startup suosioharha
Rahoitusteoriaa

Pitäisikö sijoitussalkussa olla 300 osaketta?

Perinteisesti ajatellaan jo 10 osakkeen tarjoavan riittävän hajautuksen. Sijoitusjohtajan mukaan tämä ei riitä alkuunkaan.

Kahvi oli mennä väärään kurkkuun, kun luin uusimman Viisas Raha -lehden otsikon: ”Riittävä hajautus mieluummin 300 kuin kahdeksan osaketta”.

Jutussa Nordean sijoitusneuvonnan johtaja Mats Hanssonin mukaan huonosti hajautettu salkku voi poiketa merkittävästi markkinatuotosta. Jos osakkeita on salkussa liian vähän, on salkun volatiliteetti korkea ja yrityskohtaista riskiä jää merkittävästi.

Varsin yleisen käsityksen mukaan osakesalkun hajautus on riittävä jo 8-10 osakkeella. Miksi ihmeessä sijoitusjohtaja puhuu hurjasta 300 osakkeen hajautuksesta?

Hanssonin mukaan nykyaikaisessa akateemisessa tutkimuksesta ei tule tukea vain alle kymmenen osakkeen salkulle. ”Kahdeksan yhtiön Suomi-salkku on kaikilla mittareilla huonosti hajautettu. Ja suomalaiset yhtiöt eivät ole kansainvälisiä, ne ovat eurooppalaisia”, sijoitusjohtaja lataa.

Pohditaanpas asiaa hieman tarkemmin.

Miksi osakkeita pitää salkussa olla useita?

Rahoitusteoriassa ajatellaan olevan kahden tyyppisiä riskejä; on systemaattinen riski (markkinariski) ja epäsystemaattinen riski.

Systemaattinen eli markkinariski tarkoittaa sitä sijoitussalkkuun liittyvää riskiä, jota ei voida poistaa lisäämällä sijoituskohteiden määrää. Se aiheutuu sellaisista tekijöistä kuten inflaatio, valuuttakurssien heilahtelut, poliittinen epävakaus tai korkotason muutokset. Systemaattinen riski ei siis liity yksittäiseen osakkeeseen tai sijoituskohteeseen.

Epäsystemaattinen riski puolestaan liittyy yksittäisen osakkeeseen, markkinaan tai toimialaan. Tyypillinen epäsystemaattinen riski syntyy yksittäiseen osakkeeseen liittyvästä konkurssiriskistä.

Osakesijoitusten hajautusten kannalta näiden riskien keskeinen ero on siinä, että systemaattista riskiä ei voida poistaa sijoitussalkun osakkeiden määrää lisäämällä. Epäsystemaattinen riski sen sijaan pienenee kun osakkeiden määrä kasvaa.

Kun osakkeiden määrää sijoitussalkussa kasvatetaan, vähenee siis epäsystemaattinen riski. Jos sijoitussalkkuun on valittu esimerkiksi eri toimialojen yritysten osakkeita, on todennäköistä, etteivät kaikkien näiden osakkeiden tuotot kehity samaan suuntaan koko ajan. Sijoitussalkun tuottojen kokonaishajonta siis alenee ja riski pienenee.

Mitä enemmän osakkeita salkussa on, sitä lähemmäksi sijoitussalkun tuoton korrelaatio tulee koko osakeindeksin tuottoa.

Miksi pitäisi pyrkiä markkinatuottoon?

Kun sijoitusjohtaja Hansson kritisoi alle 10 osakkeen salkkua, hän siis ajattelee, ettei epäsystemaattista riskiä noin pienellä osakemäärällä saada tarpeeksi hyvin eliminoitua. Seurauksena on, että salkun volatiliteetti on koko markkinan volatiliteettia korkeampi ja salkun tuotto poikkeaa merkittävästi markkinatuotosta.

Hansson antaa valaisevan esimerkin. Jos Helsingin pörssistä valitaan viimeisen kymmenen vuoden ajan 10 parhaiten tuottanutta ja 10 heikoiten tuottanutta osaketta, on parempi salkku tuottanut 455 prosenttia, kun heikoimpien osakkeiden salkku on tehnyt mojovan 22 prosentin tappion.

Hajautus vain 10 osakkeeseen johtaa siis suurella todennäköisyydellä markkinatuotosta poikkeavaan tuottoon.

Sijoitusjohtajan ajatus hajautuksesta suureen osakemäärään herättää väistämättömän vastaväitteen. Miksi ihmeessä sijoitussalkun tuotto pitäisi olla markkinatuotto?

Suurimmalle osalle osakesijoittajista suorien osakesijoitusten toteuttamisen ydinidea on markkinatuoton ylittäminen, ei pyrkiminen markkinatuottoon. Miksi kukaan näkisi sitä kovaa vaivaa, mikä vaaditaan onnistuneiden osakepoimintojen tekemiseen, jos palkintona on vain markkinatuotto?

Jos tavoitteena on markkinatuotto, ei ole tietenkään mitään mieltä hajauttaa varat useisiin satoihin osakkeisiin. Markkinatuottoon päästään helposti indeksirahastoilla ja pörssinoteeratuilla indeksirahastoilla eli ETF:llä.

Sijoittaja kohtaa arjen realiteetit

Sitten ne kulut.

Toki indeksisijoittamisesta syntyy kuluja hallinnointipalkkioina, mutta todennäköisesti ne kulut ovat silti selvästi alhaisemmat kuin 300 osakkeen veivaaminen syntyvät kaupankäyntikulut sijoitussalkussa.

Vaikka sijoittaja olisikin ”holdaaja” eli osta ja pidä -strategian suosija, joutuisi hän kuitenkin aika-ajoin tasapainottamaan eli rebalansoimaan salkkunsa, jotta yksittäisen osakkeen paino ei nouse liian suureksi. Usean sadan osakkeen salkussa tästä tasapainottamisesta syntyy huomattavat transaktiokulut.

Kulujakin suurempi ongelma 300 osakkeen salkussa muodostuu kuitenkin ajasta – täsmällisemmin ajan puutteesta.

Kenellä on aikaa kahlata usean sadan yhtiön osavuosikatsauksia, tunnuslukuja, pörssitiedotteita, analyytikkosuosituksia ja ties mitä? 8-10 osakkeen salkku alkaa olla suurin piirtein maksimimäärä yrityksiä, joita aktiivinen sijoittaja voi riittävästi analysoida ja seurata.

Toisaalta jos salkussa on suurin osa vaikkapa Helsingin pörssin osakkeista, ei yhtiöitä tarvitse seurata kun epäsystemaattinen yritysriski on minimoitu. Mutta edelleen: indeksisijoittamisella päästään samaan tulokseen halvemmalla ja pienemmällä vaivalla.

Hajautuksen problematiikka on mielenkiintoista akateemista pohdiskelua, mutta sijoittaja joutuu aina ottamaan huomioon myös arjen karut reunaehdot.

Click to comment

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä (artikkeleita ja mainosbannereita), ja sivusto voi saada ko. sisällöistä julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 0400-132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
x x
Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Sisällöntuottajaksi
Digipaketti
Anna palautetta
 

Tilaa uutiskirje

Copyright © 2017 Salkkumedia Oy

Ylös