia, mitä paremmin löydän kulloinkin vastinetta eurolleni, taalalleni tai bahtilleni saaden ne tarvittaessa myös venymään kuhunkin tilanteeseen.

Riippumattomuus rikkautena?

Mitä enemmän elämäntyyli on sidottu pakollisiin kiinteisiin kuluihin, osamaksuihin, lainoihin ja kuukausimaksuihin, sitä enemmänhän ihminen on riippuvainen tietyn rahamäärän kuukausittaisesta hankinnasta. Ja jos tulot sitten äkillisesti tipahtavat ovat henkilökohtaisen talouskatastrofin ainekset kasassa.

Mitä pienemmäksi saa pakolliset kiinteät kulut puristettua sitä vähemmän mahdolliset lomautukset tai irtisanomiset sekä elämän muut trombit ja hyökyaallot uhkaavat omaa taloutta. Kun oma talous ei ole äärimmilleen viritetty sopeutuu se suhteellisen ketterästi uusiin tilanteisiin. Riippumattomuus tuo joustoa.

Vielä muutamia vuosia sitten sain helposti kulutettua rapiat 2500 € kuussa normaaliin yhden ihmisen asumiseen ja elämiseen. Nyt pärjään tarvittaessa jopa murto-osalla tästä ja elämäni on tässä matkan varrella vain rikastunut! Tärkeimmäksi koen sen tietoisuuden, että omaa kulutustaan ja talouttaan voi itse säädellä. Kuluttamisessa, rahankäytössä ja sen tekemisessä voi olla elämän mittaan erilaisia jaksoja. Silloin kun rahaa on vähemmän käytössä kuluttamiseen, voi käyttää enemmän muita resursseja, kuten omaa aikaa, osaamista ja luovuutta.

Totutusta elämäntyylistä ja rahankäytöstä tinkiminen merkitsee kuitenkin joillekin aina kärsimystä. Tämä on pitkälti kiinni myös siitä, millaisia merkityksiä on antanut rahankäytölle ja kuluttamiselle. Myös lisääntyneen riippumattomuuden voi nähdä rikkautena.

Ja miten paljon sitten onnellisuuden ja mielihyvän tunteemme juontavat kuluttamiseen ja rahankäyttöön. Osallehan mielihyvä tulee juuri shoppailusta ja asioiden ja tavaroiden hankkimisesta. Jos mielihyvää tai itsevarmuutta saadakseen on kulutettava tietty määrä rahaa tai harjoitettava asioita, jotka maksavat, kannattaa ehkä pysähtyä pohtimaan voisiko jokin muukin toiminta tuottaa näitä samoja positiivisia tunne-elämyksiä, mutta vähemmillä kuluilla?

Olisiko kuluttamisesta nauttivan mahdollista oppia saamaan iloa ja mielihyvää säästämisen ja sijoitusten tulosten näkemisestä sekä siten oman talouden hallinnan tunteen kasvamisesta? Varmasti! Samalla voisi ohjata rahojaan sen jonkin pidemmän tähtäimen tavoitteen toteuttamiseen.

Mitä säästeliäisyys voi mahdollistaa?

Usein meillä ihmisillä on toiveena saada jotain uutta ja kivaa elämään, luopumatta mistään tai näkemättä kovin suurta vaivaa. Mutta samalla aika monen realiteetti on se, että jostain on tingittävä, jotta voi vapauttaa resursseja sitä uutta kivaa ja tärkeää juttua varten. Säästäminen ja kulukuri onkin monelle merkittävin tavoitteiden ja unelmien mahdollistamisen tekniikka. Säästämiseen tietenkin kannattaa yhdistää aina sijoittamista silloin mahdollista ja järkevää.

Joku saattaa puhua haaveilemastaan maailmanympärimatkasta vuodesta toiseen, mutta mitään käytännön toimintaa ei tapahdu, eivätkä säästöt kartu. Sen sijaan toinen henkilö aloittaa innoissaan jämptin säästö & sijoitusprojektin suunnitelmineen ja budjetointeineen tavoitteen toteuttamiseksi. Hän on valmis näkemään tietyn vaivan ja muuttamaan rahankäyttötapojaan. Näin säästeliäs etenee vähän kerrallaan matkansa toteutumisen suuntaan. Muutamassa vuodessa innostunut ja jämpti tekeminen tuo tälle toteuttajalle tulokset ja matkalipun taskuun, ei matkasta puhuminen ja haaveilu.

Säästämisessä on kyse aina priorisoinnista ja sen mukaisista käytännön valinnoista, ei sen kummemmasta. Mitä korkeammalle omalla arvoasteikolla haave tai tavoite nousee, sitä helpompi on alkaa tinkiä jostain muusta vähempiarvoisesta tämän ykköstavoitteen mahdollistamisen vuoksi.

Jos ykköstavoitteenasi on viettää puoli vuotta Hawaijilla kirjoittaaksesi siellä kirjan tai treenataksesi maratonia varten, niin tätä tavoitetta varten tehdyt kulujen karsimiset ja säästötoimenpiteet eivät todennäköisesti tunnu oikeastaan suurilta uhrauksilta sen rinnalla, mitä on saamassa tavoitteen toteutumisen myötä.

Tekemällä näkyväksi (kulukirjaus) ja tietoisesti himmailemalla (budjetointi) ei -välttämätöntä rahankäyttöä, voi vapauttaa itselleen myös lisää vapaata aikaa – ehkä muutaman kuukauden minieläkkeen, kenties vapaan vuoden tai jopa useampia.

Itselleni taloustietoisuuden, säästämisen ja sijoittamisen potentiaaliin havahtuminen mahdollisti elämänmuutoksen. Yksinkertaistaminen ja kuluttamisen karsiminen yhdistettynä runsaaseen oleskeluun edullisissa maissa on mahdollistanut nykyisen vapaamman elämäntavan. En ole riippuvainen suurien summien tienaamisesta, sillä pärjään paljon vähemmällä kuin aiemmassa elämäntyylissäni.

Elämässä on näin enemmän joustoa ja vapautta, eli myös vähemmän stressiä ja pakkoja. Burn outin kynnyksellä käyneelle, tämä on aivan mahtava juttu! Onneksi ryhdyin ajoissa säästämään ja sijoittamaan tätä uutta elämänvaihetta varten.

Tahtoisitko sinä viettää sellaisen vapaan jakson, jonka aikana voisit matkustella, ladata akkuja, lukea, opiskella ja hioa ehkä omaa sijoitustaktiikkaa tai bisnesideaasi yhä timanttisempaan kuntoon?

Moni saattaa ajatella, ettei tällaisen vapaajakson ottaminen itselle ole mahdollista. Kuitenkin juuri viisas ja tietoinen taloussuunnittelu sekä kulujen karsiminen ovat oman sapattivapaan tai minkä hyvänsä muun rahoitusta vaativan tavoitteen mahdollistajia. Ja jos vielä innostut tavoitteestasi riittävästi, tekee se matkanteosta kohti päämäärää taatusti enemmän nautinnollista kuin kärsimysten tietä.

Rosita Juurinen
Matkabloggaava läppäriyrittäjä ja vapausmentori
www.matkaopasvauteen.com

Jos sen oman sapattivapaan järjestäminen kiinnostaa, VapaaVuosi -verkkokurssi antaa eväitä omaehtoisen vapaajakson, “vaihtoehtoisen vuorotteluvapaan” suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tutustu tästä kurssiin ja hyödynnä 15% alennus kurssimaksusta “salkunrakentaja” -koodilla.

Vapaa Vuosi verkkokurssi sapattivapaa

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös